Mapuche-kansan mytologian mukaan kuolleiden ihmisten sielut vaeltavat Isla Mochalle. Tän pikku paratiisisaaren toinen nimi onkin "Isla del Muerto" eli "Kuolleiden saari". Ei muuten auttanut yhtään mun mielikuvituksen rauhoittamisessa.
Saari ei ole kovin kaukana mantereesta vaan manner-Chilen näkee saaren "keskustan" puoleiselta rannalta koko ajan. "Keskusta" siksi, että kukaan oikeasti kaupungissa asuva ei voisi vakavasti puhuen kutsua sitä pientä talorykelmää keskustaksi :D Henk.koht olin yllättynyt siitä, että välimatkat saarella olivat yllättävän suuria. Olin kuvitellut, että siellä ehtii pomppia ristiin rastiin kyllästymiseen asti mutta todellisuudessa lähes puolet Isla Mochasta jäi näkemättä. Esimerkiksi meidän leiristämme oli matkaa "keskustaan" 14 kilometriä ja Farolle (eli vanhalle majakalle) 5 kilometriä. Joten kävellä sai suht riittämiin.
 |
| Mulla oli yleisöä kirjoittaessani matkapäivyriä rantakallioilla. Noi hippiasenteella elävät lehmät oli niin cooleja! Tosta ei lehmän elämä enää paljon paremmaksi muutu. |
 |
| Saarella on 23 autoa, mukaanlukien ne, jotka ei toimi. Niinpä tollaset hevosen vetämät kärryt olikin yleisempi näky tiellä kuin auto. Niin, ja saarella on toi yks ainoa tie :D |
Oon edelleen sitä mieltä, että onnistuttiin valitsemaan suht täydellinen paikka meidän pikku leirille. Yksi talo oli sen verran lähellä, että sinne käveli vartissa hakemaan lisää vettä. Rannalla oli niin kallioita kuin hienohiekkaista uimarantaakin ja dyynit olivat sen verran korkeita, että ne tarjosivat suojaa nuotiolle, teltalle ja vessahetkille. Meren rannassa kun tuuli on aina kova (Vaasalaiset tietää), joten auringonpaisteestakaan huolimatta rantatelttailu ei aina ollut niin lämmintä hommaa kuin olisi voinut 25 plusasteessa voinut kuvitella.
Kokemus oli uskomattoman hieno. Kylvettiin meressä, kokattiin nuotiolla, nukuttiin teltassa ja kaikki ruoka tuotiin mukanamme saarelle. Takaisin luontoon -kokemus! Olin yllättynyt siitä, kuinka rennoksi sitä muuttuu kun elää tuollaisissa oloissa. Sitä ei enää välittänyt miltä nassu näytti, oliko tukka pystyssä tai oliko ruuassa vähän hiekanmurusia. Terveellinen kokemus jokaiselle länsimaalaiselle. Kyllä siihen suolaan, ylenpalttiseen auringon määrään (varjoa kun ei kertakaikkiaan vain ollut) ja hiekkaan JOKA PAIKASSA alkoi kuuden päivän jälkeen olla hieman kyllästynyt. En edes halua tietää, miltä meidän tiimi haisi kun päästiin vihdoin ihmisten ilmoille :D Savun aromi oli ainakin niin vahva, että pilottikin mainitsi siitä buahahahaha...
Matkaa Isla Mochalle voi kuvata yhdellä sanalla: sujuva. Meinaan, että yleensä jengi jumittuu Tiruaan odottamaan kyytiä saarelle tai Carahueen, koska Tiruaan menee vain kaksi bussia päivässä. Me sen sijaan napattiin bussi ensin Carahueen, jossa oltiin yhdeltätoista. Meillä oli tunti aikaa shopata ruuat ja 12.00 lähti bussi Tiruaan. Siellä käveltiin satamaan ja saatiin yks kalastaja viemään meidät lentokentälle. Lentokentällä Steffi neuvotteli meille kyydin Isla Mochalle. Odoteltiin konetta ehkä joku puolisen tuntia, mikä ei oo todellakaan paha aika kun monesti joudut odottamaan seuraavaan päivään. Meillä oli siis valtaisan hyvä tuuri!
 |
| Mä nautin lava-auton kyydistä lentsikkakentälle koirailmeellä. |
Ensimmäiset pari päivää lähinnä hengailtiin leirissä ja sen ympäristössä. Loput kolme päivää käytettiin retkeillen ympäri saarta.
