Kuulin pikkulinnuilta, jotka on muuttanu tänne etelään, että Suomessakin on tosi nättiä tällä hetkellä... kuuraisia puita ja pakkasta. Noh, täälläkin on. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämmintä on semmoiset 25 astetta. Oli ihan kivaa maata auringossa shortseilla ja topilla... en kai käännä veistä haavassa? ;)
Anyway, vaikka aurinko onkin täällä niin voimakas, että väri tarttuu helposti tällaiseen suomalaislakanaankin niin älkää luulko, että mä oisin kovinkaan ruskettunut. Mulla on nimittäin täällä maailman tehokkain auringonsuojakerroin nimeltä Panser. Siinä jää kyllä ruskettuminen toiseksi kun kaksikymmentä kiloa mustavalkoista karvaa hyppii syliin. Lisäksi tää Einstein on oivaltanut, että jos se makaa koko painollaan mun päällä niin liikkuminen on mahdotonta - pikku naamanpesu on siten paljon helpompi antaa! Kun Tiina kuitenkin on vaipumassa tyytyväiseen aurinkohorrokseen niin on varsin siistiä mennä läähättämään suu auki sentin päähän sen naamasta ja herättää se! Mikäli tämä ei tuota tulosta, varpaiden nuoleminen varmasti toimii. Tunnin auringossa makailun jälkeen musta tuntu, että iho oli saanu pintaansa enemmän musta-valkoisia koirankarvoja kuin rusketusta.
Lopulta päästiin sellaiseen diiliin, että Panser läähättää vapaaehtoisesti hieman kauempana mun nassusta kunhan mä rapsutan sen niskaa lakkaamatta. Pienin väliajoin mun paijauskäsi saa lepoa kun Panse menee varjoon viilentämään mustaa pintaansa. Sitten tauko lopetetaan tuomalla valmiiksi kuolattu pallo mulle. Heitä, nyt Nyt NYT !
Aurinkoröhnötys.
Eipä tässä sen kummempia. Palaan koulutöitteni pariin... sikäli kun valokuvausportfolion tekeminen edes voi tuntua työltä! Tsekkailkaa, ihastuin näihin töihin muinoin käydessäni Santiagon modernin taiteen museossa: http://www.jiangzhi.net/?p=267 ja nyt on aika hyödyntää kyseinen kokemus portfolioon. Jep.
Lähinnä laiskamatoilua sisältäneen viikonlopun jälkeen olin ihan raivostuttavan turhautunut ja koko kroppaa särki, koska mun sänky muistuttaa nykyään muodoltaan lähinnä riippumattoa. (kannattaa kokeilla, tekee hyvää selälle - NOT !!) Oon siis muistellut kaiholla mun viime kevään täpötäysiä kalenteriviikkoja - en vaan oo tottunut tällaiseen loputtomaan hengailuun! Tänään olin kuitenkin vaihteeksi ihanan aktiivinen! Ah!
Kävin viimeisellä valokuvauksen luennolla (niisk), kävin lounaalla UFROlla, kävin kirjastossa hankkimassa itselleni "kulkuluvan" (lue:kirjastokortin) ja lisäksi tein yhden harkkatyön kokonaan sekä toisen pistin oikein hyvälle mallille. DODIH! Niin ja tosiaan, apinoin jotain silloin kun täällä jaettiin vaihtareille kirjastokortit enkä siis vieläkään omista yhtä. JA nyt tarvii päästä kirjastoon lukemaan mun epistomologian lähdekirjaa. Sinne kirjastoonhan ei pääse edes sisälle ilman kirjastokorttia - heti ovella on samanlaiset portit kuin laskettelukeskuksissa ja metrossa - kortti sisään, PIIP, portti auki! Ei just huvittanu alkaa limboamaan sen ali vartijan hengatessa metrin päässä...
Mutta nyt tälläkin suomitypyllä on "kortti", jolla pääsen portista läpi. Tiedossa siis runsain mitoin kampuksen kirjastossa hengailua läppärin, muistiinpanovihon sekä Maturanan kirjan kanssa. Onneksi motivaatiota riittää koska aihe on niin mielenkiintoinen. Tuo nero on keksinyt yhdistää viestinnän ja ihmisen biologian - lisää tätä, jooko! Kaksi mun lempparia yhdessä, nam. Kuulostanko NYT opiskelijalta? Vaihdetaan siis aihetta, etten ihan liikaa pääse mallioppilaalta näyttämään...
