1.9.2010 - Aamuraivoa, aurinkopäivää ja leffailtaa

Siinä mun aamiaiseni, jonka vuoksi tosin jouduin taistelemaan aika lailla! Toiveenahan oli siis saada maissihiutaleita jogurtilla ja papaijapaloilla. Noh, papaijat oli tietty säilykepurkissa ja sitä purkkiahan ei muuten avattukaan ihan noin vain. Ensinnäkin, en ymmärrä tän paikan purkinavaajia! En edes tunnistanu kyseistä vempelettä ekalla kerralla vaan menin kämppikseltä kysymään, että eikö meillä muka ole täällä purkin avaajaa. No olihan meillä, kaksikin, mutta molemmat on jotain ihmeellisiä insinööritaidonnäytteitä, joilla on seitsemän eri ominaisuutta, joista yksikään ei toimi kunnolla. Lisäksi ongelma on se, ettei mulla ole tota habaa kovin kummoisesti eikä toi härveli suostu tottelemaan kovin helposti.

Oon ollut koko viikon pinna kireellä ja kun purkki ei suostunut kauniisti aukeamaan niin päätin, että nyt saan luvan kanssa purkaa kaikki patoutuneet aggressioni sen auki repimiseen :D Onneksi kämppikseni eivät olleet kotona kun vapautin raivoni ja aloin vääntää purkkia auki kiroten samalla suomeksi, että on se nyt KUMMA kun... olisivat vain nauraneet tai todenneet, että nyt mulla taisi napsahtaa joku kytkin väärään asentoon. Lopputulos ei ollut hyvä, mutta sain kuin sainkin ongittua papaijani parempaan talteen. Purkki sen sijaan, noh, näky ei myöskään ollut kovin nätti. Mutta näytinpä sille, kuka on pomo :D ehkä kamiinakin näki purkkiparan kohtalon koska se syttyi tänään melkein itsestään. Ei varmaan halunnut ottaa riskiä, että hullu suomalainen saa toisen angstiraivarin kun jokin ei toimi :D Buahahahhhaaa...

Tässä siis myrskyn silmään joutunut purkki, huomatkaa toi hervoton lommo reunassa :D

Kuten armas kesätyömestani Atriakin on maailmalle mainostanut: hyvä ruoka, parempi mieli. Ja tottahan tuo sattuu olemaan.

Syy siihen miksi mulla ylipäänsä oli aikaa ottaa matsia tuon purkin kanssa oli se, että otin vahingossa tänään vapaapäivän koulusta nukkumalla oikein reilusti pommiin. Syytän herätyskelloa. Koska päivä oli kertakaikkiaan upea, aurinkoinen ja lämmin, join aamukahvitkin ulkona Panserin seurassa. Tämä tosin päättyi siihen, että minulla oli sylissäni niin kahvit kuin koirakin. Miten noin iso koira ei voi tajuta olevansa aivan liian suuri kenenkään syliin? Lorvimispäivää hyvittääkseni suuntasin tien toisella puolella olevalle "lenkkeilyalueelle", bongasin lähimmän kivipenkin ja istuin auringonpaisteeseen lukemaan espanjankielistä muumikirjaa. Mukanani oli myös vihko, johon kirjasin kaikki lauseet tai sanat, joita en ymmärtänyt enkä pystynyt kontekstista päättelemään niiden merkitystä. Näin siis samalla nautin, viihdyin ja opiskelin kasvattaen sanavarastoani. Kätevää ;)

Yritin myös kytätä paria (suomalaiselle) kummallista lintulajia, jotta voisin esitellä niitä täälläkin. Meinaan, että ne on jotain hämäriä lähiömutaatioita tutuista linnuista! Yks on ihan niinku kuovi, toinen kuulostaa vinkulelulta ja kolmas näyttää pieneltä kotkalta. No eipä mokomia näkynyt, mutta sen sijaan huomasin jotain vallan söpöä: pienimmän ikinä näkemäni liikennemerkin! Yhden ystäväni kanssa joskus Lapualla söpöttelimme normaalia pienempää stop-merkkiä mutta tää oli vielä ihan omaa luokkaansa. Pienet ilot jälleen!

En tiedä pystyykö sitä huomaamaan kuvasta, mutta kyseinen läpyskä on ehkä noin miehen kämmenen kokoinen. Söpö liikennemerkki siis! Mutta nyt mun on aika lähteä käppäilemään ostarin suuntaan, että ehdin ajoissa. Tarkoituksenani olisi käydä ahmimassa hieman empanadaksia ennen kuin tapaan kaverini leffateatterin aulassa ja pääsen VIHDOINKIN, pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen katsomaan The Inceptionin! Jippiaijee! Hoping it's as good as I've been told!