30.10.2010 - Rajan ylitystä

Nyt ei voi sanoa sään suhteen, että "ruoho olis ollu vihreämpää aidan toisella puolella". Ihan yhtälailla siellä satoi kuin täälläkin, ite asiassa vielä pahemmin koska se tuli jäätävän tuulen kanssa. Oli melkein vaasamaista kävellä San Martinissa ympäriinsä. Ettei vaan pääse kuva armaasta opiskelukaupungistani muuttumaan liian ruusuiseksi ;) !

Tänään siis palattiin Chilen puolelle. On aika opettavaista huomata, kuinka paljon "vaivalloisempaa" se onkin täällä vaihtaa maata kuin Euroopassa! Bussi lähti San Martinista 6.00 aamulla ja sammuttiin välittömästi kun päästiin lämpimään bussiin retkottamaan. Eka stoppi oli Argentiinan rajalla. Passi ja "immigration"-lomake kätösiin ja eikun jonottamaan. Sitten pakkaudutaan uudelleen bussiin vain, että ajetaan parin kilometrin päässä olevalle Chilen rajapyykille, jossa sama toimenpide uudestaan. Niin, ja Chilessä ollaan ihan törkytarkkoja tän säännöksen kanssa ettei juuri mitään saa tuoda maahan, ei eläviä kasveja, eläimiä tai mitään ruokaa. Pitää täyttää ja allekirjoittaa sellainen lomake, jossa vannoo, ettei kanna mitään kiellettyä matkatavaroissaan. Ja juu, ne IHAN OIKEASTI läpivalaisee joka ikisen pussin ja pussukan :D Auta armias, jos salakuljetat omenaa käsilaukussas Chileen niin sakothan siitä napsahtaa! Ja armoa ei anneta!

Tämä kaikki siis, että pystyttäisiin suojelemaan Chilen ainutlaatuista ja herkkää luonnonympäristöä mahdollisilta ulkomaan uhilta. Vaikka tää kuulostaa monen mielestä ehkä liioittelulta niin mulla on antaa yks hyvä esimerkki: Carmenére -rypäle. Alunperin tää viinilajike on kotoisin Ranskasta, mutta tuhohyönteiset hävitti aikoinaan kaikki olemassa olevat puskat. Nykyään Chile on ainoa maa maailmassa, jossa lajiketta vielä on, koska tuo kyseinen tuhohyönteinen ei oo koskaan muuttanut Chileen asti.

Toinen hassu juttu rajalla oli se, että vuoristossa oli satanut lunta ja näkymä oli tällainen:

Ihan kuin olisi palannut Suomeen! Tässä näköjään pääsee ihan vieraantumaan lumesta kun elää vain kevättä ja kesää toisensa perään...

San Martinista menee lauantaisin busseja vain Villaricaan asti, joten meidän piti siellä sitten etsiä toinen bussi. Alkuperäinen suunnitelma oli viettää päivä Villaricassa mutta kun siellä satoi myös kaatamalla niin suunnattiin vain samantien terminaalille ja kohti Temucoa. Saatiin sateessa köpöttelystä tarpeekseen Argentiinan puolella :D Säät ei siis oikein suosinu meitä tällä reissulla ja siksi monet suunnitelmat jäi toteuttamatta kun paikat oli kiinni, liian vetisiä tai ne sisälsi potentiaalisen keuhkokuumeen uhan. Hauska lomahan toi silti oli! Ystävämme Murphy (Murphyn laki) vaan oli tosiaan turhan tarkasti läsnä koko ajan :) Se tuntuu kovasti tykkäävän mun, Jannin ja Steffin seurasta. Naurettiinkin, ettei me olla koskaan kolmestaan - Murphy kulkee aina mukana!

"Hei nyt pihalla ei sada enää!"
"Ei tietenkään sada koska me ollaan lounaalla täällä sisällä mutta odotapas kun Murphy näkee, että me suunnataan ovelle..."


"Ai siis IHAN JOKAINEN paikka on suljettu tänään väestönlaskennan takia? Aivan aivan, kuinkas usein tää tehdään?"
"Jep, kerran neljässä vuodessa..."

Onneksi menopäivä oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin, joten saatiin nautiskella San Martinista sellaisessakin säässä! Tiistaina oltiin siis niin innostuneita, ettei jalat pysyny enää maassa ollenkaan:

Voin kertoa, että satamapoliiseilla oli hauskaa kun kolme blondia hyppi laiturilla hullusti kikattaen :D Saludos!

28.10.2010 - Terkut Argentiinasta!

