Jauuu! Kaipaatteko Valparaison jälkeen Las Vegasmaista kasino-biletys-ranta -yhdistelmää, täältä pesee! Saanen esitellä Viña del Marin!Metrojunalla siis suuntasin Valparaisosta kohti naapuricityä Viñaa. Matka oli nopea, kätevä ja edullinen. Ennenkuin huomasinkaan tepastelin metrolaiturilla määränpäässä. Sää oli jälleen todella aurinkoinen ja kuuma. Ensimmäinen "rasti" oli turistien informaatiopisteellä, jossa superkiva setä antoi mulle kartan sekä piirteli siihen ympyröitä kaiken näkemisen arvoisen kohdalle. Lisäksi sain tiedot busseista, joilla olisin päässyt Reñacaan ja Conconiin, jotka on lähistöllä olevia biitsikohteita. Kiitin kauniisti, vaikka tiesin, ettei mulla ois aikaa kiertää puoliakaan herran esittelemistä jutuista.
Edellisiltana olin netin avustuksella tehnyt tarkan suunnitelman, mitä kohteita kierrän ja miten, että ehdin nähdä mahdollisimman paljon yhden päivän aikana. Varsin tehokasta siis ;)! Totesin silti, että tänne täytyy palata, koska kaikkea kiinnostavaa jäi näkemättä ja lisäksi Viña vaikuttaa täydelliseltä rentoilupaikalta. Meri-ilmaa, biitsejä, puistoja, kauppoja, ravintoloita ja baareja kauniissa ympäristössä, mitä muuta lomailija kaipaa? Varsinkin kun citystä löytyy sitä kulttuuriakin jos sitä tahtoo! Linnoja ja palatseja on joka sormelle ja museoitakin toki.
Ilmapiiriltään Vina del Mar on täysin erilainen kuin Valparaiso! Moderni, nuorekas ja eläväinen. Kaupunkikuvastakin voi nähdä eron:
Mun toinen rastini oli metroaseman kupeessa sijaitseva suuri puisto nimeltä Quinta Vergara. Hiki virtasi kun kipusin jälleen pienenpieniä polkuja pitkin mäkiä ja kukkuloita. Tasaista maatakin löytyi mutta jotenkin kummassa ne kapeat, varjoisat polut vetivät puoleensa :D Lisäksi Quinta Vergarassa sijaitsee valtaisa amfiteatteri, jollaista en ole tainnut ennen nähdäkään. Jälleen yksi sellainen asia, jonka vaikuttavuutta ei voi tallentaa kameraan mutta pieneksi siinä itsensä tunsi. Mietin, että olisi hienoa kokea jokin show tällaisessa paikassa. Tosin - taas - hieman ärsyynnyin kun jopa SIELLÄ oli pareja kuhertelemassa pylväiden takana! Koita siinä sitten kokea kulttuurielämystä, pyh.
Seuraavassa fotossa mä (leikitään, että tarkoituksella rajasin iteltäni puoli päätä pois hehehe...) ihmettelen maisemaa paikassa, joka alkoi riipiä mua aika nopsaan. Kävellessäni tonne ihmettelin, kun joku availi ovea koko ajan. Kuului sellainen avattavan oven narina ja sen jälkeen pamaus niin kuin se suljettaisiin. Mökkiähän keskellä puistoa ei tietenkään näkynyt. Ääni läheni jatkuvasti mutta mitään talon näköistä ei ollut missään. Aloin jo miettiä nariseeko päässäni ainoastaan :DHyvin luultavasti ääni kuului vain joistain puista, joita rinteillä kasvoi mutta silti alkoi tuntua kuin olisin keskellä Lostin jaksoa :D Siinä vaiheessa kun aloin odottaa "supinan" alkamista niin päätin, että on aika kirmata tiehensä! Toisin sanoen Lost on näköjään jättäny jälkensä mun mielikuvitukseeni ahahaha...
Kolmas rasti oli sitten täyttä kulttuurikamaa: arkeologinen museo, joka on nimetty Francisco Fonckin mukaan! Ja voihan sentään miten haltioissani olin siellä! Harmikseni vain ensimmäinen kerros oli sillä hetkellä auki, mutta toisaalta sieltä löytyi SE tärkein asia eli Rapa Nui -osasto. Rapa Nui siis tarkoittaa Pääsiäissaaren kulttuuria, joka kaikessa ainutlaatuisuudessaan on valtavan kiehtova. Näyttely sisälsi esineitä, kivinäytteitä, tekstejä, valokuvia ja infotauluja. Yksi odotetuimmista seikoista oli Fonckin pihalla seisova Moai (juuri niitä kivisiä päitä, joista Pääsiäissaari on kuuluisa), joka on ainoa laatuaan manner-Chilessä. Tutustuessani kulttuuriin paremmin ja tiiraillessani laavakivestä kaiverrettua Moaita omat himoni matkustaa Isla de Pasqualle nousivat jälleen aivan uuteen stratosfääriin! Oijoi miten hienoa olisi! Mutta valitettavasti lentoliput on mun "matkustusaikoina" kalleudessaan jotain ihan järkyttävää :( Joten mun Moain bongaukset saattavat jäädä tähän, mutta näinpä edes sen yhden. Vielä kerran minä itse Pääsiäissaarellekin menen, vaikka sitten uimalla!