Temucon kadut oli sunnuntaina täynnä väkeä...
...koska kaupungissa oli kulttuuritapahtuma! Teatteria, livemusiikkia, käsitöitä, videotaidetta, tanssia jne. Kuvassa mapuchebändi folklore-lavalla. Tykkäsin!
Läheisellä plazalla oli vaikka minkälaista kojua ja kopperoa täynnä tavaraa. Kuvassa meitsi ja Steffi hipellellään söpöjä saippuakuplispulloja. Lapsetti siis.
Käsitöitä. Luulisin, että suurin osa lähtöisin mapuchekätösistä.
Tollanen torvi ois niin siisti :D En kyllä ees tiedä saisinko siitä ääntä!
Tää plaza on yks mun lemppareista (tuona päivänä tosin liian täynnä)! Sen verran kaukana pääkadulta, ettei liikenteen ääni ole ihan niin kova ja muutenkin todella idyllinen. Joskus maattiin kamun kanssa tuolla auringossa kun oltiin lounaan jälkeen liian ähkynä kävelemään kotiin.
Laulajasetä! Jonka vitsit oli kyllä aika kuivia...
Kovin kauaa me ei tuolla oltu, koska mun vatsa vaati ruokaa mutta käytiinpä pyörähtämässä. Ihan hauskaa nähdä ihmiset tollain liikkeellä ja vaalimassa kulttuuriaan. Loppuun vielä yksi kuva meidän perjantain meksikoillasta. Tää on ihan asiallista materiaalia älkää pelätkö :D Tosin mä olen ainoa, joka poseeraa tacon kanssa tolleen söpösti! Anyway, hyvää viikonalkua kaikille!
Tiedetään, oikeastaanhan sunnuntai olis se lepopäivä mutta "pienimuotoisen" univajeen vuoksi päätin pitää sen jo tänään! Eilen pidettiin kavereiden kanssa meksikohenkiset pippalot: syötiin tacoja ja oli meillä tequilapullokin. Mulla ei ollut kamera messissä ollenkaan, joten valitettavasti en voi tarjota sivistynyttä tai vähemmän siveääkään kuvamateriaalia. Ilta oli hauska ja tacot vei melken kielen mennessään mutta nyt väsyttää :D There is always a price to pay! Haha.
Meidän Pucón-viikonloppu peruuntui koska kaveri, jonka mökille oli tarkoitus mennä joutuu istumaan nenä kiinni kirjassa koko lauantain ja sunnuntain. Höh :( Olin kyllä aika pettynyt, koska itsellä alkaa olla sellainen levoton fiilis, että pitäisi päästä hieman taas matkailemaan. Nyt marraskuussa kun en oo hirveästi Temucon ulkopuolella käynyt ja "apua aika loppuu"-ajatus pyörii mielessä valitettavan usein! Pitäisi jotenkin saada haudattua tuo murehtiminen jonnekin aivojen perukoille. Huoh.
Lisäksi omat (toivottavasti) Tammikuussa tapahtuvat pitemmät reissut pyörivät mielessä jatkuvasti. Chilessä kun on ihan liikaa nähtävää ja aivan tuhottomasti mielenkiintoisia paikkoja! Niinpä joudun tekemään mittavia komromisseja kohteideni suhteen vaikka saisinkin (saan !!) hieman lisääaikaa tällä mantereella... Mä kun tahtoisin etelään ja mä tahtoisin pohjoiseen. Haluaisin pääsiäissaarelle ja Isla Robinson Crusoelle. Sitten vielä toivoisin matkaa niin Peruun kuin Argentiinaankin. Ai mitä, eikö mulla ollutkaan käytössäni rajattomasti aikaa ja rahavaroja? No voihan nenä... Katsokaa nyt ite mistä puhun! Tiina tahtoisi päästä näkemään paikan nimeltä...
A niinkuin Atacama! Maailman kuivin aavikko, joka dominoi koko pohjoista Chileä. Sandboarding, uskomattoman tähtitaivaan bongaus yöllä ja noh - kamoon maailman kuivin aavikko!! Tällaiselle maantiedehullulle se on vain aika must-see kohde...
P niinkuin Patagonia! Eteläinen Chile kauniine luontoineen, vuoristoineen ja jäätiköineen. Ah...