Pikaiset terveiset Chilen rajan takaa! Kaikki on mennyt hyvin muttei lainkaan niinkuin suunniteltiin. Rentouttavaa tää on kyllä ollut, ollaan vain nautittu lomailusta ja häröilty ympäriinsä. Jos mahdollista niin miehet on Argentiinassa vieläkin ärsyttävämpiä! "Boniitaaaaaa!" -huutoja tai lentosuukkoja, argh. Yks hemmo oli loistava ajaessaan pyörällä, puhuessaan puhelimeen ja kyylätessään meitä samalla - noh, liika on liikaa kerralla ja heppu melkein kaatui ajokkinsa kanssa :D 

Kieli on hieman erilaista, tupla-l äännetään eri lailla kuin Chilessä. Muuten kieli on nopeampaa mutta selkeämpää, ainakin mun mielestä. Steffi sanoo, ettei meinaa ymmärtää sanaakaan. Hostelli on aika loistava eikä oo ollenkaan haitannu vietää aikaa sisällä sotkusään takia. Ollaan kokattu, pelattu korttia ja vahdattu surkeita leffoja telkusta. Niin ja tosiaan, huomenna aiotaan vahvasti suunnata vihdoinkin sinne kansallispuistoon. Keskiviikkona joka ikinen putiikki, palvelu ja kioski oli kiinni koska Argentiinassa laskettiin väestöä. Ja siis joo, jossain se vieläkin hoidetaan näin vanhanaikaisesti. Oikeastaan sitä oli aika kiinnostavaa seurata! Nyt torstaina sen sijaan satoi niin hirmuisesti, ettei haluttu lähteä vilustumaan kansallispuistoon. Ohjelmassa oli siis ruokaa, herkkuja ja kauppoja. 

Nyt siis kaikki peukut pystyyn siellä että huomenna on parempi keli! Besitos para todos!

25.10.2010 - Jippijayejjeeee!

Uusin versio reissujee:stä! Tälle viikolla ohjelmaan pamahti sitten Argentiinan matka! En valita, vaikkei mulla ole hajuakaan missä välissä teen yhden suurehkon koulujutun Suomen päähän. Aion nyt olla niin raju etten vain yksinkertaisesti välitä :D

Huomenna aamulla siis kurvaillaan kohti Chilen rajaa ja Andien välistä Argentiinan puolelle tiirailemaan, mistä vinkkelistä siellä tutkaillaan maailman menoa. Oon ihan innoissani pelkästään jo bussimatkasta, koska oletan maisemien olevan aika muikeita ja kiinnostaa nähdä miten ne Andit ylitetään - jonkun vanhan joenpohjan kautta vai kamalia serpentiiniteitä pitkin. Kohteena on siis San Martin de Los Andes, joka on vain kivenheiton päässä Chilen rajasta mutta meille se kelpaa varsin hyvin kunhan maa vaihtuu :D Matkaseuralaiset kun tarvii kahden päivän poissaolon maasta, että saavat Chileen uuden turistiviisumin. Kohde on luultavasti Argentiinalaisversio Pucónista. Tai tää on ainakin ennakko-oletus, saa nähdä mikä totuus sitten on. Kehnoa säätä on ainakin luvattu, joten... :D Onneksi meillä on roima annos iloista mieltä ja tyhjänpäivästä naurua takataskuissa! Ei vain voi mennä vikaan.

Tänään vietettiin 6 tuntia lippujenhakumatkalla, jonka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kestää noin yhden tunnin. Tää on taas tätä Chileä. Aikataulutus ei vaan kannata, ellei halua harmistua, panikoitua tai turhautua. Lähdetiin keskustaan klo 11:30 ja saatiin heti alkuun todeta, että ainoa bussifirma, joka myy lippuja San Martiniin sijaitsee Rodoviariolla eli Temucon pääbussiasemalla. Ja siis sehän on tottakai hurmaavasti kaupungin ulkopuolella. Lounastettiin (pakko sanoa, että mä tilasin pitsan, joka oli enemmänkin lätty tomaattikastikkeella :D nauroin ääneen ku näin sen, en oo ikipäivänä nähny noin pientä pitsaa!!) ja sen jälkeen metsästettiin collectivo bussiasemalle.

Arvatkaa kullanmuruset, oliko firman lippuluukulla ilmoitus, että "palaamme tunnin kuluttua". Ei siinä muu auttanut kuin mennä pötköttelemään aurinkoon ja toivoa, ettei kyseessä ole "chileläinen tunti". San Martiniin menee päivässä hurjat yksi bussivuoro, joten ei ollut paljon valinnanvaraa kun viimein pääsimme toimistoon asti. Herra Lipunmyyjä pyysi kaikilta passit/henkilökortit, koska täällä bussilippua käyttäessä ja ostaessa pitää todistaa henkilöllisyys. Mun naurulla ei ollut rajaa kun paluumatkalla tarkastelin lippuja ja totesin, että siinä mun kansallisuus oli "Islandesa" (islantilainen), Jannin "Firlandesa" (yrittää kai olla suomalainen, finlandesa) ja Steffin "Thailandesa". Tolle viimeselle naurettiin aivan vedet silmissä ja loppumatka pukkailtiin Jannin kanssa Steffille käteen 10 peson kolikoita ja pyydettiin jalkahierontaa :D "Eikö se näin mee siellä sun maassa???" Ja siis Steffi on se maailman eurooppalaisimman näköinen blondi sinisillä silmillä :D

