30.8.2010 - Kuin Liisa Ihmemaassa

Tänään alotin jälleen uuden kurssin: Nociones Básicas de Fotografia. Supermielenkiintoista! Valokuvaushan on yksi mun suurimmista intohimoistani ja eräs niistä syistä, miksi Chile kiinnostaa kohteena: kuvattavaa löytyy laidasta laitaan, sen verran pitkänhuiskea maa on kyseessä.

Kauas on tultu siitä, kun isä ensimmäisen kerran opetti Kuusamossa syyslomalla kuvaamaan filmijärjestelmäkameralla mutta vielä tänäpäivänäkin olen muuten itseoppinut kuvailija. Omaan myös muutamia hifistelijöiden mielipiteitä vastustavia asennevammoja. Olen esimerkiksi sitä mieltä, etteivät hyvät laitteet tee kuvaajaa vaan se, miten niitä osaa käyttää. En väitä, etteikö järkkärillä saisi parempia kuvia kuin halvalla pokkarilla, mutta henk.koht. all-time-lempparikuvani napsinut aikanaan pokkarillani, jonka säätömahdollisuudet vein aivan äärimmilleen. Toinen olennainen mielipiteeni kuvaamista kohtaan on, ettei pitäisi lähteä sinne äärimmäisen hyvän kuvanlaadun ja teknisen huippusuorituksen viidakkoon. Syystä että se on loppuviimein aika tylsää. Valokuvaus on lopulta kuitenkin itseilmaisua, kuvantamista ja taidetta, jolloin kuvaaja periaatteessa päättää, millainen on hyvä kuva. Esimerkiksi jotkin rakeiset iltakuvat ovat mielestäni valloittavia juuri surkean laatunsa vuoksi: kuvassa on aivan erityinen, kiinnostava tunnelma. MUTTA nämä ovat vain minun omia mielipiteitäni ja ennen kuin alan vaikuttaa joltain kummalta taidehörhöltä siirryn asiassani eteenpäin :D

Odotan siis suurella mielenkiinnolla teilaako valokuvauskurssi omat mielipiteeni täysin vai arvostaako opettajakin taiteenvapautta. Uskon myös, että kurssi antaa minulle paljon vaikka olenkin kuvannut jo toodella pitkän aikaa. Saan ehkä uuden, teknisemmän näkökulman valokuvaamiseen ja mielipiteen siitä, tajuanko oikeastaan mistään mitään heiluessani kameran kanssa :D Ainakin tänään olin hurjan flow-tunteen vallassa kuunnellessani luennoitsijaa ja aivan innoissani jopa niinä hetkinä, kun tämä esitteli kurssin suorittamiseksi vaadittavaa portfoliota ja harjoitustöitä. Hahhha, hullutta tämäkin. Saa nähdä valokuvaanko tämän kurssin jälkeen pelkästään espanjaksi?

Niin ja tässä esimerkit mun kahdesta perusmielipiteestäni :D Ylempi suosikkikuvani on otettu tuolloin jo aika rämällä Canon Ixus -pokkarilla ja alempi, huiman rakeinen ja epäselvä talvikuva, samaisella kämrällä. Toi alempikin toimii tunnelmallaan, vai toimiiko?

Tässä on nyt ehkä vähän eksytty Chile-aihealueen ulkopuolelle mutta jos luette ekan lauseen uudelleen niin muistanette miksi :) Kamera on muuten espanjaksi cámara ja linssi lente. Ottaa valokuvia sen sijaan on sacar foto/fotos. Siinä teille pieni kielen oppitunti :)

Loppuun vielä edellisen pk-merkkinnän inspiroima "Damn, I forgot that"-lista asioista, jotka olivat tällä kertaa pakkaamisen viime tinkaan jättämisen uhreja. Näitä oon siis kaipaillut:

1. No se lippu!! Byääh...
2. Suomi-Espanja -sanakirja, saattais olla hyödyllinen esim. tenteissä :D
3. Iskän järkkärin objektiivi, jolla sais zoomailtua herkullisen kauas
4. Lahjaksi saatu valokuvausopas, täällä ois ollut nyt aikaa perehtyä siihen syvemmin
5. Extra-topsipuikkoja, joojoo typerää muttakun en oo löytäny täältä marketista :o hiukan mysteeristä! Kai ne nyt täälläkin topseja käyttää?
6. Korut, otin mukaan vaan ihan minimimäärän ja välillä tulee ikävä kotoista hervotonta karuvarastoani
7. Lukion espanjan oppikirja, siitäpä oiskin helppo preppailla ku ois kaikki info samojen kansien välissä!

Varmasti muutakin löytyis mutta nää nyt päällimmäisenä :D Tosin kaikkia ilman on pärjätty ihan hyvin eli nou hätä! Hyvä mieli ja avoin asenne on mukana niin kaikki muukin hoituu ;) luottokorttikin on ollut isoksi avuksi, hahaha... Chauuu!

ps.otsikko viittaa mun fiilikseen tunnilla istuessani :D oli niinkun mut ois pudotettu kaninkolosta ihmemaahan, "siis JAUU mä oon valokuvauskurssilla?!" pienet ilonaiheet mulla, hah?

28.8.2010 - Going wild in Chile

Kuvatus on kultimurujen mulle pitämistä läksiäispartyista ja pointti, jonka vuoksi se koristaa mun matkapäivyriäni on tuo seinällä roikkuva lippu. Chilen lippu juu! Neidit olivat suurella rakkaudella (huomatkaa tyytyväiset ilmeet!) värittäneet sen koristamaan seinää ja saivat signeerata askartelunsa myöhemmin illalla ;) Tarkoitukseni oli ottaa se mukaan tänne torjumaan koti-ikävää, MUTTA homepää kun oon niin siellä se nyt odottaa kotona vieläkin :( Päästin pienoisen karjaisun kun perillä raavin leukaani miettien, MITÄ kummaa mä olen unohtanut, ja tajutessani totuuden?! LIPPU kääk!

(Otsikko on kommentti lipun tekstille, hehe. En siis muuten oo villiintyny sen kummemmin.)

Ja Chilen lipunhan tahdon esitellä sen vuoksi että jotta koska kun kaikki tietäisivät millainen se on mikäli yleissivistys ei yllä Etelä-Amerikan lippuihin asti :) Eilen lounaalla nimittäin kuulin tarinan lipun värien takaa. Punainen osa symboloi verta. KYLLÄ, verta ja sitä on tossa lipussa melko suuri osa :D Taustalla ovat Espanjalaisten muinaiset valloitusretket, jolloin spankut laittoivat Chilen alkuperäiskansaa kaatumaan kuin heinää. Btw tossa varmaan jälleen yksi historiallinen syy siihen, miksei Chilessä olla ollenkaan niin innoissaan espanjalaisista kuin vois kuvitella. Sininen ja Valkoinen sen sijaan kuvastavat Andien vuoristoa. Oletan sinisen olevan "taivas, jossa loistaa tähti" ja valkoinen sitten varmaan kuvaa Andien lumihuippuja.

Toivottavasti en ollut aivan väärässä selittäessäni, että suomen lipun värit symboloivat lunta ja järviä :D Tälleen olen itse ainakin asian ymmärtänyt... Näin ollen on loogista, että Andit (Chilen maisemassa olennainen tekijä) esiintyvät lipussa. Toisaalta totesin, että täällä Espanjan aikoinaan tekemää verenvuodatusta pidetään todella tärkeänä historiaalisena seikkana, jos se halutaan ikuistaan lippuunkin.


Jeee! Taivas näkyy! Lähinnä siksi halusin napata edes yhden kuvan tänään matkalla markettiin :D Viime viikon säät olivat sitä luokkaa, että aloin melkein rakentaa arkkia itselleni. Varsinkin eilen täytyi todella kaipaa suomalainen hulluus esiin ulos astuessa. Istuin sisällä kahvikupin kanssa ja kuuntelin, kun sade yltyi kokoajan. Ei juuri lämmittänyt mieltä, kun tiesi, että puolen tunnin kuluttua täytyisi lähteä viettämään yhden vaihtarikaverin synttäreitä. Huhhuijaa! Sateenvarjoahan en tietenkään omista :D Vesisateessa rämpimisen kruunasi se, ettei colletoja ollut missään! Mikähän luonnonlaki sekin on, että aurinkoisella säällä autoja viuhahtelee ohi jatkuvalla syötöllä mutta odotapa vain sadepäivää...