C niinkuin Chiloe! Kaikki, KAIKKI sanoo, että mun pitää kokea Chiloe. Mielelläni! Ja tahdon nähdä ne pingviinit!
I niinkuin Isla Robinson Crusoe! Lentomatka tänne ei ole pitkä mutta se on sitäkin kalliimpi. Osaksi sen takia saari on pysynyt suhteellisen vapaana turismista, vaikka se on ihan uskomaton luonnon helmi kivenheiton päässä manner-Chilestä. Ilmasto on aika lähellä välimerta mutta vihreine vuoristoineen ja kirkkaine vesineen tää vaikuttaa mulle enemmän Havaijilta.
P niinkuin Peru! Macchu Picchu, mun ainainen unelma on ollut päästä käymään siellä... ja nyt se olisi NIIN lähellä.
Tässä muutama esimerkki. Huokaus, matkakuume nousi taas muutaman asteen polttavammaksi. Huh huh.
Kaikki tietää biisin? Me ei varsinaisesti menty metsään mutta... :D pieni seikkailu saatiin aikaan kuitenkin! Päätin lähteä palloilemaan Temucon rajaseuduille (alunperin halusin yhdelle cerrolle, muttei löydetty tietä sinne) kameran kanssa kun sää oli niin valloittava. Janni halusi mukaan. No en kieltänyt tulemasta!
Aluksi käveltiin Temucon "Wisteria Lanen" läpi. Ihan oikeasti! Tuo identtisten talojen jono on aivan uskomaton! Lisäksi talot oli suuria ja kalliin näköisiä. Jokaisen pihalla seisoi uutukaisuuttaan kiiltelevä auto ja nurmikko oli leikattu (saksalaistyylin HEH HEH) varmaan jonkin senttimetrimitan avulla tasaiseksi. Niin, että tämä varmaan riittää selittämään, miksi Täydellisten Naisten kotikatu pompahti meidän mieleen tuon tuostakin. Ainakin niille, jotka siis sarjaa on katsoneet :D
Chilessä ei pääse ihan sillee vapaasti tallustelemaan ympäriinsä kuin Suomessa vaan suurin osa maista on jonkun omistuksessa ja silloin edessä on aitoja, piikkilankaa ja portit, jotka on lukittu. Hmm. Ollaan kuitenkin sellaisia pikkuporsaita, että löydetään reikä aidasta kuin aidasta. Vaihtarinkestävää aitaa ei oo tehtykään.
Aidan takana olevalla niityllä oli VALTAVA päivänkakkarapelto! En oo ikinä nähny niitä noin hirmuisesti yhdessä paikassa...
Tykkään tästä kuvasta: Sininen taivas, etualalla päivänkakkarat, vasemmalla kaupunki ja oikealla vihreää silmänkantamattomiin! Siinä teille vaihtelevuutta...
Niin ja tää on nyt sitä onnellisuutta...
YAUUUUU! Hippeilyä päivänkakkarapellossa!!
Matka tuolta niityltä sinne minne haluttiin (bongattiin söpö niittykukkula) ei ollutkaan ihan helpoimmasta päästä. Edelleen, joka paikassa on piikkilanka-aitoja ja koska kyseessä ei oo mikään turistikohde niin tien saa raivata aikamoisien pusikoiden läpi. Tuli välillä mieleen alkaa laulaa, että "Leijonaa mä metsästän, tahdon saada suuuuren. Enkä pelkää ollenkaan! O-ou, edessä on..."
...ruohoa, pitkää kahisevaa ruohoa!
...bambumetsää, synkkää tiheää bambumetsää!
...aitaa, vaarallista hankalaa piikkilanka-aitaa! Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa - täytyy mennä läpi!
...silta, lyhyt kiikkerä silta. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa - täytyy mennä sitä pitkin!
...pelto, vehreä kaunis pelto. Joko oltais voiton puolella?
Meitsi ja Temuco taustalla. Voittajafiilis! (Ja miljoona vadelmapuskan piikkiä eri puolella kehoa)
Tällä Temucon sivustalla oleva campo kuvina (muistakaa, että näette kuvat isompina niitä klikkaamalla):
Että semmoista urheilua tällä kertaa! Voin kertoa, että illalla väsytti. Lisäksi päätettiin, että tällaisia retkiä pitää tehdä enemmänkin... Mielessä on parikin kukkulaa, joilla pitää kiipeillä tsiigailemaan Temucoa hieman eri vinkkelistä. Varsinkin nyt kun on kesä ja ilma on kirkkaampaa ilman savusumua. Jes!
Loppuun vielä yksi kuva: Huomattiin yhtäkkiä, että ihan niin kuin horisontissa näkyisi tulivuori! Ihmeteltiin, että voiko Villarica näkyä näin kauas mutta kai se oikein kirkkaalla säällä on mahdollista. Tulivuoresta ei näkynyt kuin ihan huippu pilvimassan seasta, joten näytti kuin jokin pieni saari olisi kellunut ilmassa. Tätä oli toooodella vaikea saada näkymään kameran linssissä mutta parhaani yritin. Katsokaapas erotatteko sen? Ja juu, LAN airlines lentsikkakin pääsi posettamaan kuvaan. Toi on sitä piilomainontaa.
Siinä se päivän tärkein uutinen olikin! Jos huomennakin paistelee noin kivasti niin lähden kyllä pienelle valokuvaus-patikoinnille tonne Temucon rajaseuduille. Tai ainakin hirveenä yritän lähteä, tuntuu, etten nykyään ikinä ehdi tehdä mitään suunnittelemaani. En tiedä valuuko tunnit mun käsistä jotenkin tavallista nopeammin vai onko musta tullu vain karmea lötköpötkö...
Anyway tänään oli ohjelmassa vähän luentoja, vähän kahvittelua UFRO:n nurmikolla ja pienimuotoista shoppailua (suurimmaksi osaksi supermarketin ruokahyllyillä). Kirosin aamulla itekseni täällä kun puin kiireellä päälle ja mun mustasta "perustopista" pamahti olkain poikki! Lähdin siis tänään metsästämään uutta ja löysinkin oiken soppelin. Niin ja mun shoppailutuuri jatkuu: hinta oli 1990 pesoa tarjouksessa :D Ei siis tarvinnut tuohon ihan omaisuuksia käyttää... suurempi ongelma olikin yks hurmaava hamonen, joka iski mulle silmää vaaterekistä ja josta varmaan uneksin koko ens yön. HUOH. Se kun ei ollutkaan sitten niin halpa. Pitänee tarkistaa tilin saldo...
Tänään törmäsin kuitenkin muutamaan hauskaan juttuun! Ensimmäinen oli valokuvauksen luennoilla, jossa opettaja oli ottanut mukaansa jonkun tuttunsa valokuvaustyön Lapista :D Kun ilmaannuin tunnille kököttämään niin herra kysyi multa ensimmäisenä, oonko käynyt Lapissa. Ja ootko talvellakin? Niin ja ootko nähnyt revontulia? Sitten kun tuli tämän Lappityön esittelyn aika niin opettaja totes, että Tiina toimii tänään meidän spesiaalina kommentaattorina tämän aiheen suhteen! :D Aina kun herra esitteli husky-koiria tai muita juttuja niin varmisti multa, että eikös ookin näin? Huvitti vaan, että kaikki kuvat oli otettu joskus ydintalvella ja puolet oli saamelaisista. Koulukaverit varmaan mietti, että mihinkähän mä oon poroni jättäny. Samalla kuitenkin tunsin myös pienen ylpeyden pistoksen siitä, että mun kotimaassani on noin ainutlaatuisia maisemia, luonnonilmiöitä ja kulttuuria. Eipä Euroopassa taida muissa maissa olla samanlaista alkuperäisväestöä kulttuureineen kuin Suomessa saamelaiset! Harmittaa myös, että niin harva suomalainen osaa tuota arvostaa.
Toisen seikan bongasin kävellessäni yliopistolta supermarkettiin. Mä en todella tiedä, mikä siellä oli riehunu mutta kahdella peräkkäisellä kadulla vesiposti oli "rikki" ja suihkutti vettä valtavalla voimalla kaduille :D Siellä olikin sitten semmoinen pienimuotoinen tulva - eikä kukaan tehnyt asialle mitään. En ymmärrä :D Pitihän mun vähän turisteilla ja napsia pari kuvaa kamerakännykällä...
Inhoan kamerakännykän käyttöä. Silti ite asiassa oon aika vaikuttunu kultsipuppelini kuvanlaadusta! Wou! Tässä on toinen esimerkki, jonka kaivoin kapulani syövereistä: (auringon lasku Chilen campolla)
Tällä viikolla oon päättänyt olla energisempi ja tää aurinkoinen maanantai oli hyvä alku! Mä jopa siivosin, hyvä minä. Tosin se johtu suurelta osin... Noh, tunnustetaan nyt: en edes pysty muistamaan koska oisin tiskannut meidän astiat, joten toisin sanoen kämppikset on pessy munkin sotkulautaset jo ties kuinka kauan. Omantunnontuskissani päätin sitten lakaista keittiön :D Ja jatkoin siitä omaan huoneeseenikin. Huomenna aion ihan aikuisten oikeasti tehdä myös rästiin jääneitä kouluhommia, jos skypettämiseltä ja patikoinnilta ehdin. Lupaavalta kuulostaa eikö vain? Buahhahahha.
Päätä särkee - syynä on vieraiden kielten yliannostus. Englanti tai Chilen espanja ei enää aiheuta tätä olotilaa mulle MUTTA tuntitolkulla Saksaa ja Mapudungunia - OH YES!! Kyllä muuten jomottaa ja tuntuu, ettei enää puhu omaa äidinkieltäänkään...
Kaveri rehas mut mukaansa mennessään tekemään saksalaisten luo Mapudungunin (Mapuchekieli) läksyjä. Olihan se vähän tylsää kuunnella kun neljä saksalaista puhuu saksaksi mapudungunista, kun kumpikaan kieli ei itellä oo hirveenä hallussa :D Niinpä mä keskityin talossa asusteleviin neljään kissanpentuun, jotka taas keskitty hyvin tehokkaasti syömään mun paidannappeja, tennareita ja farkkuja - söpöä. On muuten aika pelottavaa, että mä oon alkanut konstekstitasolla ymmärtämään saksaa - eli jos yhdistän hataran hallitsemani saksan sanaston ja muun ulkokielellisen kommunikaation ymmärtämisen pystyn tosi usein tajuamaan, mistä hemmot puhuu. Tää on sikäli aika riipaisevaa, koska en oo ikinä opetellut edes saksan alkeita. Tätä se sakemannien kanssa hengaus teettää!!
Anyway, päivän jutskukkeliin, joka on kohteliaisuus täällä Chilessä. Suomessahan ihmiset on kylmiä mutta yleensä hyvin kohteliaita toisiaan kohtaan ja tää vaikutelma on ainoastaan voimistunut täällä. Chileläiset on näennäisesti superkohteliasta kansaa - poskipusun yhteydessä kysytään vointia, joka paikkaan on tervetullut ja viesteissä viljellään kohteliaisuuksia. Tosiasiassa "como estas?" -kysymykseen ei kuulu vastata muutakuin "bien = no että hyvää kuuluu" ja suurin osa kohteliaisuuksista on tottumuksena tulevia, sinänsä merkityksettömiä sanoja. Vaikka tykkäänkin chileläisestä jengistä niin on pakko myöntää, että muutama tapa ärsyttää ja kummastuttaa näiden kohteliaisuusseikkojen suhteen:
1) Jonottaminen - Omasta paikastaan kannattaa pitää kiinni kynsin hampain, sillä jonotuskulttuuri ei täällä todellakaan oo yhtä kohteliasta kuin Suomessa. Jos vaan seisoskelet söpösti paikallas niin saat äkkiä huomata, että nelihenkinen lapsiperhe tilaa hampurilaisia sun vuorolla tai jäit justiin bussista koska et rynninyt härän voimalla sisään heti kun ovet aukesivat. Tähänkin kuitenkin tottuu mutta ei se ainainen paikan puolustaminen mukavalta tunnu edelleenkään. Yleensä jos kuitenkin tuijotat tarpeeksi myrkyllisesti tai saat merkitsevän yskäkohtauksen niin ihmiset kyllä kysyy, että "vai olitko sä sittenkin ensin tässä?" Silloin pitää kaivaa esiin herttaisin mahdollinen hymy ja purjehtia kysyjän ohitse, että "JOO, mä olin tässä ENSIN".
2) Kieliongelmat - Ite oon saanut ihan mahtavan kärsivällistä kohtelua silloinkin kun vielä sönkötin ihan käsittämättömiä lauseita ruosteisella euroopan aksentillani. Välillä silti vieläkin törmää siihen, että jos ulkomaalaisen näköinen heppu kysyy, että "anteeks mitä?" niin reaktio ei oo ihan sitä mitä toivoit. Mulla ainakin nykyään on monesti kyse vain siitä, etten sattunut kuulemaan mitä ihminen sanoi mutta kaikki automaattisesti olettaa, että toi ei vaan puhu kieltä eikä edes vaivaudu yrittämään uudelleen.
Hauskin tilanne oli ehkä se kun yritin ostaa marketista pantillista pulloa. En ymmärtänyt mitä kassaneiti sanoi ja kun en toisenkaan kerran jälkeen käsittänyt niin hän vain huiskaisi kättään ja puisteli päätään. Hetken päästä kassakoneen kanssa oli kuitenkin jokin ongelma ja hän kutsui paikalle teknikon selittäen tälle, että "toi asiakas ei vaan honaa" (ymmärsin tottakai kaiken mitä kassaneiti selitti). Sitten teknikko alkoi puhua mulle sairaan hitaalla englannilla: "Tämä - pullo - on - lasia..." Mä vastasin espanjaksi, että joo tiedän mutta voitko nyt selittää, että mikä on ongelma sen kanssa. Hetken setä tuijotti mua suu auki ja kysyi (englanniksi): "Puhutko - sinä - espanjaa?" Vastasin espanjaksi edelleen, että no miltä näyttää :D Sitten herra selitti uudelleen ongelman (joka oli, että pullosta piti maksaa pantti) ja sanoin, että nou problem - ja sillä siisti! Helposta asiasta siis tehtiin vaikea pienellä välinpitämättömyydellä :D
3) Nariseminen - Jotku inhoaa sitä, että suomalaiset tulee nalkuttamaan ovelle, jos pidät liian kovaa meteliä tai muuten vaan meno naapurissa tökkii. Nykyään likimain rakastan tätä tapaa. Välillä tuntuu siltä, että chileläiset on vaan kateellisia jos naapurissa on bileet ja heillä ei - ja sitten soitetaan keskellä yötä vuokraisännälle, että naapurissa on bileet!! Niin kuin se vuokraisäntä voisi asialle mitään omasta kodistaan käsin - muutakuin vasta aamulla soittaessaan, että metelöitte liikaa VIIME YÖNÄ. Miksi ei voi tulla koputtamaan ovelle, että voitteko pliis olla hiljaa kun meitsi haluaa nukkua? Kun vuokraisäntä soittaa raivoissaan seuraavana aamuna, että oli liian kovat bileet niin alkaa ärsyttää se seikka, ettei sulla ollut hajuakaan sen häiritsevän naapureita. Kukaan ei voita mitään. Mun mielestä tää on välillä jopa tosi ilkeä tapa, koska soittajat tietää kyllä, että hommaavat vaikeuksia asukkaille. Mur.
Niin ja ihan kaiken selvyyden vuoksi - minullahan ei ole ollut vuokraisäntien kanssa mitään ongelmia :D
4) Blondiasenne - Enkä tarkota tällä nyt sitä, että joku on blondi ja siksi saa olla tyhmä. Pointtina on chileläisien suhtautuminen "gringoihin" eli meihin ulkomaalaisiin, jotka selkeesti näytetään erilaisilta. Tätäkään ongelmaa ei oo hirveesti esiintyny mutta muutaman kerran oon saanut hyvin myrkyllisiä katseita chileläisiltä naisilta punertavan gringatukkani ja vihreiden silmieni takia. Lisäksi oon muutaman kerran kuullu chileläisien puhuvan musta tai kavereistani aika kettumaisia kommentteja koska nää Einsteinit olettaa, ettei me tietenkään osata NIIDEN kieltä koska ei olla TÄÄLTÄ. Mua tää ei sinänsä jurpi hirveesti - lähinnä yleensä naurattaa - koska tapana ei ole ottaa itseäni liian vakavasti.
Niin ja myrkkykommentit tulee aina naisilta. Miehiltä sen sijaan tulee kaikkea muuten vaan julkasukelvotonta, jota itsenäinen eurooppalainen nainen ei millään osaa ottaa kohteliaisuutena. Lisäksi jotkut chileläiset tuntuu ajattelevan, että ollaan jotain eläimiä, joita saa vapaasti valokuvata kuten eläintarhassa konsanaan. EI NÄIN.
Kaikkeen kuitenkin tottuu. Yleisesti ottaen chileläisten asenne ulkomaalaisia kohtaan on kuitenkin innostunut ja utelias. Lisäksi tän maan kansalaiset on ihailtavan avoimia ja yleensä aitoja. Näin ollen pienistä kipeistä paikoista huolimatta ihastun aina uudelleen ja uudelleen tän jengin elämänasenteeseen. Suomalaiset vois haudata sen peruspessimisminsä jonnekin hyvin syvälle maan uumeniin, por favor!
Loppuun parin chileläisen artistin biisit. Ihan vain koska tykkään tunnelmasta ja oon viimeinkin onnistunu löytämään näitä aitoja chileläisiä popbiisejä. Enjoy!
La Princesa aka Janni, päivän synttärisankari. Tämä siis tiistaina. Kaikeksi harmiksi miss syndesankari oli kuitenkin edelleen flunssan kourissa. Päivä siis mentiin sen ehdoilla, mikä oli prinsessan vointi kullakin hetkellä. Mutta eipä toi loppuviimein menoa haitannut!
Aamu alkoi klo 10.00 aamulla ylläriaamiaisella. Onneksi prinsessa on varsinainen unikeko (pahempi kuin minä), joten saatiin kaikessa rauhassa kattaa pöytä kun tää veteli sikeitä. Sitten koputettiin sen ovelle ja raukka kömpi ulos hirveän köhinnän saattelemana, pobrecita :D Nassu kyllä kääntyi heti hymyyn kun se näki meidät ja meidän kattaman pinkin aamiaispöydän! Pinkkiä se olla pitää, ainakin prinsessalle.
Prinsessa-aamiaisen jälkeen lähdettiin lounastamaan neidin haluamaan paikkaan. Pakko myöntää, että oli ehkä paras "sandwitch"(lähellä suomen normihampurilaista), jonka oon syöny aikoihin. Namnam. Paluumatkalla käytiin supermarketissa ostoksilla iltaa varten. Illan prinsessamenu: salaattia (mansikoilla, juustolla ja pähkinöillä), suklaafondueta ja siihen dipattavia hedelmiä. Lisäksi mateeta (eteläamerikkalainen yrtti, josta valmistetaan tuota "kuuluisaa" teetä), viiniä ja fanchelaa (fanta + chela = olutta fantalla). Prinsessan mennessä lepäämään hieman, minä ja eräs toinen vaihtarityttönen suunnattiin keskustaan metsästämään halvempia mansikoita katukojuista sekä bombillaa mercadosta. Bombilla on sellanen kummallinen suodatinpilli, joka on tarkotettu mateen juomiseen. Ennen seuraavaa ohjelmanumeroa siis nautiskeltiin hieman skumppaa ja teetä.
Matee ja bombilla, näyttää ällöltä eikö vaan? Oli silti aika hyvää kunhan makuun tottu.
Sihautin pullon auki!
Iltaherkut!
Prinsessa tervehtii alamaisiaan! Mehän ihanina ystävinä pakotettiin neiti kävelemään toi kruunu päässä pitkin Temucoa. Mitäs meni joskus sanomaan, että haluaa "päivän prinsessana"! Buahahahahhhaaa...
Illemmalla mentiin katsomaan Carmenia (se kuuluisa ooppera) yliopistolle, kun siellä oli Santiagon teatterin vierailunäytös. Vaaleiden hiuksien avulla hankituilla suhteilla päästiin joillekin vip-paikoille kolmanteen riviin :D En valita. Ooppera oli aivan valloittava, nautin superpaljon! Kyseessä oli lyhennetty versio, johon oli valittuja vain tiettyjä paloja näytöksistä. Näin ollen kuultiin kaikki kuuluisimmat aariat ja melodiat. Ainoa, mikä jäi puuttumaa oli se draaginen loppukohtaus, josta koko ooppera on tunnettu. Ohjaaja sanoi, ettei halua lopettaa niin surulliseen kohtaukseen - noh, ihan jees perustelu mutta oisin silti halunnu nähdä sen :D Anyway hieno kokemus! Saatiin samalla hieman kulttuuria meidän prinsessapäivään.
Paikalla oli muitakin...
Tämän jälkeen oli aika hyökätä fonduen ja salaatin kimppuun! Naapurin kimulit saapui myös paikalle viinipullon kanssa, hmm, se siitä "rauhanomaisesta illasta". Anyway oli oikein virkistävä prinsessapäivä, ennen kaikkea oli hauska nähdä kuinka itse prinsessa nautti lenssustaan huolimatta!