Lisäksi onnistuttiin päätymään bussiin, joka kiersi kaikki Temucon kaukaisimmat kolkat ennen paluuta yliopistolle (tasan yksi tunti). Puolimatkassa bussiin astui chileläinen poika, joka valitsi kaikista tyhjistä paikoista sen, joka oli Jeaninen vieressä. (Minä ja Steffi kiherretään lapsellisesti) Ja tottakai jo valmiiksi puolihysteerisinä naurusta heitettiin kaikkea mahdollista läppää englanniksi :D "Kivat kengät!" "No ainakin se tuoksuu tosi hyvältä..." "Harmi, kun on noi lasit päässä niin on vaikee arvioida, mihin se katsoo! Nyt se ainakin tsiigailee Jannin sääriä, grauuu!" Loppumatkasta kun Jeanine ihmetteli ääneen, että ollaanko nyt VARMASTI oikeassa bussissa niin saatiin kyseiseltä herralta vastaus englanniksi :D Miten on mahdollista, että tottakai kun me hervottomina heitetään tyhmää juttua niin paikalle osuu sit juuri se harvinaisuus, joka ymmärtää englantia? Eipä hävettänyt toki, eikä naurattanut. Toivottavasti herra ees ymmärsi ottaa kaiken kohteliaisuutena! Ei tuo ainakaan vihaiseltakaan vaikuttanut. Steffin ratkaisu ongelmaan on, että opetellaan kaikki Suomea - sitä ei KUKAAN täällä ainakaan ymmärrä!

Bussiretkeilyn jälkeen juotiin kahvia kampuksen nurmikolla ja satuttiin tapaamaan ranskalainen tyttö, joka tekee täällä opinnäytetyötään. Se tuli meiltä kysymään, että ootteko ulkomaalaisia, kun tunnisti meidän puhuvan englantia. Sen jälkeen kun oltiin vaihdettu kuulumisia ja yks Ufron katukoirista oli varastanut mun cappucinon niin lähdettiin valmentautumaan huomista varten. Mä tapasin "tandem-kaverini" eli chileläisen tytön, jonka kanssa tavataan kerran viikkossa sillä periaatteella, että mulle opetetaan espanjaa ja mä opetan neidille enkkua. Nyt onkin pää ihan täpötäynnä espanjaa, huh.

Mutta se näistä höpöttelyistä, palaillaan kunhan oon jälleen Chilen kamaralla! Chaoo!

23.10.2010 - Muovikiekkoilua ja silmänruokaa!

Oon huomannu sellaisen kummallisen jutun, että näen täällä ihan hirmu paljon eläviä unia, joissa keskustelen jonkun kanssa. Jos siis jokin asia vaivaa mua tai tekis mieli soittaa ja kaverille puhuakseen siitä (muttei tietenkään pysty) niin monesti seuraavana yönä näen unta, jossa puhun kaverin kanssa asiasta :D Joskus pitää aamulla ihan miettiä, että kävinkö oikeasti ton keskustelun vai vaan unessa? En tiedä onko mulla napsahtanu joku nappula väärään asentoon vai onko tää vaan jotain alitajunnan tapaa handlata asioita. Mielenkiintosta joka tapauksessa koska monesti  sanon just ne asiat, jotka aionkin sanoa ja aamulla kun herään niin on paljon parempi olo. Uniterapiaa!

Saatiin perjantain darracompletoista (vähä niinku hot dog paltalla ja majoneesilla ja tomaatilla) joku kumma vatsakipu, tai mä ainakin epäilen niitä, koska ollaan kaverin kanssa podettu siit lähtien :D Vaarallista tollasen roskaruuan syöminen näköjään! Tänään kuitenkin hipsaistiin gimnasio olímpicon takana oleville nurmikoille pelaamaan frisbeetä. Voin kertoa, että se on paljon vaarallisempi laji kun miltä se näyttää :D Kädet on täynnä mustelmia kun kiinniotto epäonnistu ja frisbee läsähti kipeästi sormille tai ranteille. Lisäksi Jeanine sai frisbeen kerran naamaan ja mä juoksin kuoppaan melkein nyrjäyttäen nilkkani kun ravasin niin keskittyneenä muovikiekon perässä. Hauskaa se kumminkin oli, vaikkei se kolmestaan ihan kunnon pelistä käy.

Kokeiltiin Jeaninen kanssa tollasia vähä vaihtoehtosempia tapoja heittää ja ottaa kiinni frisbeetä :D Tässä yks taidannäyte! Wazaaaaaaaa! 

Aina kun alkoi väsyttää niin tiirattiin (tai ainakin mä tiirasin) kentällä olevaa jalkapallopeliä. UFRO:n futisjoukkue pelas toisen Temucon yliopiston tiimiä vastaan. Kentällinen tummatukkaisia nappisilmiä juoksemassa pallon perässä - täähän on siis just sitä, mitä jotkut kutsuu silmänruuaksi. Hahahahaha!

Nyt odottelen tässä puhelua kaverilta, että koska mennään ulkoilemaan niin sanotusti. Tai siis odottelin, tottakai se soitto tuli heti paikalla kun aloin kirjottaa tätä eli tehdä jotain järkevää. Toikin on kyllä yks kumma luonnonlaki. Tää kirjotus oli nyt vähän tällasta tajunnanvirtaa ilman mitään selkeää sanottavaa, muttakun, että watch out jos pelaatte frisbeetä! HAHHA, meinasin vaan et huomasin just että mun puoli peukaloa on ihan sinisenä :D Saludos!

22.10.2010 - Tervetuloa maantiedon tunnille!

Tajusin vasta tänään saadessani hieman kommenttia "luovasta tauostani", etten ole maanantain jälkeen saanut väsättyä tänne yhtikäs mitään! Yritys on ollut kova mutta jotenkin se on aina jäänyt roikkumaan kun on muka pitänyt juosta johonkin suuntaan. Eikä tässä nyt mitään valtaisaa oo tapahtunutkaan. Arkielämän kiemurat on täällä kerrattu jo niin moneen kertaan, etten oikein niistä enää välittäisi kirjoittaa eikä reissujakaan ole ollut Nahuelbutan jälkeen.

Tiivistelmä tämän viikon kuulumisista: Luennot jatkui. Mun nukkumisrytmi on ihan päin peräpeiliä. Meillä oli tämän viikon kaksi koiraa täällä kun "vuokraemännän" äidin pikkukoira nimeltä Perla tuli tänne sekoittamaan Panser-raukan pään ihan kokonaan; Parhaassa tapauksessa mulla oli siis sylissäni päällekkäin kaksi enemmän ja vähemmän haukkuvaa ja hosuvaa koiraa, ihanaa. Torstaina lähdettiin kaverin kanssa "yhdelle drinkille" ja noh, miten kävikään... perjantain bileissä olin sit kahta kauheammin väsynyt. Huomenna meen varmaankin pienelle rentoutusretkelle ;) ahhhh! Yks toinenkin ohjelmanumero on suunnitelmissa mut katotaan nyt tuleeko siitä mitään sit loppujen lopuksi.

Nyt kuitenkin päivän aiheeseen. Kehtaako joku tunnustaa, ettei tiedä missä Chile tarkalleen ottaen sijaitsee? Tassu ylös NYT!? Sitä sen sijaan ei niin paljon tarvi hävetä, ellei tiedä missä Temuco sijaitsee. Kohta tiedätte molemmat ja vähän muutakin. Tervetuloa oppitunnille, jonka jälkeen Chilen maantieteen lyhyt oppimäärä on toivottavasti hallussa (ehkä äipältä ois periytyny ees jonkinasteinen opettajageeni, katsotaan katsotaan...) !

MISSÄ ON CHILE ? 

Siellähän se luuraa Etelä-Amerikassa. On hämäävää miten "pieneltä" toi välimatka näyttää kun sen piirtää maailmankarttaan. Maapallossa sen "maapallon toisella laidalla olemisen" tajuaa paremmin koska käytössä on tää 3D efekti :D Pitää oikeasti kurkistaa sinne pallon alle nähdäkseen Chilen. Kuvaan piirtelin oman (suunnitellun) lentoreittini, jätin sen Perun keikan merkkaamatta, hahhha. Alkupiste on Helsinki, loppupiste Santiago ja pienempi piste välillä on Madrid. Sitten vähän numeroita muistin virkistämiseksi ja ettei tuo matka näyttäis ihan liian ketterältä kulkea:

Helsinki - Madrid: 4 tuntia 25 minuuttia / noin 2900 km
Madrid - Santiago: 13 tuntia 30 minuuttia / noin 6600 km
Santiago - Temuco: n.1 tunti lentokoneella, bussilla 8-9 tuntia / 670 km

Seuraavaksi sitten paikannetaan Chile Etelä-Amerikasta. Voilá! Naapureita on siis Peru, Bolivia sekä Argentiina.

Etelä-Amerikan karttaa katsoessa tulee aina hirveä hinku käydä tuossa, tuossa ja tuossa maassa. Sitten kun alkaa selailla lentoja niin miettii, että onpa täällä lentäminen kallista. Toisen kerran kun vilkaisee niin tajuaa miksi. No koska Etelä-Amerikassa mittasuhteet on HIEMAN eri luokkaa kuin meidän pikkuruisessa Euroopassa. Oon tajunnut tän seikan tosiaan vasta täällä. Ei toi leveyssuunta niin paha oo mutta pituussuunta on. Chilestä kun lentelee Perun pohjoisosiin niin se on sama kuin lentäisi Suomesta Kanarian Saarille.

Todistaakseni tätä seikkaa askartelin tämmösen kuvatuksen missä on kartta (vain osa) Chilestä ja kartta Suomesta vierekkäin. Ja näissä on siis, ihan totta, samat mittasuhteet, joten ne on vertailukelpoisia. Kartassa voitte nähdä Santiagon ja Temucon ja verratkaapa sitten sitä Suomeen :D Chilehän on tooodella kapea maa - leveimmilläänkin alle 450 kilometriä - mutta entisenä maantieteilijänä mun eka muistikuva Chilestä oli tottakai se, että se on maailman pisin maa. Joten ei Suomen silleen yhtään tarvitse hävetä olevasa noin yks neljäsosa Chilen koko komeasta varresta ;) Suomi on siis hyvällä ryhdillä seisoessaankin noin kolmen tai neljän Chilen alueen mittainen ja niitä alueitahan oli siis 15 !

Strategiset mitat: Chile, 4630 km ja Suomi, 1160 km. Repikää siitä!

MISSÄ ON TEMUCO?

Kuva googlesta!

Maailman pisin maa koko komeudessaan! Tähdellä merkitty kaupunki on siis pääcity Santiago. Kun siirrätte katsetta vähän alaspäin näette punaisella merkityn Temucon. Jos tää ois  livekartta ja teillä ois teleskooppi niin näkisitte mut heiluttamassa siellä ;)

Santiagon "vieressä" meren rannalla voitte nähdä Valparaison, jossa jokin aika sitten kävin ihmettelemässä Tyyntä valtamerta.

Niin joo, ja Santiagon yläpuolella keltasella on merkitty Copiapo. Miksi? Kamoon, onko joku muka voinu missata sen maailmanlaajuisen härdellin Chileläisistä kaivosmiehistä? Noh, tuolla Copiapon lähellä ne siis kökötti maan alla sen pari-kolme kuukautta. Tuo osa Chileä on täyttä aavikkoa - maailman kuivin paikka eli Atacama sijaitsee siellä. Mä oon melkoisen pakkomielteinen siitä, että mun on pakko nähdä Atacama enneku lähden täältä - se kun on se toinen juttu, joka maantieteen tunneilta on jäänyt Chilestä mieleen.

Alhaalla näkyy Punta Arenas. Se on nyt sitä aitoa Patagoniaa eli jäätiköitä ja Suomeakin armottomampia sääoloja. Kyseessä on ihan uskomattoman uniikki osa Chileä ja haluaisin hirveän paljon päästä sanomaan moi muun muassa Torres del Painen kansallispuistolle, mutta se taitaa jäädä haaveeksi, koska a) matka sinne on hurjan pitkä ja b) sinne pitää mennä kesällä (Tammi-Helmikuu).

Tapasin muinoin Santiagon hostellissa kaks brittityttöä, jotka reppureissas Etelä-Amerikassa. Ne kysy multa, missä asun täällä. Luonnollisesti niillä ei ollu hajuakaan missä on Temuco (olivat ollu maassa pari päivää) ja kun selitin, että se on semmoset 700 kilometriä Santiagosta Etelään. "Aaaaa sehän on siis Patagoniassa! Siellä on varmaan tosi kylmä?" Mä hymyilin nätisti takaisin ja totesin mielessäni, että eurooppalaiset EI-VAAN ymmärrä näitä mittasuhdeasioita Chilessä. Ite Patagonia -nimiseen regioniin ei oo mitenkään hurjan pitkä matka, mutta tuonne "aitoon" Patagoniaan kuten Punta Arenas -nimiseen kaupunkiin on Temucostakin melkein 2500 kilometriä. Lentämällä pääsee Punta Arenakseen noin neljässä-viidessä tunnissa. Bussillakin pääsee, mutta sitten reissu on vähän mutkikkaampi. Ensin Temucosta Puerto Montt:iin ja sieltä sitten seuraava bussi eteenpäin. Matka tehdään osittain Argentiinan puolella eikä mulla oo tarkkaa tietoa siitä, kauanko matka kestää mutta yli vuorokauden kuitenkin. Niin, että ei ihan naapurissa olla kuitenkaan ;D

Jälleen hypätään yksi askel lähemmäksi: kartta meidän IX Regionista (noh, näkyy tossa vähän ylä- ja alapuolellakin olevia)! Ja tosiaan toi vaaleansininen semipaksu viiva EI ole joki vaan sillä on merkitty alueiden rajat, kuten siinä vieressä lukeekin "IX region" tai "VIII region". Musta on aika mielenkiintonen valinta merkitä noinkin tärkeä asia noin kummallisella värillä :D

Muuten kartta on kyllä ihan loistava! Siihen on merkitty kaupunkien lisäksi myös kansallispuistot ja "tärkeät nähtävyydet". Näin ollen voitte nyt seurata sormellanne, minne mä matkasin kun motoiltiin Nahuelbutaan ja päädyttiinkin Angoliin. Pucónin voitte bongata myös ja Concepción on justiinsa se kaupunki, jonka vieressä oli sen helmikuisen jättimaanjäristyksen keskus. Yks mun kämppiksistä on Puerto Saavedrasta ja rannikolla Tiruan edustalla näette (luultavasti) mun seuraavan reissukohteen Isla Mochan! Paljon tärkeitä paikkoja tässä kartassa siis.

MISSÄ ON TIINA?

Nämä molemmat saa klikkaamalla suuremmaksi! 

Toi alempi, tarkempi Temuco-kartta kannattaa varmaan suurentaa toiseen selaimen välilehteen koska ei tosta noin pienenä saa mitään selvää! Anyway, vasemmalla alhaalla on pilkku, jossa minä majailen ;) Pasaje Quitral!

Nuolilla merkitsin mun yleisimmät kulkureittini, UFRO:lle tai calle Uruguayta pitkin ostariin (mall portal). Ostarin vieressä on nuoli pitkin calle Franciaa, siellä oli mun ensimmäinen majapaikkani Temucossa! Ite katu ei ihan näy tossa, joten en voinut merkitä sitä pisteellä. Ydinkeskustan plazan merkitsin myös. Siinä ympärillä on kaikki isoimmat liikkeet ja kauppahalli. Ton Hotel Bayernin taas merkkasin siksi, että se on hotelli jossa vietin ihkaensimmäisen yöni saavuttuani Temucoon. Nyt vasta itekin osaan paikantaa sen tarkalleen :D Sillon ei ollu energiaa eikä kiinnostusta paljon ottaa koordinaatteja, nukuin vain niinkuin tukki, hahhah.

Muita mun varmaankin mainitsemia katuja on Avenida Alemania, joka menee siis portaalin edestä kohti keskustaa. Tossa kohtaa, missä pikkukatu Thiers kohtaa Avda. Alemanian on kaikki meidän yleisimmät käyntipaikat, baarit siis. Disco sen sijaan on portaalilta täysin vastakkaiseen suuntaan. Tuo tummemmalla oranssilla merkitty katu on Avenida Caupolican - Temucoa halkova pääkatu, joka jakaa kaupungin uuteen ja vanhaan osaan.

Noh, osaatteko nyt paikantaa meikäläisen olinsijan? Toivottavasti saitte ainakin jotain pientä osviittaa näiden kartoitusten perusteella. Innostuinkin noista kartoista näköjään aika lailla koska huomasin just, että kello on pian 3 yöllä ja mä nökötän vieläkin tässä koneella :D Kuten sanoin, unirytmi on päin prinkkalaa koska ei edes väsytä. Ihan piti hieraista silmiä, että no eipä varmaan oo kolme yöllä. Sen kummemmitta loruiluitta siis hiivin nyt petiin nukkumaan partyväsymystä pois (että jaksaa taas huomenna lisää eiku...) ja jätän teidät sen sijaan opiskelemaan, buahahahaa! 

18.10.2010 - Karvinen, et ole yksin!

Toivottavasti joku muukin on pentuna lukaissut Karvinen -sarjiksensa ymmärtääkseen otsikon. Alkaa vaikuttaa siltä, että tänä arvon viikonpäivänä oon aina kipeänä, sää on hirveä tai muuten vaan on mieli mytyssä. Argh, maanantait!

Kukaan ei tunnu tietävän, onko meillä huomenna koe vai ei, joten kertailen täällä puolihuolimattomasti Chilen sosiaalisen analyysin tekstejä. Päätä alko särkeä viimeistään siinä vaiheessa kun pääsin oligarkiaan ja porvaristoon asti mutta mielestäni oon yllättävänkin hyvin kärryillä kaikesta (jyrkkä ehkä tähän väliin). Silti toi sana "salpietari" kummastuttaa mua koska sitä käytetään joka välissä :D Ekan kerran lukiessani mietin, että oonko vahingossa kopsannu sivun jostain keittokirjasta... salpietari sitä ja salpietari tätä. Sillä on tosin historiallinen merkitys, joten nyt jo ymmärrän miksi sitä käytetään. Heh, silti.

Koin myös "jee"-hetken tänään, kun hilpaisin valokuvauksen luennoille saaden takaisin harkkatyöni kommentteineen. Jee -hetki tuli tosin vasta kotona koska koulussa mulla ei vielä ollut hajuakaan oliko "7.0" hyvä vai huono, tosin oletin sen olevan ihan jees koska opettaja sanoin mun töiden olevan hyviä. Jorge sit valisti mua, että 7.0 on ihan loistava :D ilmeisesti paras, minkä voi saada. Olin aika yllättynyt - mutta tottakai iloisesti! Tosin valokuvauksessa se kielimuuri ei arvostelussa näykään, joten ei vielä hihkuta ihan liikaa...

Tunnilla se opettaja kysyi multa mitä tarkoittaa "resolución" ja kun mutisin, etten osaa selittää sitä espanjaksi niin herra kysyi, että sä taidat olla nyt se suomalainen tyttö. Juu, minäpä minä. Sit se sanoi mulle selvällä suomen kielellä "Hyvää päivää!" ja jatkoi luennointia :D Tauolla selvisi, että se on asunu vuositolkulla Ruotsissa opiskelemassa, joten siinä selitys. Yritin vähän puhua ruotsia sen kanssa mutta eheeeei, mun ruotsista ei enää tule yhtään mitään :( ! Aina kun koitan saada ruotsin kielen sanoja mieleeni muistan kaiken vain espanjaksi... Joten nyt ruotsi on virallisesti mun huonoin kieleni :D Onnittelu siitä, svenska. Buahahahaa!

Mutta nyt nappaan parit uudet dropit nassuun, otan teekupin ja meen sänkyyn odottelemaan unta, jotta aivot pelais huomenna ees hieman paremmin kuin tänään. Oon niin harvoin Suomessa kipeänä, että alkaa mennä järki tähän pikkusairasteluun täällä. Pitäis kai olla vaan tyytyväinen siitä, että moniin kavereihin verrattuna oon kyllä päässyt tosi vähällä. Kippis sille!

ps. En tiedä oonko maininnut, mutta täällä siirrettiin kelloja viikko sitten, joten nyt aikaero Suomeen on "enää" 6 tuntia! Woohoo! Kunhan tekin siellä vaihdatte talviaikaan niin eihän se 5 tuntia enää tunnu missään ;)

17.10.2010 - Hyvää sunnuntaita!