Illan negatiivinen kohokohta oli kuitenkin kyseinen colletomatka tapaamispaikkaan. Olin saanut ohjeet, mitä sanoa kuljettajalle, sillä minulla ei itselläni ollut hajuakaan, missä sijaitsee Universidad Autonoma de Chile. Heti colletoon astuessani sanoin kuljettajalla, minne olen matkalla ja teroitin, etten tunne paikkaa joten voitko ystävällisesti jättää mut sinne. Tottakai sí sí claramente kyllä juu! Siinä sitten nökötin etupenkillä minuutin jos toisenkin ja aloin ihmetellä, että onpas kyseinen pleissi kaukana. Keskustan valoissa kuljettaja löi kätensä otsalleen: "Ai niin! Mä unohdin sut ihan kokonaan!" No kiitos vain.

Eniten ärsytti se, että tiesin kavereiden odottavan minua >:| Noh, perille päästiin mutta olin melko varma, että tulen olemaan naama nutturalla koko loppuillan. Totuus kuitenkin on, että parhaat partyt tulevat aina aivan puskista ja niin tälläkin kertaa. Hauskaa oli, oikein hauskaa ja samalla tuli tutustuttua paremmin saksalaisiin vaihtarityyppeihin :)

Kommunikointi tapahtui melkein kokonaan espanjaksi ja olin positiivisesti yllättynyt omista taidoistani. Ilmeisesti kehitystä alkaa viimeinkin tapahtua! Huvittavaa sen sijaan oli, kun vessassa käydessäni kaksi chileläistä tyttöä kommentoi ulkonäköäni espanjaksi. Phah! Letitin tukkaani peilin edessä, kun toinen meikkaajista alkoi ruotia ulkomaista ulkomuotoani ja tykkäsi, etten minä nyt NIIN kaunis ole kuin luulen olevani kun siinä suin hiuksiani :D Taisi luulla, että pidän itseäni jotenkin spesiaalina ulkomaalaisuuteni takia. Kommentoijan kaveri sähähti, että ole hiljaa! Sehän saattaa vaikka ymmärtää, mitä sä sanot siitä! Teki mieli siinä vaiheessa moikata espanjaksi, että hyvää illanjatkoa vain teillekin mutta jätinpä kiusaamatta :D

Nyt aion jumittautua kämppääni loppuillaksi syömään juustoempanadaksia ja katselemaan True Bloodia! Namnam... Nos Vemos!

ps. Tein pientä kenttätutkimusta jumittuneen limsapullon kanssa ja juu, on mahdollista saada rakkoja sormiin kun koittaa vääntää korkkia auki. Nyt on tämäkin testattu, en suosittele!

26.8.2010 - Rainy days

Eilen vietettiin kulturelli ilta muutaman kaverin kanssa. Mentiin ensin elokuviin katsomaan chileläinen elokuva Mitos y leyendas(Myths and legends), joka oli mulle ainakin positiivinen yllätys. Tekstejä ei tietenkään ollut, koska näyttelijät puhuivat espanjaa, joten osa dialogista meni multa aivan täysin ohi! Muuten elokuvan seuraaminen onnistui kuitenkin hyvin ja parille vitsille tuli jopa naurettua, kun ymmärsin, mitä hahmot sanoivat. Jee!

Leffan jälkeen jatkettiin kulttuuri-iltaa La Vidassa eli sellaisessa pubi-ravintolassa. Siellä oli esiintymässä joku chileläinen folk-rockia soittava tyttöbändi, jonka soitantaa oli ihan mukava kuunnella vaikka äänentoisto olikin surkein ikinä. Tykkäsin La Vidasta todella paljon ja sinne tulee varmasti mentyä uudelleenkin. Eikä vähiten siksi, että kyseisessä puljussa söin eilen elämäni parhaita ranskalaisia. Mmmmm slurps! En osaa sanoa, millä yrtillä ne oli maustettu mutta aivan uskomaton makuelämys se oli. Alla (surkea) kuva kyseisistä herkkupaloista. Voin kertoa, etteivät ne kauaa päässet haisemaan tuossa lautasella kun neljä nälkäistä leffakävijää iski haarukkansa ruokaan :D

Tässä yksi kuva La Vidasta. Takaa voi bongata myös bändin jos oikein tarkkaan katsoo.

Kuvat ovat noin surkeita, koska ne on otettu kamerakännykällä. Oon ollut nyt todella laiska valokuvaamaan saati kantamaan masiinaa mukanani. Kyseisellä reissulla ja yhdellä tämänpäiväisellä otti todella paljon päähän, että jätin Canonini lepäämään kämpilleni ja päätinkin olla tästä lähin aktiivisempi kuvaamisen suhteen. Parhaat tilanteet tulevat aina yllättäen. Ja sitten ketuttaa - jonkin verran.

Tänään kävelin erään kaverin luota kauppaan ja vesisateessa kävellessäni päästin kulttuurintutkijani jälleen vilkuilemaan ympärilleen ihan omaksi huvikseni. Yleensä sanotaan, että naiset rakastavat huomiota. Varsinkin sitä, joka ansaitaan omalla ulkoisella olemuksella. Jostain syystä en kuitenkaan juuri ilahtunut kun kaiken maailman kuorma-autot ja katumaasturit tööttäilivät minulle kävellessäni ison tien viertä kauppaan (väistellen autojen kävelytielle heittämiä pieniä tsunameja...). Ihan siistiä, että mun gringatukka herättää miesten huomion mutta kamoon - vesisade ja lätäköissä käveleminen tuskin tekee kenestäkään kovin hehkeän näköistä! Ellei ne sit sekottanu mua cockerspanieliin märässä tukassani... Siinä tapauksessa ymmärrän. Cockerit on vallan söpöjä otuksia.

Kyseisellä tiellä kävelijöiden polku menee kaistojen keskellä eräänlaisena "puistosaarekkeena". Oli hauskaa huomata, miten erilainen elämä leveän tien eri puolilla vallitsi. Vasemmalle katsoessa silmien eteen levittäytyi lukemattomien lähiötalojen verkosto ja joka ikinen talo oli kopio naapuristaan. Eihän sieltä löydä edes omaansa, kun on sata metriä täsmälleen samanlaisia taloja vierivieressä! Oikealla sen sijaan oli mapuche-asumuksia, jonka pystyi päättelemään muureihin maalatuista espanjankielisistä teksteistä. Jostain syystä mapuchet tykkäävät aina mainostaa, missä asuvat. Kyseiset asumukset olivat kuin toisesta universumista räikeine väreineen, sottaisine kadunkulmineen ja joka puolella rehottavine puutarhoineen. Siinä sitä kontrastia, jota näkee paljon täällä Chilessä!

Olin jälleen harmissani, ettei kamera ollut laukussani, sillä sateen takia kadut tulvivat ja autot kiskoivat menemään kuin parhaimmatkin jokilaivat! Suomessa tuon kaltainen tulva olisi ollut hesarin kannessa, täällä sille kohautetaan hartioita ja todetaan, että ihan normaaliahan tuo. Joillekin kaduille ei ollut mitään asiaa kävellen, koska ne olivat muuttuneet kanaaleiksi ja lasten leikkipaikkakin muistutti enemmänkin vesipuistoa. Alla muutamia, jälleen kännyllä napsittuja, kuvia kyseisestä näkymästä.

Kameran hengatessa kotona, en näin ollen päässyt tallentamaan myöskään chileläisiä kastematoja ystäväni Hennan iloksi. Veikkaan, että neiti olisi päästänyt kiljahduksen jos toisenkin, kun olisin esitellyt nämä lillukat hänelle vaikkakin vain kuvien muodossa ;) Buahahahhah!

Aurinkoisempia päiviä odotellessa(lakko jatkuu...)!

24.8.2010 - Osataan sitä täälläkin...

Nimittäin lakkoilla! Tällä hetkellä siis lomailen edelleen, koska oma "carrerani" eli oppiaineeni on lakossa :D Viime viikko oli kokonaan vapaata ja maanantaina olin kokouksessa, jossa opiskelijat äänestivät lakon jatkamisesta. Tuntui typerältä osallistua äänestykseen, kun on itse ollut koko maassa ruhtinaallisen yhden kuukauden! Nyt vuorossa on kaksipäiväinen kansallinen lakko, johon osallistuu suurin osa Chilen yliopistoista. Rahasta sitä täälläkin päin maailmaa tapellaan :D Tuttu juttu!

Sen jälkeen kun on seikkaillut espanjankielisessä dokumenttiviidakossa kuukauden, olin suorastaan riemukas päästessäni hoitamaan kotipuolen koulujuttuja SUOMEKSI. Kippis sille! Nyt on siis ensi kevään kurssijärjestelytkin kunnossa ja tuntuu hyvältä, että kotiin palatessa siellä odottaa jotain suunniteltua. Totuuden nimissä uskon jo nyt, että täältä palaaminen on aivan aluksi lähes yhtä hämmentävää ja hankalaa kuin oli tänne tuleminenkin. Lisäksi otin samalla yhden suuuuren askeleen "akateemisella urallani" ilmoittautumalla kandiryhmään... jäiks!

Mutta se suomalaisista jutuista... Totesin eilen, että syön ilmeisesti aivan liikaa empanadaksia :D Tiskin takana seisova nainen nimittäin tunnistaa minut ja oudon askenttini! Tällä kertaa hän kysyi tilaukseni jälkeen ystävällisesti, mistä päin maailmaa olenkaan kotoisin? Kämppikseni pidätteli nauruaan selkäni takana ja sanoi myöhemmin hihittäen, että kyllähän sä ulkomaalaiseksi syöt empanadaksia aika suurella ruokahalulla... :D Aikaisemmin asuintoverini ihmettelivät, miten paljon näin pieni nainen oikein syö. Toinen seikka joka hämmästyttää on se, kuinka paljon nukun. Oonkin saanu aamulaiskuuteni ansiosta lempinimen "sleeping beauty" :D

Oudosta aksentista puheen ollen eilen oli varmaan viides tai kuudes kerta täällä, kun colleton kuljettaja nappasi minut kyytiin ja kysyi noin minuutin jälkeen, mistä olen kotoisin. Jotenkin alkoi naurattaa, että onko se tosiaan NOIN näkyvää, etten ole täältä :D Joku sanoo, että sen huomaa aksentistani, toinen toteaa, että silmistäni. Ei chileläisillä kuulemma ole tällaisia silmiä. Toivon, että jälkimmäinen oli kohteliaisuus, haha. Eräs kaveri myös kutsui mua "blondiksi", mikä hämmästyttää hiukan kun on suomalaisena tottunut oikeasti todella vaaleahiuksisiin ihmisiin.

Onneksi jengi on kuitenkin suhtautunut lähinnä kiinnostuneesti suomalaisuuteeni. Perus kysymysrypäs on jo tullut tutuksi, joten vastauksetkin tulevat kuin apteekin hyllyltä niin sanotusti ;)

Vaikka olenkin mielestäni kotiutunut tänne hyvin niin lopuksi täytyy mainita yksi asia, johon en varmaan totu ikinä, for real! Täällä ei tunneta pullopanttia ollenkaan, näin ollen pullot ja tölkit ovat täällä yhtä arvotonta roskaa kuin kaikki muukin. Omaa luontoystävällistä sydäntäni särkee heittää kaiken maailman pullot ja kaljatölkit roskikseen muiden jätteiden sekaan. Niin ja siis juon täällä kyllä muutakin kuin kaljaa :D mutta kaikkein eniten rintaa raapii heittää metalliset tölkit menemään, kun ne voisi aivan yhtä hyvin kierrättää! Joten sen vuoksi tämä kaljatölkkiesimerkki - se kun on ainoa asia täällä, jota edes ostan tölkeissä. Sisäinen viherpipeltäjäni on jälleen herännyt talviuniltaan! Grrraurrr!

Loppukevennys: That's what I call suburb! Mistäköhän liukuhihnalta nämä kaikki mökit on tuotu tänne...

Lisäks tää graffiti on musta jotenki hauska :D Toi gorilla on vaan niin koviksen näkönen! Hymyilen aina kun katon sitä mennessäni ulos ja oon nimenny sen weed-gorillaksi, koska (en tiedä miksi) mulle tuli joskus ekana mieleen, että se pitelee hampputukkoja käsissään. Myöhemmin oon miettiny, että ihan normi nurmikkoruoho on ihan yhtä todennäkönen vaihtoehto :D Kai sitä aina ajattelee, että graffitien tekijät on jotain kriminaalisia ihmisiä muiltakin tavoiltaan. Annettakoon tää mulle anteeksi! Haha.

(ps. tiedättekö sen tunteen kun toistaa jonkun sanan liian monta kertaa peräkkäin ja se alkaa tuntua aivan typerältä? mulle kävi äsken niin ton 'gorillan' kans, piti hetken oiken miettiä, että kai se on oikea suomenkielinen sana??)

22.8.2010 - Hallelujah para todos!

Mä en ole kovin harras ihminen eikä meillä kotona ole koskaan korostettu uskonnollisuutta. Silti esimerkiksi jouluisin tykkään käydä kirkossa sen rauhoittavan tunnelman vuoksi. Koska jokainen voi todeta, että uskonto on olennainen osa kulttuuria, olin oikein innoissani kun eräs ystäväni aikoinaan(kuulostaa kuin siitä olisi kauankin kähkäh) pyysi minua mukaansa kirkkoon. Hän oli olettanut minun kieltäytyvän ja olikin oikein iloinen ja otettu kun lähdin riemusta hyppien seuraksi. Olin enemmän kuin kiinnostunut näkemään tämän hyväsydämisen kansan tavan viettää jumalanpalveluksia, joiden oletin olevan rennompia, lämminhenkisempiä ja aktiivisempia (kaikkihan on nähny sen kun amerikkalaisissa leffoissa bailataan kirkon käytävillä). Noh, en pettynyt.

Tänään olin toisen kerran Chilessä kirkossa ja kokemus oli, jos mahdollista, vieläkin intensiivisempi. Sain jopa yhden "virren" aikana takanani istuvalta naiselta lauluvihon, joten pystyin veisaamaan mukana espanjaksi, how fun was that! Olin oikein ylpeä itsestäni :)

Tällä kertaa messu oli isommassa kirkossa, joka siltikin oli kappelin oloinen esimerkiksi kotipaikkakuntani valtavaan kirkkoon verrattuna. Kirkot ovat myös todella pelkistettyjä täällä. Ei näy kultauksia, lasimaalattuja ikkunoita tai kattoon maalattuja enkeleitä. Ihmettelin sitä aluksi, mutta toisaalta voisi sanoa, että täällä keskitytään aika lailla olennaiseen :D Tunnelma on vain jotain ihan uskomatonta! Sitä ei voi selittää, kertoa tai kuvailla vaan se on koettava itse.

Joitain seikkoja voin teille kuitenkin kuvailla. Niitä sellaisia, jotka herättivät ainakin oman huomioni. Kuten aiemmin mainitsin, että tunnelma oli intensiivisempi, viittasin sillä siihen, että viimeksi vain yksi nainen "koki pyhän hengen" ja alkoi kesken kaiken huutaa 'hallelujaa' ja itkeä. Tällä kertaa tuntui välillä, että puolet kirkosta itki ja huusi yhdessä kuorossa. Kiehtovaa mutta myös hieman pelottavaa tällaiselle taatiaiselle, joka ei ole ennen mokomaa kokenut! Riehaantumisen jälkeen ihmiset polvistuivat penkeille tai maata vasten rukoilemaan, näin teki chileläinen ystävänikin. Minä ja eräs Sven sen sijaan olimme "sivustaseuraajia" koko jumalanpalveluksessa, tunnelman ja henkisyyden aisti mutta ei se aiheuttanut itsessä samanlaisia rajuja reaktioita. Tässä kohtaa Sven kuiskasikin minulle, ettei ole koskaan tuntenut itseään näin turistiksi :D

Niinjoo! Ja nyt ihan oikeasti sain niitä kliseisiä tanssivia kirkossakävijöitäni :D kaksi poikaa tanssi transsissa ympäri kirkon käytäviä. Voin kuvitella, että joku, joka ei jaksa vaivautua kunnioittamaan täkäläisten ihmisten intohimoista tapaa uskoa ja kokea henkisyys, päästäisi siinä kohtaa muutaman hihityksen. Mun (ja Svenin) mielestä huvittavaa oli ainoastaan se, että kirkossa oli ns. body guardeja, jotka vahtivat, etteivät nämä transsissa hortoilevat ihmiset satuta itseään :D

Yksi asia, joka itseeni teki vaikutuksen molemmilla kerroilla on se yhteisöllisyys, joka henkilöiden välillä vallitsee. Minuakin kaikki ympärilläni istuvat kättelivät ja tervehtivät. "Kirkossa jokainen on veljesi"-tyyliin niin kuin pappi(?) tai ehkä paremmin sanottuna saarnaajakin totesi. (Kyllä!!! Ymmärsin suurimman osan ;) jee!)