RETKI I : Faro Viejo (Vanha majakka)
 |
| Alkuperäinen "kupoli" tuolla ylhäällä tuhoutui vuoden takaisessa maanjäristyksessä. Kuvassa toi näyttää yhdeltä pieneltä kivimöhkäleeltä, mutta todellisuudessa maisemat oli upeat. |
 |
| Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jouduttiin lehmän kanssa vastakkain tollaisella kapeasti aidatulla tiellä. Lehmäparka ei tiennyt mitä tekisi kun toisesta suunnasta tuli hevoskärry ja toisessa suunnassa oli kolme gringoa. Olin hetken varma, että toi lemmu törmää suoraan meihin mutta lopulta sen ratkaisu oli hypätä aidan läpi pellolle :D |
 |
| Tolla retkellä näin tähän asti hienoimman chileläisen auringonlaskun! Kertakaikkiaan mykistävä - muuttui koko ajan ja heijasui pilviin, jotka olivat todella kauniita. |
 |
| Taustalla majakka. Haahuilevat hahmot on minä ja Max ihmettelemässä pilviä. |
 |
| Niin... nähtiin merileijonia, pingviinejä ja pelikaaneja. Mutta ne oli kaikki kuolleita. Hyite! Toikin näyttää joltain ylipaistetulta bratwurstilta... :( |
RETKI II : Piknik-reissu metsään
 |
| Pääetappi. Näköalatasanne vanhalle majakalle ja merelle. Oli aikamoinen lentokonevinkkeli tuolta korkealta. |
 |
| Apinoitiin tuolla puussa ja myöhemmin liaaneilla (siitä olikin kuva 'joulufiilareissa'). Aina välillä on terveellistä kaivaa itsestään esiin pieni Tarzan! |
 |
| Kyllä, se on mun vanha Visa Electron, joka pääsi eläkkeeltä uusiokäyttöön :D Me oltiin aika epäileväisiä, kun Max väitti, että luottokorttia voi käyttää veitsenä mutta oikeassahan toi oli. Tuli tomaatit ja avokadot pilkottua. Joten vinkkinä, pitäkää vanhat luottokorttinne lähellä - koskaan et tiedä milloin sitä tarvitsee! |
 |
| Päästiin kuin päästiinkin metsän reunalle asti! |
 |
| Näytän tässä kuulemma oravalta. Itellä ottaa ekana silmään toi hervoton Beatles-tukka! Huh... |
RETKI III : Patikointi saaren halki
 |
| "Keskusta" jonne meidän piti ensin matkata 14 kilometriä. |
 |
| Käveltiin ennen hevoskyydin saantia sellaiset 5-6 kilometriä keskustaa kohden. |
 |
| Tässä ollaan sitten hyvinkin maireina hevoskärryssä, vaikka minä ja Janni istuttiin merilevän seassa :D |
 |
| Opastaulu luonnonpuiston reiteistä ja "nähtävyyksistä". Me Maxin kanssa patikoitiin toi reitti, joka johti Laguna Hermosalle. Sen vaikeusaste oli "alta" eli korkea ja se piti kyllä aivan paikkaansa. Kipuaminen oli todella rankkaa mutta luonto oli ehdottomasti vaivan arvoista! |
 |
| Näyttääkö kauniilta? Oikeasti toi kukka ja sen lehdet on täynnä piikkejä ja aijaijaijaija jos satuit huitaisemaan koipes siihen. Pahempia kuin nokkoset! |
 |
| Laguna Hermosa, joka siis itse asiassa on kuivanut olemattomiin viime helmikuun maanjäristyksen jälkeen. Jotenkin tulin surulliseksi katsoessani sitä koska täynnä vettä paikka olisi varmasti ollut nimensä veroinen eli hurmaava. |
Semmoisia pikku retkiä siis tehtiin. Kuvia on ainakin paljon, joten saatte jonkinlaisen idean siitä, millainen on Isla Mocha ;) Tuo uniikki pikku saari, jossa ajalla ei ole mitään merkitystä eikä siellä ole edes ruokakauppaa. Kummallisin ja samalla hurmaavin paikka, jossa olen koskaan ollut. Ehdottomasti käymisen arvoinen! En tosin halua edes tietää montako kiloa hiekkaa söin tuon kuuden päivän aikana...
Loppuun muutama eläinkuva:
 |
| Moppitukkainen lehmä. "Coolest guy in the disco". |
 |
| Rapu! Tosin kuollut sellainen... tai ainakaan se ei liikkunut minnekään. |
 |
| Korppikotkia tai mitä lie kotkia. Niiden lento on vaan niin hienoa katsottavaa! Muuten niiden tuijotus oli kyllä aika riipivää :D |
Seuraavaksi toivottelen kaikille oikein hyvää uutta vuotta! Itse lähden Valdiviaan katsomaan, miten siellä juhlistetaan vuoden vaihtumista.
Feliz año nuevo!