Tää viikko on ollut kummallinen. Kummallinen sekoitus tylsyyskohtauksia ja hullua paikasta toiseen juoksemista. Kummallinen, koska oon lomalla ja samalla hirmu stressaantunut. Samalla turhautunu koska ei ole järkevää tekemistä mutta joka kerta kun pitäis vaivata päätään oikeilla asioilla niin kummasti alkaa laiskottaa...

Kaikki alkoi siitä kun maanantaina tajusin, että mun vaihto on puolessa välissä. PANIIKKI! Eihän se nyt vielä voi... en mä vielä halua... apua... muttakun... !?! Tavallaan tuntuu, että oon ollu täällä kauankin mutta samalla ahdistaa se, että pitäis jättää tämä mukava paikka jo toisen tällaisen "pikkuhetken" jälkeen! Varsinkin kun nyt kieli alkaa olla hauskaa puhua, tavat tuttuja, matkustaminen helpompaa ja kaverit läheisempiä. Hmph. Aika vain juoksee sellaista vauhtia, että tekis mieli pistää sille kapuloita rattaisiin.

Muutenkin oon ollu hieman mietteliäällä tuulella koska nyt näyttää siltä, ettei mun hyvin rakennettu suunnitelma taidakaan mennä ihan niin kuin meitsi haluais (kiitos, lakko). Toisin sanoen tällä hetkellä priorisoin asioita mielessäni ja sitten katson, mitä tapahtuu. Noh, onneksi tässä on vielä se toinen puolisko jäljellä niin ei tarviikaan just nyt tietää mistään mitään ;)

Tänään oon viettäny mahtiperinteistä sunnuntaita tekemällä en-yhtään-mitään. Viime viikolla kun ohjelma meni vähän silleen että tiistaina ulos, keskiviikkona grillibileet, torstaina disko ja perjantaina ulos... lauantaina oli sitten hieman väsähtänyt fiilis. Onneksi tämä sunnuntai oli myös sateinen, mikä on aina hyvä syy loikoiluun.

Mutta eipäs nyt liioitella tätä mun laiskuutta - kävin sentään Jumbossa ostamassa... joogamaton, TSADAA!! Nyt oon ihan innoissani ja hehkun onnea uuden kirkkaan oranssin, herkullisen joogailualustani kanssa! Ihanaa! Älkää kysykö mitä aion tehdä sille kun lähden täältä :D Eletäänpäs nyt hetkessä vain kröhöm... Tänään siis alan taas vääntelemään raajojani jooga-asanoihin ja nauttimaan siitä tunteesta, joka harjoituksen jälkeen tulee (jouduin antaa jooganäytteen kämppikselle ja se oli aika hämmentävää joogata ku silmäpari vahtas tarkasti joka liikettä...).

Niin, ja en tiedä oonko sanonut mutta mulla on myös uusi kämppis! Torstaina toi yks saksalainen vaihtarityttö rehas kimpsunsa ja kampsunsa tonne Gonzalon entiseen kämppään. Kyseisen neidin kanssa oon kaikkein vähiten ollut tekemisissä, joten ihan mielenkiintosta nähdä mitä tästä tulee. Mukavalta tytsynen vaikuttaa - ja puhuu paremmin espanjaa ku enkkua joten tästä lähin tässä kämpässä ei enkkua varmaan tulla kuulemaan juurikaan :D Jorge raukka sen sijaan oli aika hämmentyny kun kämppään muutti toinenkin "Tina" !! Tän saksalaisen kämppiksen nimi siis on Tina myös, hahahaha! Tosin kaverit kutsuu mua aina 'Ino:ksi' jos me kaks ollaan samassa tilassa. Lempinimi tulee tosta 'Iinusta' jonka chileläiset lausuu, että 'Ino'. Noh, kelpaa mulle :D Oon oppinu jo sulattamaan ison joukon uusia persoonallisuuksia itelleni: Tina, Lina, Dina, Irina, Ida... Listaa vain kasvaa kasvamistaan :D

Nyt kun uusista asioista puhutaan niin mun laukku sano sopimuksensa irti perjantaina, joten sain täydellisen syyn sukeltaa ens viikolla Ripleysin laukkutaivaaseen uuden kultimurun perässä... Kiäh kiäh! Siellä on nimittäin pari yksilöä, joiden perään oon kuolannu jo viikkotolkulla :P'

Huomenna ois sitten valokuvausluentoja ja tiistaina sosiologian luentoja, joita odotan sekä innolla että kauhulla, koska en edes halua tietää paljonko extralukemista opettajat paukauttaa meidän nenien eteen. Nyt kahvipannu ja leffa kutsuu! Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa amigosss! Besitos!