Toinen seikka on sitten juuri tuo "pappi", joka ei näytä papilta, ei kuulosta papilta eikä puhu alttarilla tai siellä pappikopissa niinkuin yleensä. En siis itse asiassa vieläkään tiedä, kuka oli jumalanpalveluksen pappi, sillä sitä ei mitenkään tuotu esiin vaatetuksella tai muillakaan seikoilla. Ehkä tässä nimenomaisessa protestanttikirkossa ei edes ole samalla lailla pappeja kuin meidän omassamme? En tiedä. Monta herraa siellä ainakin kävi juttelemassa.

Noniin siinä nyt teille vähän makupaloja chileläisestä hengenravinnon nauttimisesta :) Kuten sanoin, en edelleenkään tunne itseäni kovin hartaaksi, mutta haluan ehdottomasti uudestaan! Jokin siinä atmosfäärissä vaan kiehtoo!

(kyseinen kuva löytyy alkuperäsenä osotteesta: http://www.flickr.com/photos/21063397@N00/536875365/# )

Musta tuntuu tällä hetkellä tolta kuvalta. Piste. Ei siksi, että tuntisin olevani ulapalla tai haistaisin meren vaan, koska kuva on sininen ja right now I'm feeling quite blue. Tämä siksi, että kuten varmaan useimmat meistä, mä inhoan yli kaiken jäähyväisiä ja tänään piti jälleen lähettää yks kaveri kohti Eurooppaa. Tää kirkkoreissu ja sen jälkeinen brunssi sen kotona oli siis meidän jäähyväistapaaminen, jonka jälkeen suunnattiin bussiasemalle potkasemaan herra laukkuineen linja-autoon.

Sen ärsyttävän kyynelten nieleskelyn ja haikeuden lisäksi mulla nousivat pintaan kaikki ne tunteet, joita ite tunsin kuukausi sitten lähtiessäni. Pystyin siis hyvin kuvittelemaan miltä kaverista tuntui, kun hän kirkossa myönsi olevansa aika hermostunut. Toki huomasinkin, että iloinen ystäväni oli syömisen aikanakin normaalia vakavampi ja vaisumpi. Jo se toi itselleni oman taannoisen oloni mieleen. Levottomuus lähteä jo ja samalla tunne siitä, ettei tahdo lähteä ollenkaan. Lupasin J:lle, että lähtö on pahin. Kun pääsee matkaan niin alkaa helpottaa. Sitten halattiin ja pusuteltiin poskelle (ja minä yritin pitää silmäni kuivina). Kun bussi sitten kaarsi pois näkyvistä, Sven läimäisi minua selkään hymyillen kannustavasti ja joukko hiljaisia ihmisiä kiipesi Jairon isän autoon. Nyyhkistä.

Kämpillä tirautin muutaman kyyneleen, kun eilenkin olin niin urhea hyvästellessäni erään toisen kaverini. Sen jälkeen lohduttauduin kuumalla nuudelikeitolla ja Duudsonien uudella jaksolla. Paras lääke surkeaan oloon on uskomattoman typerä huumori ja idioottimainen säheltäminen, jonka vuoksi kyseiset herrat ohjelmineen ovatkin suosiossani. Eihän kukaan sitä katsoessa voi enää vetistellä muutakuin korkeintaan myötähäpeästä :D

Tästä tulikin taas pitkä sepustus. Blah! Ens kerralla jotain iloisempaa, sikäli kun mikään voi olla iloisempaa kuin uskontunteensa kourissa tanssiva ja ilosta itkevä ihminen. Noh, ehkä kuitenkin voi. Joten vemos amigos! Chauu!

20.8.2010 - One month: WHAT?!

Otsikko kuvaa mun päällimäiset tunnelmat! Tuntuu aivan kertakaikkiaan uskomattomalta, että muka kuukausi sitten tähän aikaan retkotin nukkuen lentokoneessa jossain Atlantin yllä. Takana oli pitkä päivä ja sitä edeltävä erittäin huonosti nukuttu yö, koska pientä lähtöpaniikkia oli ilmassa. Olin kuolemanväsynyt, nälkäinen ja epävarma siitä, mikä minua perillä odottaa. Murehdin matkatavaroideni kohtaloa ja sitä, olenko unohtanut jotain elintärkeää kotiin? Anyway rentous ja innostuneisuus oli aika kaukana mun fiiliksistä silloin. Se kuuluisa "hihihihiiii olen matkalla"-tunne kuoli viimeistään Madridissa kun jouduin siihen ylibuukkaussähläykseen :D

Anyway, nyt kuukautta myöhemmin istun (lämmitetyssä) kämpässäni kirjoittelemassa tätä matkapäiväkirjaa melkoisen erilaisissa tunnelmissa. Matkalaukku pääsi perille asti ja mutkien kautta päädyttiin juuri sinne minne oli tarkoituskin. Kertaakaan en ole katunut tänne lähtöäni, vaikkeivat kaikki päivät ole tietenkään hyviä olleet. Ensimmäinen "turistikuukausi" Chilessä alkaa olla takanapäin ja siihen sisältyy niin perinpohjaista laiskottelua kuin vaiherikkaita kokemuksiakin. Arki alkaa pikkuhiljaa vakiintua, eikä täällä olossa enää ole sitä eksotiikkaa, mitä siinä oli vielä ensimmäisillä viikoilla. Samalla tavoin ne päivät kuluvat täälläkin, vaikka maa ja manner ovatkin eri. Kaupassa täytyy käydä, kokata pitää, tiskivuori kasaantuu samalla tavoin kuin Suomessakin eivätkä vaatteetkaan peseydy itsestään. Myös uusia rutiineja on: jokapäiväinen kamiinan sytyttäminen sekä yhteydenpitoviidakko niin mesen, sähköpostin kuin skypenkin avulla.


Nyt kun olen viettänyt kuukauden "chileläisenä" ja syönyt kotitekoisia empanadaksia, hankkinut päänsäryn piscoa juoden sekä oppinut chilen slangisanoja kuten 'weón' tai 'cachái?' onkin hyvä hetki miettiä, mitä olen ikävöinyt kaikken eniten kotimaastani. (Huom. turhan kliseisyyden välttämiseksi en aio seuraavaksi sanoa, että: "No hei siis tottakai kaikkia teitä kullanmurut!!", vaan pysyn konkreettisissa asioissa ;) )

1. Raikas ilma. Okei, tää savuisuus ja tuoksu kuuluu Chileen mutta silti vasta nyt tietää, mistä puhutaan kun jengi kehuu Suomen ilmanlaatua sanalla mahtava.

2. Popcornit. Pikkumaista tai ei niin mä ihan oikeasti ikävöin suolaisia popcorneja. Kämppiksen mielestä suolaiset popcornit on maailman oudoin ja ällöttävin asia, mä taas olin samaa mieltä sen toffeepoppareista. Siis kamoon joku sokerihuurre, mansikka tai suklaa? Yäyh...

3. Spotify. Niin, sehän ei tosiaan toimi pohjoismaiden ja brittien ulkopuolella. Ihan tosi. Ja kyllä ne suomalaiset insinöörit jotain osaa, kun ovat osanneet tehdä ohjelmasta sellaisen, että se tunnistaa milloin ET ole joissain näistä maista. Tosin, jos multa kysytään niin tää insinööriosaamisen taidonnäyte on kyllä melko turha ainakin mun näkökulmasta... ;)

4. Kauppaitsenäisyys. Huomasitteko? Keksin just uuden sanan! Kyseisellä sanahirviöllä meinaan sitä, ettei juustoja ja lihaa yms. tarvis ostaa aina palvelutiskeistä. Suomessa kun oon tottunu vaan kätevästi nappaamaan kaiken mukaani ja sillon tällön ärsyttää mennä sönköttämään, että kuinkas monta kanankoipea haluaisin tai miten iso möhkäle goudaa pitäis pistää pakettiin. Niin, että tällanenkin asia voi siis tosiaan juippia jos se on vastoin omia tottumuksia :D

5. Helppous. Totuushan on se, että elämä on omalla äidinkielellä, omassa kotimaassa niin helppoa että sen ottaa itsestäänselvyytenä. Ihan oikeasti meillä on Suomessa monet asiat niin hyvin, että meillä on aikaa valittaa turhasta aivan liikaa kun pitäis sen sijaan keskittyä arvostamaan sitä, mitä saadaan. Niin, ja jos joku vielä niuhottaa, että kelassa saa jonottaa kauan niin näkisittepä Chilen Civil Registration Officen jonot... hahhaa huhhuijaa... sen nähdessä ei oo ihan varma kuuluisko alkaa itkeä vai nauraa hysteerisesti! En vieläkään tiedä, mut ainaki nipistin itteeni vähintään kerran sitä katsellessa. Eikä ollu muuten unta.

Mutta lopetetaanpa tähän, ettei ala kuulostaa siltä, että tahdon marista :D Chile ei ole Suomi eikä toisinpäin ja hyvä näin. Chilessä on myös paljon sellaista, mitä toisin enemmän kuin mielelläni mukanani Suomeen. Ihmisten perusluonteessa on suuri ero, mutta se ei ole niin suuri, että se häiritsisi. Enemmänkin tunnen, että chileläiset ovat juuri sen tyyppistä kansaa johon itselläni on helppoa samaistua ja tutustua.


Kiitän suuresti tästä kuukaudesta ja jo etukäteen niistä tulevista. Kaikki on kuitenkin mennyt todella sujuvasti ja ilman suurempia takapakkeja. Kämppä löytyi, ruokaa olen saanut ja opinnot ovat aluillaan. Ja se tärkein - hyviä tyyppejä on löytynyt! Varsinkin siitä olen iloinen, että olen tutustunut oikeasti paikallisiin ihmisiin ja heidän kauttaan päässyt paljon nopeammin sinuiksi tämän kaupungin, kulttuurin ja tapojen kanssa. Jengi on myös kertonut mulle, mitä espanjan sanoja EI kannata käyttää Chilessä ellei halua saada kanssakeskustelijoitaan hihittelemään (kaksimielisyyksiä joo).

Seuraavan kuukauden aikana pääsen toivottavasti vielä enemmän kiinni kieleen ja ennen kaikkea saan rohkeutta avata suuvärkkini (Suomessahan lähinnä sen kiinni pitäminen on ongelma... heh heh...). Nyt kun Temuco on tullut tutuksi, niin seuraavaksi olisi mukavaa reissata jonnekin lähiympäristöön kokemaan Chileä laajemmin. Katsotaan mitä tapahtuu! Itteeni ainakin jännittää, hähä!

Alle linkitin teille videon (biisin), joka saa tällä hetkellä kylmät väreet vilistämään pitkin mun selkärankaa jokaisella kuuntelukerralla. Kyseessä ei oo Chileläinen bändi, mutta espanjaksi ne laulelee kuitenkin. Kuulin kyseisen viisun ekan kerran Colleton radiosta tullessani keskustasta ja illan hämärtyessä tunnelma vaan jotenki kolahti muhun :D Lälly biisihän tää on, mutta oishan se elämä tylsää ilman pientä söpöilyä aina aika ajoin!

ENJOY! :)

18.8.2010

Nyt aion vähän purkaa sydäntäni näistä pikku karvapalloista ja vähän isommistakin karvakavereista, joita vaeltaa täällä kaduilla a i v a n valtavasti. Ne ei oo ollenkaan aggressiivisia kerjääjiä niinkun toverinsa esim. monissa välimeren maissa. Nämä kuonokkaat ei hirveesti ihmisistä piittaa vaan tallustelee hyvin ujosti ja rauhallisesti omissa oloissaan. Silti koirarakkaana ihmisenä mun sydäntä raastaa katsoa näitä jonkun hylkäämiä lemmikkejä, vaikka suurin osa niistä onkin katukoiriksi todella hyväkuntoisia :( Miten joku voi ottaa eläimen ja sitten vain heittää sen menemään?

Yks syy on varmasti tossa ekassa kuvassa näkyvä seikka: eläinkaupan näyteikkuna. Ja joo, siinä on lasikopeissa koiranpentuja näytillä kadulle päin. What?


Jotenkin olin vähän järkyttynyt (vaikka ite pennut olikin ihan supersöpöjä!). Ainakin mulla tulee heti mieleen, sellanen tietty liika helppous, joka täällä koiran hankkimisessa ehkä on. Tääkin ikkuna on suuren marketin kanssa samassa kompleksissa. Vähän niinkun että, tee ensin päivän ruokaostoksesi ja nappaa koiranpentu lapsillesi matkalla autollesi - kätevää? NOT!

Ihmekään, että koiria sitten hylätään kaduille kun ensin hetken päähänpiston seurauksena viedään kotiin söpösti poseeraava pentu, josta kasvaakin ajan myötä ei-välttämättä-niin-pieni-ja-halittava otus. Suurin osa katukoirista onkin just niitä suuria koiria, jotka on varmaankin heitetty menemään sen jälkeen kun ne on kasvanu liian suureksi pidettäväksi pienessä talossa. Kuitenkin, se seikka, joka puhuu ihan yleisen vastuuntunnottomuuden puolesta on se, että kadulta löytyy koissuja ihan laidasta laitaan. Saksanpaimenkoira - check! Beagle - check! Espanjanvesikoira - check! Tiibetinspanieli - check! Chihuahua-miniatyyrejä ei oo näkyny, mut siihen saattaa olla syynä se, että isommat koirat on popsinu ne poskeensa pikaruokana. Toivottavasti ei sentään...

Eilen keskustassa näin erään katukoiran, jolla oli vain kolme jalkaa :( Raukka! Muuten kyseinen karvaläjä oli hyvin terhakka ja sosiaalinen - hyppi kolmella jalallaan ihmisten luona rapsutettavana. Liekö joskus jäänyt auton alle ja menettänyt siinä koipensa?

Tässä pientä kulkukoiragalleriaa :D Entisenä cockerinomistajana niitä on varsinkin tullu bongailtua!

Tälle neidille lepertelin hetken, jolloin se uskaltautui nuuhkimaan mun kättä. Heti kun kaivoin kameran esiin lady lähti kuitenkin käpälämäkeen.

Tässä toinen katucockeri, jonka tapasin meidän kadullamme tonkimassa itselleen päivällistä. Kyseisen koiran takajalat tärisivät hillittömästi, joten aloin miettiä oliko se enää aivan tervekään.

Mutta Äiti, ei huolta! En aio adoptoida jokaista vastaantulevaa kirppusäkkiä, vaikka mieleni tekisikin alkaa chileläisien katukoirien suojelusenkeliksi :D

Tassuterveisin siis tällä kertaa! Antakaahan pusu lemmikeillenne siellä kotona :)

16.8.2010 - Aurinkoisen päivän muisto

Tänään on satanut - kaatamalla. Melkenpä Vaasamaisen kotosasti on myös tuuleskellut: Välillä pelottaa, että katto lähtee irti tai pihalla päivystävä koira lähtee lentoon.

Sään myötä olokin on ollut aika vetämätön ja harmaa :( Ja tätä on kuulemma edessä koko viikko, joten täytynee kaivella kaikki aurinkoisimmat kesäkuvani esiin arkistojen perukoilta päiviä valaisemaan. Teitä tuskin kiinnostaa kuitenkaan nähdä suomalaisia kesäkuvia :D joten tässä vähän maku(näkö?)paloja viikonlopun retkestä Temucon "omalle nähtävyydelle" eli Cerro Nielolille.

Kyseinen mäennyppylä sai simpsiön näyttämään pahaiselta pulkkamäeltä ja kipuaminen olikin melkoista urheilua... pakaroihin sattuu vieläkin :D Polkua ympäröivä luonto oli kuitenkin valloittavan kaunista ja näköalat mäen/vuoren/miksi-sitä-sitten-pitäisikään-kutsua päältä olivat aivan... noh, näkyi koko Temuco yhdellä silmäyksellä. Valitettavasti savusumua oli paljolti ilmassa, joten maisemat olivat melko usvaiset. Voin vain kuvitella, miten kauas Cerro Nielolilta näkee täysin kirkkaalla säällä (lue: kun ei ole talvi eikä ole myöskään savusumua).