Moai Oel Ahu, One Akaihi, Rapa Nui
Pääsiäissaari = "The Navel of The World" eli maailman napa
"Yllättävää" että allaoleva puuveistos kuvaa pahaa henkeä. Ei kai sentään, joka setähän tollei irvistelee?
Rapa Nui -kulttuurin lisäksi museossa oli osasto Chilen arkeologis-historiallisista vaiheista sekä Mapuce -kansasta. Molemmat todella kiinnostavia. On vain niin kertakaikkiaan kummallinen tunne katsella koristeellisen kaunista, siistiä maljakkoa, joka on sinua 3000 vuotta vanhempi! Voitte huomata, että mun kulttuurintutkijapuoleni on vahvistunut rankasti täällä ollessa. Uusi aluevaltaus :)
Seuraava rasti: Rantabulevardi! Kasino! Biitsi! Tyyni meri! Aaaaa!
Huumaannuin täysin meren tuoksusta ja siitä, että kun seisoin bulevardin reunalla näin oikeasti aallot parin metrin päässä lyömässä rantakivikkoon. Ah!
Viimeinen rastini oli Castillo Wulff (kuva alempana) eli meren rannassa sijaitseva linnake, joka ikävä kyllä oli sulkeutunut puoli tuntia ennen paikalletuloani. Pihalle pääsi silti ja kiipesinkin torniin ihailemaan merimaisemaa Valparaison suuntaan! (alimmainen kuva). Matkalla linnalle näin laivan muotoisen ravintolarakennuksen, joka opaskirjan mukaan on aika hulppean hintainen paikka illastaa. Hauskalta se kuitenkin näytti lokkien lennellessä ympärillä ja aaltojen lyödessä aivan sen juureen. Kuvan näette ylhäällä! Lisäksi reitin varrelta löytyi lintujenbongauspaikka. Kuka nyt lokkeja haluaa tsiigailla kun niitä näkee joka paikassa mutta pelikaani, kamoon! Noh, sain bongattua noita isonokkaisia lintuja oikean yhdyskunnan mutta aika tylsiä ne loppujenlopuksi olivat - haisivat kalalta ja ottivat nokosia!
Aurinko alkoi hiipiä kohti horisonttia ja minä kiiruhdin askeleitani kohti lähintä rantaa eli Playa Acapulcoa auringonlaskukuvien toivossa. Vielä, edelleen ja yhä jokainen auringonlasku saa aikaan sen saman lämpimän läikähdyksen enkä rakasta mitään niin paljon kuin kyseistä asiaa meren äärellä. Muistan kun aikoinaan Lanzaroten lomalla katselimme kun aurinko laski horisonttiin. Silloin en ajatellut siinä olevan mitään erikoista, mutta nykyään olen huomannut, ettei läheskään joka paikassa pysty näkemään tuota ilmiötä. Viña del Marissa pystyi, enjoy (I did)!
Tuo alimmaisen kuvan hervoton lintuparvi (musta sotkun näköinen pisteryhmä taivaalla) sai jälleen Hitchcockin Linnut-leffan pyörimään mun takaraivossa, iik. Kun auringonlasku oli nautittu suuntasin lähimpään jäätelöbaariin uuden herkkuni cafe heladon perässä. Nimensä mukaisesti kahvia, jäätelöä ja kermavaahtoa pillillä ja lusikalla - nam! Sitten olikin aika käppäillä kohti metroasemaa ja junailla itsensä takaisin Valparaisoon, jossa kaverit jo odottivat mua kanssaan illanviettoon. Hieno päivä ja ihana paikka! Tyynen meren ranta vei mun sydämeni! (Mutta äiti älä pelkää, kyllä mä vielä kotiinkin tulen!)
Viimeisimpänä matkan epäolennainen tavoite: tassunjäljen painaminen tyynenmeren rantaan ja tässä se nyt on - TADAAA!! Seuraavalla kerralla raahaan jonkun kaverini mukaan tallentamaan mut varpaisillani Tyynen meren ranta-aallokossa mutta tällä kertaa tää oli parasta mihin pystyin!
Loppuun vielä fiilisbiisi! Tää on tosi kova biisi täällä Chilessä ja sopii täydellisesti Viñan rentoon rantatunnelmaan. Eikun rento fiilis päälle ja lantio heilumaan - niin ja piscolasi käteen! Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti