21.9.2010 - Part II: Valparaíso

Limenvihreällä bussilla siis päräytin matkaan kohti Valparaísoa! Pinnallista tai ei mutta mikä voisikaan olla ihanampaa kuin matkustaa ton värisellä, hyvin ilmastoidulla ja mukavalla bussilla matkainnostuksen nipistellessä mahanpohjaa. Ah, ton olotilan vuoksi rakastan matkustamista niin paljon! Alla kuva bussin ikkunasta puoli tuntia Santiagosta lähdön jälkeen, kauniin vihreät kukkulat!


Valparaison bussiasemalla sai heti ensimmäiseksi alkaa strippaamaan päällys- ja villatakkia kassiin, ettei läkähtynyt kuumuuteen. Sen jälkeen otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin erääseen hostelliin josko heillä olisi meikäläiselle petipaikka kolmeksi yöksi. Nainen puhelimessa käski tulla käymään, joten suuntasin pääkadulle nappaamaan bussin numero 612 ("0"). Istumapaikkani oli meren puolella ja upea panoraamanäköala aukesi alleni bussin kiivetessä cerroille ("vuorille", joita koko Valpo on täynnä). Aina kun ajatteli, että ollaanpa korkealla, niin seuraavan mutkan jälkeen bussi kipusi jälleen jyrkkääkin jyrkemmän mäen ylemmäs eikä nousu loppunut ollenkaan. Jo tässä vaiheessa olin rauhallisen onnellisessa olotilassa meri-ilman nuuhkimisen, auringonpaisteen ja merinäköalan ansiosta. Päästyäni perille hostelliin olin vielä tyytyväisempi, sillä sain sängyn dormitorion yläkerrasta ja paikka oli toooodella viihtyisä, halpa ja ihanalla paikalla. Tykkäsin kyseisestä hostellista niin paljon, että menen sinne luultavasti uudelleen jos Valparaisoon käypi askeleet!

Sisäänkirjautumisen jälkeen vaihdoin mekon päälleni, pukkasin ballerinat tassuihini ja intoa hihkuen suuntasin Valparaison syleilyyn!

Hostellissa minulle annettiin Valparaison kartta, johon oli merkitty kaikki tietämisen arvoinen. Tämä lipare helpotti liikkumista todella paljon ja osoittautui miltei korvaamattomaksi! Iltapäivän aikana koin Valparaison valtavat korkeuserot: koko kaupunki on käytännössä ylä- ja alamäki sekä portaikkoja. Hassuinta oli, että jotkin kadut olivat piiiiitkiä portaikkoja. Suomalaisen mielestä portaikko kun ei voi olla katu, vaikka se olisi miten pitkä :D

Näköalojen tiirailun, hissiajelujen ja kauppakadun spottaamisen lisäksi kävin veneajelulla. Menin vain kysymään satamassa seisoskelevalta ryhmältä, että voinko tulla mukaan ja no problem! Merta rakastavana nautin suunnattomasti veneilystä ja oli hienoa nähdä kaupunki mereltäkin päin. Valitettavasti tämä uniikki kaupunki on sellainen, ettei sitä voi mitenkään vangita kameraan - se on vain itse koettava! Se salpaa hengen ja on ehdottomasti erikoisin kaupunki, jossa olen koskaan ollut. Ilma tuoksuu historialta ja mereltä. Ja sää oli kaikkina päivinä upea!

Kuvasaldoa veneretkeltä:

Merijellonat oli söpöjä!

Tollaisella hissisysteemillä voi helpottaa omaa kulkemistaan Valpossa, sillä mäet on todella rankkoja noustavia ja 100-300 peson hintaan pääsee ylös ja alas. Hissit on tollaisia puisia koppeja, jotka nousee raiteita ylös pystysuoraa seinää. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että mua ekalla kerralla hiukan epäilytti rämähtääköhän tää hökkeli vain suoraan alas :D Suurin osa hisseistä oli näköalatasanteiden lähettyvillä, joista oli upeat näköalat kaupungin yli merelle ja muille cerroille. "Oma cerroni" oli nimeltään Cerro Alegre! Hauska paikka siis ;)

Yleensä Valparaiso tunnetaan juuri historiallisuudestaan, kukkuloistaan ja värikkäistä taloistaan. Luetteloon voisi mielestäni lisätä graffitit! Enkä siis puhu mistään alikulkutunneleihin sutatuista "Jussi was here, määän!"-teksteistä vaan taidokkaista, mielikuvituksellisista väriläiskistä, jotka ovat olennainen osa Valparaison kaupunkikuvaa.


Alla kuva tiestä, jota pitkin pääsi erikoisimpaan museoon, jossa olen koskaan käynyt. Museo al Cielo Abierto ('Museo avoin taivas' tai jotain sinnepäin suomennettuna) oli siis graffittinäyttely, jonka taideteokset oli maalattu tuon cerron talojen ja muurien seiniin. Aloituspaikasta löysi kartan, josta näki numeroidut kohteet tekijöineen, nimeä sekä tekovuotta myöten. Sitten lähdettiin kiertämään katuja ja spottaamaan pieniä kuparilaattoja, joista sai selville graffitin tiedot. Mielestäni idea on todella mielenkiintoinen ja kiersin koko "museon" läpi vain siitä syystä, etten ollut aiemmin kokenut tuollaista tapaa tuoda kulttuuria esille. Tuli hyvä mieli, että Valparaisossa osataan itsekin arvostaa noita värikkäitä taideteoksia, jotka koristavat joka paikkaa!