Tässä siis lähtöasetelma ylhäällä ja polku, jota pitkin taivallettiin alempana oikealla.















Tässä oli ensimmäinen vilahdus siitä, miten ylös oltiin jo päästy. Pakko myöntää, että hieman otti mahanpohjasta nähdä jyrkän rinteen alla koko kaupunki. Wou!


Lopuksi tunnelmat "nyppylän" päältä. Paikkahan on siis "monumento natural" eli luonnon monumentti :D En nyt ihan tiiä kuin ton suomentais, mutta tavallaan "luonnon tekemä patsas tai taideteos". Sitä se kyllä olikin! Mapuche-kansakin on aikoinaan hoksannu kyseisen seikan, koska ne on pitäny jotain pyhiä rituaalejaan joskus tuolla paikalla.

Alimmaisena olevassa kuvassa mä näytän niin viimeisen päälle turistilta, että itteenikin hieman huvittaa. Kämppis, jonka kanssa siis kävin tuolla, sano että olin niinku joku japanilainen turisti kamerani kanssa :D Varmaan olinki, mut minkä kuvauksen harrastaja intohimolleen mahtaa varsinkin noiden maisemien kohdalla! Veikkaan, että pienoinen hullunkiilto silmissä fotoilin tuolla, hähä! Watch out!




Turisti-Tinttu kuittaa ja kumartaa ja hipsii unten maille! Buenas noches!

14.8.2010 - My Chilean home!

Noniin! Tänään saatte nyt pienoisen esittelyn mun uudesta ja pysyvämmästä asumuksesta täällä Temucossa. Yllä näkyvästä kuvasta voi päätellä, että mun katu on nimeltään Pje. Quitral.

Tässä "mun asuintalo" siis edestäpäin. Voitte bongata mut näyttämästä peukkua oikeasta alakulmasta ;) Anyway näette tossa ton portin? Siitä mennään talon sivustaa pitkin takapihalle, jossa meitsin asumus on. Ja sehän näyttää tältä:

Kämppiksiähän mulla on myös. Yksi puhuu sujuvaa englantia, toinen ei sit tippaakaan ja kolmas on karvainen eikä puhu ollenkaan. Ihan vaan väärinkäsitysten välttämiseksi tässä kuva siitä puhumattomasta kämppiksestä:

Hänen nimensä on Panser ja hän on oikein valloittava herrasmies!


Niin että koittakaapa tulla salaa meille käymään kun tää herra makaa oven edessä! Henk.koht. portsari nimeltä Pancho alias Panser päivystää ;)

Seuraavaksi muutamia kuvia sisätiloista. Mun huoneessa ei oo paljon näkemistä: sänky, kaappi, pari pöytää ja kasa vaatteita matkalaukun päällä :D joten siitä ei ole kuvia! Sorry!

Kuten voitte huomata niin kuivauskaappi, joka tunnetusti on suomalainen keksintö, loistaa poissaolollaan samoin kuin järkevät tiskiharjat, kuka ihme on keksiny et astiat pitäis hinkata puhtaaks tollasilla pehmeillä pesusienillä, häh? Kaasuhella löytyy, samoin mikro, jääkaappi, leivänpaahdin, vedenkeitin... kaikki mukavuudet :) Tosin että kämppiksen kuumavesivaraaja on kuulemma hajalla, hahha, onneks mun ei... ;)

Tolla hösselillä siis lämmitetään tämä meidän mesta. Välillä mun sytytykset on kyllä vähemmän tuloksekkaita, kuten esim. tänään... Siitä ei vaan tullu mitään!

Ikkunassa voitte nähdä mut kuvaamassa söpöissä pyjamapöksyissäni, jotka shoppasin täältä. Tykkään hirveesti tosta pinkkiharmaasta ruutukuviosta. Hahhaha...

Tänään käytiin yhden kämppiksen kanssa tsekkaamassa Cerro Ñielol eli paikallinen luonnonpuistotyylinen nähtävyys. Oli kyllä hieno! Kerrankin lyhyt ihminen tunsi olevansa korkealla ;) Myöhemmin kokattiin yhdessä ja tehtiin "chileläistä sangriaa". Nam! Mua huvitti, koska chileläinen kämppis valitti ruuan olevan liian tulista samalla kun minä söin oikein tyytyväisenä :D Nyt kiitän ja kumarran ja menen jälleen nauttimaan asuinkumppanieni seurasta pimenevään Chilen talvi-iltaan! Vemos!

Ja hei leidiis muistakaa kommentoida jotain! Niin, etten ihan vaivu ikävään tääl!

13.8.2010 - Goodbyes and sunsets in Chile

Tiistaina olin ensimmäisen kaverin läksiäisillanvietossa ja eilen oli vuorossa toiset. Ironisintahan tässä on se, että oon tuntenu nää tyypit ehkä sen 3 viikkoa kun oon ollu täällä ja nyt ne on sitten lähdössä itsekin vaihtoon omasta näkökulmastaan "maailman ääriin".

Eilisillan partyt oli keskustan lähellä olevassa paikassa x, josta mulla oli tiedossa ainoastaan koordinaatit :D En fiksuna tyttönä tajunnut kysyä ystävältäni J:ltä mikähän tämä kyseinen mesta on... Nice job! Kun saavuin omasta mielestäni kartan osoittamaan paikkaan, kadunkulmauksessa seisoikin 'Karaoke Bar Temuco' ja mä mietin ihmeissäni, että nyyyyt oon kyllä ihan väärässä paikassa... (Ja siis mun chileläinen sim-korttihan ystävällisesti lakkas toimimasta jokin aika sitten niin en voinut soittakaan kenellekään) Hetken siinä pyörittyäni totesin, että en kyllä kotiinkaan lähde joten reippaasti lampsin sisään baariin ja sieltähän se kaveri sitten löytyi! Pakko myöntää, että multa pääsi kyllä pieni sisäinen helpotuksen huokaus kun yksi tuttu naama pomppasi väkijoukosta pystyyn ja säntäsi halaamaan :) Tätä kamua tulee kyllä varmasti ikävä herran suunnatessa Eurooppaan pian! Loistotyyppi.

Eli nyt on sitten koettu karaoken taika Chilessä - eikä sitä voi verrata Suomeen ollenkaan! Jos jengi tanssii pöydillä karaoken tahtiin niin voidaan puhua hieman eri atmosfääristä :D Niinä hetkinä kun hypin kaverini kanssa käsikädessä väen keskellä laulaen karaoken mukana (enhän mä sanoja osannut kun ne biisit oli espanjaksi mutta lauloin silti!) tai tanssien Pisco sour- lasi kädessä jotain chileläistä ihme letkajenkkaa ympäri baaria, mietin vain, että KIITOS. Kertakaikkiaan mahtava tunnelma, loistava fiilis ja uusia tyyppejä seurana - Juuri tämän takia mä tänne maailman ääriin lähdin!

Niin ja jos joku luulee, että Aikuinen nainen on originaalisti suomalaisbiisi niin voitte nyt alkaa vuodattaa katkeria kyyneleitä :D Ei muuten ole! Täytyi siinä kyllä muutama hämmennyksen hetki kokea kun yhtäkkiä tajusin tunnistavani biisin ja aloin hyräillä mukana, että "sydänystäväksi aiiiikuisen naisenn.." kaverin kysyessä, mitä kummaa mä oikein mutisen.

Kuvia ei ole, mutta voin piristää teitä fotolla, jossa Panchitokin olisi kovasti portilla odottamassa, että pääsee laulamaan karaokea! <3


Tänään vietin tavallista vapaapäivää eli lojuin. Tällä hetkellä on ihan törkee True Blood-koukku päällä! Argh! Nam! Eiku argh! Illalla kuitenkin päätin, että hilaan pebani ulos kämpästä valloittamaan jotain uutta osaa Temucosta. Karttaa tsiigailtuani päätin suunnata tsekkaamaan Temucon vierestä virtaavan joen Río Cautínin, joka erottaa Temucon paikasta nimeltä Padre Las Casas.