Kuten jokaisesta kunnon chileläiskaupungista, myös Valparaisosta löytyi viihtyisiä plaza-puistoja keskustasta. Mielestäni Plaza Italiano ja kuvassa oleva Plaza Victoria olivat molemmat todella kauniita ja virkistäviä. Tuo Plaza Victorian laatoitus vain oli hieman hämäävä :D Mutkainen kuvio sai välillä aikaan illuusion kuin olisi kävellyt aivan miten sattuu ja sitten alkoi pyörryttää!

Plazan reunalla oli ihanin kahvila, missä olen käynyt aikoihin. Nimi oli Bogarín ja ideana olivat tuoreet hedelmät, joista valmistettiin erilaisia juomia, smoothieita ja pirtelöitä. Lisäksi paikasta sai hyvää maitokahvia, jäätelöä sekä kolmioleipiä. Kävin tuolla niin kahvilla kuin aamiais-lounaallakin. Leche con Frambuesas oli suosikkini eli maitoa ja vadelmia soseutettuna - nam!

Tykkäsin yllä olevasta kuvasta heti kun napsaisin sen Valparaison rantabulevardilta. Kuinka somasti lokki osasikaan lentää juuri oikealla hetkellä tuohon poseeraamaan! Tarkemman tarkastelun jälkeen aloin kuitenkin ihmetellä, mikä on tuo tumma köntsä heti lokin alapuolella ja tulin siihen tulokseen, että onnistuin tallentamaan kyseisen sulkaveikon ampumassa yllätystä jollekin alla seisovalle :D Hetken ikuistamisesta puheen ollen, hehahaha! Taitoa kai tuokin ajoitus vaatii, voivoi.

Valparaison metro sijaitsee rannan vieressä. Aluksi sijainti oli mielestäni uskomattoman typerä - rannalle pääsy kun vaikeutuu huomattavasti ja näkymä rumenee. Myöhemmin tajusin, että ranta on ainoa tasainen paikka koko cityssä ja näin ollen ainoa vaihtoehto metrojunalle. Rantabulevardia pitkin oli hyvä tallustella pitkin Valparaisoa. Ainoa biitsi oli kuitenkin niin kaukana, ettei sinne oikein kävellen viitsinyt lähteä, joten lähinnä loikoilin rantakallioilla tyynen meren aaltoillessa rantaan ja auringon porottaessa. Oli niin lokoisaa, että nukahdin - ja paloin! Ei sitten aikuisella ihmisellä käynyt mielessä asia nimeltä aurinkorasva! Jospa tämän jälkeen jo oppisin, sillä viime kesänäkin käräytin selkäni aika kipeästi Suomen auringon alla.

Iltavalaistuksessa Valparaison tunnelma muuttuu mutta pimeällä se on vähintäänkin yhtä hurmaava loputtomien valonauhojen paistaessa kukkuloilta. Ensimmäisenä iltana söin myös yhden parhaista ravintola-aterioistani Chilessä. Kokki sattui tulemaan sisään kanssani yhtäaikaa ja ennen työvuoronsa alkua herra tuli istumaan kanssani pöytään esitelläkseen ruokalistaa. Loppuviimein sain eteeni listan ulkopuolelta annoksen perichileläistä ruokaa - lohta(jollain kokin omalla reseptillä tehtynä) ja kasvis-peruna-papu kakun, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Ruokajuomaksi oli olutta, joka oli valmistettu Valparaisossa, Cerro Alegrella. Voiko ruokailu paljon paikallisemmaksi muuttua?


Turisti-Tinttu lähettelee terveiset marilynmekossaan, joka sinivalkoraitaisena sopi merenrantakaupunkiin täydellisesti! Kellohelman ja punaisen tukan hulmutessa tuulessa sain niin runsaasti huomiota paikallisilta, että vakuutuin siitä, että mikäli joudun täällä tärkeille treffeille tiedän täsmälleen mitä puen päälleni :D haha!

Yksi Valparaison tärkeimmistä nähtävyyksistä - Pablo Nerudan talo - jäi minulta käymättä, joten täytyy varmaan poiketa joskus uudelleenkin. Pakko todeta, ettei tätä kaupunkia ole turhaan luokiteltu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Se on nyt juuri täydellinen enkä näe yhtäkään syytä, miksi sitä pitäisi muuttaa millään tavalla! Uniikki city!

Tämän kuvakavalkadin ja sepustelujen jälkeen toinenkin reissukohteeni on nyt esitelty ;) Huomenna vuorossa viimeisin, muttei todellakaan vähäisin - Viña del Mar! Tsadadaaa!