Navigointi ei kuitenkaan ollut kovin helppoa siinä katusokkelossa, sillä tuolla puolen Temucoa sijaitsee kaupungin "vanha osa", jossa talot ovat välillä aikamoisia röttelöitä ja kujat pieniä. Koska meikäläisessä virtaa kuitenkin hieman isältä perittyä suunnistajan verta niin olin jääräpäinen ja päätin, että minähän en täältä kotiin käänny ennenkuin se vesiliru löytyy! Noh, löytyihän se... muttei ollutkaan mikään ihan pikku puro vaan lähinnä mittaluokkaa lapuanjoki potenssiin kolme :D Auringon laskiessa lehdettömän metsikön taa ja joen virratessa tuli hetkeksi kuitenkin sellainen olo kuin olisi ollut Suomessa. Toisaalta, kun kääntyi ympäri niin horisontista pystyi bongaamaan kolme lumihuippuista tulivuorta ja silloin Chile tuntui taas hyvinkin elävältä. Tämä maa on välillä niin kummallinen sekoitus tuttua ja tuntematonta, kotia ja eksotiikkaa. Me like!

Ei täällä siis joka puolella oo ihan yhtä modernia kuin missä mä asun. Varsinkin ton alemman kuvan talo oli aika älytön, koska toi turkoosi ulkoseinä näyttää ihan paperilla päällystetyltä?!? Siis Whaaat? Vaikka kuinka näyttäis silkkipaperilta niin kamoon!

Ylin: Padre Las Casas vilaukselta sillan toisella puolen. Alemmat: Río Cautín at sunset.

Siellä ne kyyhöttävät horisontissa upeina ja auringonlaskun värisinä!

11.8.2010 - UFRO

Aina sanotaan, että ihmisten pitäisi kokeilla asioita. Jokainen uusi kokemus on kuin laittaisi rahaa omaan henkiseen pankkiinsa. Noh, jottei nyt ihan liian runollisiksi mennä niin tässä lista asioista, joita itse tein ensimmäistä kertaa elämässäni eilen (ja tuutte huomaamaan, ettei näissä ole mitääään poeettista saati ihmeellistä):

a) istuin espanjankielisellä luennolla yliopistossa
b) tein ruokaa kaasuhellalla
c) poltin sormeni sytyttäessäni kamiinaa
d) maistoin chirimoya-jogurttia (mikä ihme on chirimoya ja miltä se näyttää??)
e) lausuin sanan väärin ja sain aikaiseksi kaksimielisyyden kun tarkoituksena oli sanoa "keittiö"

Lykkäsin viikon ajan joka päivä tota kaasuhellan kokeilua, koska olin yksinkertaisesti varma, että räjäytän koko huushollin tai, vähemmän radikaalisti, käräytän kulmakarvani veks. Loppuviimeinhän hella oli helppo käyttää ja oikeasti todella kätevä (lue: nopea sähköhellaan verrattuna). Alla kuva, toi sininen liekki on yks niistä typeristä asioista, joissa ei oo mitään jännää mutta niitä pitää vahdata silti koko ajan :D


UFRO = Universidad de la Frontera eli mun uusi opinahjoni seuraavan puolen vuoden ajan. Asun todella lähellä yliopistoa, joten tästä kävelee viidessä minuutissa möllöttämään luennoille.

Kumma kyllä ensimmäiset luennot ei jännittäny juuri ollenkaan. Olin varma, etten ymmärrä yhtään mitään ja yllätys olikin suuri, kun kykenin seuraamaan luennoitsijan puhetta suhteellisen helposti. Tämäkin tosin vaihtelee puhujan mukaan, sillä seuraavan luennon pitävä herra jutteli kummallisella mongerrusaksentilla ja piti käyttää aivan kaikki energia pelkkään ymmärtämiseen. Kyseinen mies sai muutenkin mun jakamattoman ärsyyntymykseni alkaessaan tivata multa vaikka mitä sanoessani olevani ulkomaalainen (kysymyksistä en luonnollisestikaan ymmärtänyt mitään saati sitten osannut vastata niihin). Inhoan yli kaiken sitä, jos opettaja alkaa tentata joltakulta "yleisöstään" jotain ja voitte vain kuvitella miten miellyttävältä se tuntui 20 vieraan ihmisen joukossa nököttäessa ja vielä vieraalla kielellä, jota ei osaa kunnolla! Ajattelin sillä hetkellä kyllä hyvin äkäisesti, että herra saisi pitää turpansa tukossa ja keskittyä luennointiin :D

Tuleva työmäärä hieman hirvittää, sillä chileläiset todellakin raatavat itsensä ruvelle opintopisteitä tavoitellessaan. Tuntui, että kaikki kurssit sisälsivät huimasti kaikkea ja onkin nyt vain asennoiduttava siihen, etten tule pääsemään kouluvelvoitteistani yhtä helposti kuin olen aina Suomessa päässyt! Entä mitä kertoo maiden erosta se, että Suomessa syksyssä suoritetaan 30 op ja täällä 16 op on maksimirajoilla? Joko me suomalaiset saamme pisteitä helpommin ja kurssimme on kevyempiä tai vaihtoehtoisesti chileläiset ovat laiskoja ;) Koska jälkimmäisestä tuskin on kyse opiskelijoita seurattuani, täytyy vain todeta, ettei Chilen opintopisteiden muuttaminen suoraan Suomen pisteiksi taida olla aivan reilua...

AI NIIN! Ja erinäisien käänteiden jälkeen musta tuli siis sosiologian opiskelija :D Täällä kurssit on kyllä aika erilaisia kuin se korkealentoinen johdatuskurssi, jolla itse aikoinaan istuskelin Vaasassa. Odotan oppivani sosiologian kautta paljon myös Chilestä maana ja yhteiskuntana. We'll see! Koko ajan olen odottanut koska aina-yhtä-valloittavat valloittavat sosiologian klassikot hyppäävät esiin ja tsadaa - tänäänhän Weberit ja Durkheimit sitten lyötiin pöytään :D! Vanha ystävämme Lockekin kuulemma piipahtaa muutamalla luennolla, long time no see!

Joka tapauksessa, aina kun pieni koulustressin poikanen on alkanut kytemään olen verestänyt muistojani käsiteanalyysin ihanuuksista sekä Helon dian mittaisista sitaateista, joita selittävät kommentit olivat jotakuinkin kaukana sanasta "valaiseva". Monesta liemestä on siis selvitty, joten eiköhän tästäkin :)

Niinjoo ja yliopiston "pulpetit" tuo mieleen vauvojen syöttötuolit :D Siihen väliin ei ihan joka iikka saa itseään edes tungettua!! Kiitos insinöörit tästäkin taidonnäytteestänne ;)

Loppukevennys: Löytyyköhän Chileläisen sateenkaarenkin päästä aarre?

8.8.2010

Teillä Suomessa on ollut myrskyisä sunnuntai, täällä ei. Laiska lähinnä, kiäh kiäh. Otan nyt vielä ilon irti laiskottelusta koska ensi viikolla alkaa tositoimet: luennot! Saas nähdä miten pärjään espanjankielisillä tunneilla sosiologiaa opiskellen :D Onneks kurssit on tosi kiinnostavia joten motivaatiota löytyy (ainakin näin etukäteen...) !

Päätin käydä sunnuntain kunniaks ulkona syömässä vähän roskaruokaa - enkä ollut ainoa joka oli ajatellut näin. Oliskohan täällä mahdollisesti joku juhlapäivä tänään? Mun tietääkseen ei, mutta mähän en toisaalta tässä maailman kolkassa tiedäkkään juuri mistään mitään... Anyway koko paikka oli aivan tukossa kun väkeä oli niin valtavasti. Vapaita pöytiäkin sai suorastaan metsästää. Huh!

Myös tän "uuden kodin" lähellä sijaitsevalla futiskentällä kuhisi. Kun aurinko paistoi sateiden jälkeen, kaikki olivat nurmella (kurakossa) heilumassa jalkapallojen kanssa. Niin Etelä-Amerikkalaista jotenkin :)

Tänään tässä taas laskeskelin Chilen hintatasoa kierrellessä aikani kuluksi kauppoja ympäri. Sellaisia H&M:n tai Gina Tricotin kaltaisia "rättikauppoja", joista saa kamaa törkyhalvalla, ei ole täällä näkynyt. Vaatteet ovat merkistä riippuen eri hintaisia, osa todella edullisia, osa enemmänkin normaalihintaisia. Mallit ovat täällä kuitenkin hieman erilaisia ja itse ainakin löytäisin kauniisti-istuvia vaatteita vaikka millä mitalla. Alelöytöjä olivat mm. saappaat 5000 pesolla eli 7 eurolla sekä muutama villatakki n. kympillä.

Myös kanta-asiakaskortit on löytäneet tiensä tänne eli joka paikassa kysellään "Puntos?" kun meet kassalle ja jos sanot, että "No, no..." niin sulle aletaan tyrkyttämään jotain korttia, joka toisia huimia alennuksia :D Sitkeimmät myyjät on ollu tosi ärsyttäviä ja jatkaneet jankkaustaan vaikka oot sanonu selvästi "ei" enemmän kun kerran tai kaks. Sit oon vaan tokassu olevani ulkomaalainen, joka asuu tääl vaan hetken, joten EN-TARVITSE. Toimii, jätti mut rauhaan sillä kertaa ;)

Yleisesti hintataso on hieman Suomea edullisempi, mutta mikään ei ole "hullun halpaa". Toki omakin arviointikyky on hieman hukassa, koska Chilen peson ja eurojen ero on niin valtava. Hirvittää edelleen maksaa tuhansia lounaasta, vaikka kyseinen hinta olisin Suomessa pieni!


Kuvan lounassalaatti leipineen maksoi 2500 pesoa eli noin 3,5 euroa. Hanajuoma taitaa tuossa paikassa olla 690 pesoa, joka meinaa yhtä euroa meikäläisissä. Ei siis paha hinta!


Muita esimerkkihintoja:

Collectivo (edelleen se "yhteisötaksi") 400 pesoa/kerta = 0,60 e
Micro (bussi) 170/kerta = 0,25 e

1 litra olutta 700-900 pesoa = 1-1,3 e (huom! LITRA ja meeppä baarissa tilaamaan yks olut niin ne kolauttaa sulle tiskiin sellasen hervottoman litran olutpullon, "no kiitos, mutta ois se vähempikin ehkä riittäny...")

Tölkki appelsiinimehua 550 pesoa = 0,80 e

Kivennäisvesi 1,5 litraa 650 pesoa = n. 1 e

Litra maitoa 570 pesoa = 0,85 e (ei nyt sillee halvempaa ku Suomessa?!?)

2 x sämpylä 170 pesoa = 0,25 e

Normihintasissa paikoissa lounastaminen on yleensä semmosen 3000 - 5000 pesoa tasosta ja ruokalajista riippuen elikkäs siinä 4,5-7 euron hujakoilla mennään + juomat päälle, jotka ei onneks täällä on ravintoloissa törkyhintaisia kuten armaassa kotimaassamme.

Niin ja viini on edullista! Mutta vaikea verrata sitä, kun kyseistä ainetta on niin monen tasoista. Fresita tais olla jotain neljä euroa täällä.

Siinä nyt jotain pientä hintataulukkoa :D En tiedä onko sekava tai antaako ylipäänsä minkäänlaista kuvaa? Toiv saatte jotain siitä irti.




Oli vain yksinkertaisesti pakko pysähtyä kadunkulmaan nappaamaan tämä kuva, koska mua jotenkin ihmetytti toi 93 bensa?? Eikös Suomessa oo vaan 95 ja 97 bensaa? Ite oon ainaki tottunu, että rakas palvelijani kulkee 95 bensalla, joka on sitä "halvempaa".

Anyway litrahinta on 691 pesoa eli euron hujakoilla. Autoilu on siis edullisempaa Chilessä, tuskin kuitenkaan uskallan täällä rattiin, koska liikenne vaikuttaa aika aggressiiviselta :D




Tänään bongasin myös elämäni ensimmäisen pizzaskootterin! Aww! :D En kehdannut jäädä paparazzaaman kyseistä kulkuneuvoa, koska heppu pyöri siinä hiukan ärsyyntyneen oloisena ympyrää... tais olla osoite kateissa!

7.8.2010 - Introducing... Portal Temuco

Hola ystävät!

Täällä on satanut tosi paljon nyt muutamia päiviä, joten valokuvausretket ympäri Temucoa kärsi. Keskustassakin kävin, mutta kun taivaalta tuli räntää niin viitsinyt hirveesti alkaa ikuistamaan näkymiä. Ensi viikolla pitäisi kuitenkin olla bueno sää ja ehkäpä sitten...

Kämppäkaveri(t...?) oli tänään poissa kotoa joten mestan lämmittäminen jäi mun tehtäväksi :D Noh, väitin olevani ekspertti suomalaisen saunan lämmittämisessä joten "kamoon kyllä toikin hoituu!" Totuuden kertoakseni mun suoritus ei kyllä ihan yltäny siihen eksperttiluokkaan :D Ainakin vartin surkean tuhertamisen jälkeen talon isäntä tuli ottamaan ohjat käsiin (sattui olemaan vierailulla korjaajasedän kanssa) ja sytytti suomalaisneidolle kamiinan lämpiämään. Hieman kyllä hävetti seisoa siinä vieressä kun kaksi miestä alkoi (varmaankin säälistä) väsäämään tulta. Mutta syttyipäs mokoma!


Sitten päivän pointtiin. Portal Temuco eli tuttavallisemmin "ostari" oli mun toinen koti tossa parisen viikkoa, ennen tätä muuttoa. Siellä juotiin kahvit, syötiin, shopattiin ja kirottiin kieltä. Melkonen mesta se kyllä onkin! Kyllä siinä Stockat ja Koskikeskukset kalpenee rinnalla, koska tällä yksilöllä on huvipuisto lapsille, leffateatteri, ravintolasiipi, keilarata sekä matelijatalo :D Bite that Ideapark! Kolme kerrosta kahviloita ja erilaisia pieniä sekä suurempia liikkeitä. Vaatteita, kenkiä, sukkahousuja, leluja, kirjoja, pelejä, koruja, eräkamaa, erikoisviinejä...

Ja siis hei kattokaa nyt miten siisti toi pomppulinnakompleksi! Jos elettäis aikaa 10 vuotta sitten, ni olisin juossu riemusta kiljuen tonne rapupomppikseen ja laskemaan mäkeä alas. Jiihaa!





Seuraavana pari kuvaa siitä ravintolasiivestä. Yks seinä on lasitettu, joten sen äärellä on hauska syödä ja ihailla maisemia kolmannesta kerroksesta. Ravintolatarjonta on aika fast food -painotteista, mikä tosin käy järkeen, kun miettii tän restasiiven ideaa: keskiosa täynnä pöytiä, ympärillä paljon ravintoloita. Ostat mitä haluat, mistä haluat ja menet itse valitsemaasi pöytään syömään. Mäkkäri löytyy of course, kiinalainen, lounaspaikkoja, jäätelöbaareja, pitsaa ja Kentucky Fried Chicken, jonka ruoka ei tod-ellakaan oo niin hyvää kuin South Parkin Cartman väittää!

Tässä sit pääsisäänkäynnin vieressä oleva lounaspaikka, josta kerätään ite ruoka tarjottimelle ja maksetaan sen mukaan, mitä on hamunnut.

Sitten näihin erikoisuuksiin :D Oli kyllä pakko hieraista silmiä, kun ensimmäisen kerran kävelin ostarissa tätä reittiä ja nurkan takaa pamahtikin eteen... HUVIPUISTO. Que? Noissa kuvissa siellä on aika tyhjää koska on maanantai ja iltapäivä. Viikonloppusin siellä on täys lapsikaaos päällä. Hyvä kun sekaan uskalsin. Laitteiden takaa löytyy hohtokeilausrata. Niin ja leffateatteri sijaitsee tossa samassa aulassa. Toy Story kolmonen ois ohjelmistossa <3>

Alla toinen "löytö", jota piti ekalla bongauskerralla jäädä hetkeks toljottamaan suu auki. Miksei vaikka Rewell Centerissäkin ois matelijataloa? Näyttöruudun perusteella tuolla ois ainakin ällöjä käärmeitä, karvahämähäkkejä ja kilppareita. Alko lapsettamaan ja tekis hirveenä mieli mennä käymään tuolla mutta tuskin kehtaan :D

Tällä hetkellä Chilessä on menossa talvialet, joten nyt jos koskaan on hyvä aika shoppailla - ja sitähän mä olen tehnyt! Monenkohan matkalaukun kanssa tuun kotiin täältä? Villejä veikkauksia?