16.10.2010 - Museo Regional de la Araucanía

Tiistaina siis lähdin sivistämään itseäni yhteen Temucon museoista, jossa en häpeäkseni ollut vielä käynyt. Tuo 'region' on yks niistä sanoista, jotka hämää mua aina koska en osaa suomentaa sitä :D On niin jännä, että on joitain sanoja joita ei oo ikinä käyttänny Chilen ulkopuolella ja siksi ei osaa kääntää niitä muille kielille. Eikä meidän kulttuurissa ehkä ihan ois vastinettakaan tolle sanalle. Yritän nyt vähän kuitenkin selittää sitä. Eli Chile on jaettu 15 osaan tai alueeseen, joista jokaisella on oma pääkaupunki ja pieniä hallinnollisia itsenäisyyksiä. Mun alue on siis nimeltään Araucanía ja Temuco on sen pääkaupunki. Tää museo siis käsitteli meidän aluetta (nuestro region) eikä pelkästään esimerkiksi Temucoa.

Siinä teille mapudungunia! Eli siis mapuchekieltä. Opin keskiviikkona sanomaan jotain rumaa mapudunguniksi mutta unohdin sen jo :D Oon ihan täys kaalipää aina ku tollee äkkiä opetetaan joku juttu.

Mä tykkäsin tosta museosta. Kai osin siksikin, että sai pitkästä aikaa jotain älyllistä nähtävää :D Selitykset oli kaikki toki espanjaksi mutta onneksi kieli alkaa jo sen verran olla hallussa, ettei se oo ongelma enää. Koska mapuchekulttuuri on tärkeä osa meidän alueen historiaa ja nykypäivänkin elämää museossa olikin suurimmaksi osaksi mapuchekultuurin jäänteitä: ruukkuja, nuolenkärkiä, metsästysvälineitä... Nää allaolevat jutskukkelit oli kaikki vuosilta 300-1200 jKr.

Jotenkin tää rumpujuttu kiinnostaa mua erityisesti, koska se toi heti mieleen meidän omassa armaassa Lapissa harrastettavat noitarummut. Kiinnostais siis tietää, onko tää ihan yleinen soitin niiden kulttuurissa vai onko sillä spesiaalimpia merkityksiä esimerkiksi rituaaleissa tai jumalanpalveluksissa. Kai tollaset rumpu ja huilusoittimet vaan kuuluu monesti alkuperäiskansojen varusteisiin. Ainakin itelle on syntynyt sellainen mielleyhtymä.

Lisäksi museossa oli esillä perinteisiä mapucheasuja ja mun villi veikkaus on, ettei niitä oo kaivettu mistään mullasta vaan että ne on aika nykyaikasta tavaraa. Mapucheilla on joku oma tapansa valmistaa neuleita ja kauppahallissakin tunnistaa heti, mitkä on aitoja mapucheneuleita ja mitkä "normaaleja" villapaitoja. Koristeellisuus ja värikkyys on pop näissä kuteissa!

Seuraavaksi museosta löytyviä esineitä, jotka viehätti mua vaikkei niillä ollutkaan mitään mailmaa mullistavia kulttuuritaustoja. Ainakin toi jättihammas oli niin siisti! Olin ymmärtävinäni, että se on jonku esihistoriallisen mölliäisen hampi. Lajin nimeä on tiettykään ymmärtäny kun ei oo nää maailman eläinlajistot espanjaksi kovin hyvin hallussa :D

Kaunis, kaaaunis vanha gramofoni! Tollanen ois ihan supercool sisustuselementtinä vaikken yleensä vanhahtavasta kamasta pidäkään.

Ylläolevat korut huvitti mua siksi, että ne näyttää ihan samanlaisilta kuin ne, joita myydään joka kojussa ja kadunkulmassa turistikohteissa! Tuntu jotenkin ristiriitaiselta tuijottaa niitä möllöttämässä lasin takana ja lukea, että joo mutta siis nääpäs onki viissataa vuotta vanhoja eli ei ihan mitä tahansa helyjä.

Museo oli kokonaisuudessaan kuitenkin aika pieni mutta mielenkiintoinen. Toki siellä oli paljon samantyylisiä juttuja kuin jo aiemmin Viñassa visitoimani museon mapuche -osastolla mutta eipä tuo kummemmin haitannut. Anyway pieni kulttuuriannos silloin tällöin tekee hyvää ja piristi kummasti. Sen jälkeen jaksoi taas partyilla hyvin loppuviikon, hahahahahaha...

Kuulin pikkulinnuilta (jotka tosiasiassa on jo muuttanu Suomesta ulkomaille talvea pakoon, joten älkää ottako kirjaimellisesti), että siellä pohjolassa on saatu jo ensilumet niskaan. Noh, täällä sen sijaan oleiltiin tänään melkoisen kesäisissä lämpötiloissa ;) Enkä tokikaan kettuile ollenkaan! Hah hah... Palaillaan!

14.10.2010 - Nahuelbuta !!!

Vihdoinkin mä sain itestäni sen verran irti, että valkkasin, muokkasin ja järjestelin eilen kuvat kolmea (!!) seuraavaa merkintää varten :D Hyvä minä jee! Grillibileet kuitenkin kutsui illalla joten tää julkaisupuoli jäi vähän vaiheeseen... korjataanpa se tänään!

Nahuelbutan kansallispuisto sijaitsee siis samannimisellä vuoristojonolla. Korkein paikka meidän patikointireissulla oli Piedra El Àquila, josta ihmeteltiin maailmaa melkein 1400 metrin korkeudesta. Hyvin muuten näkyi! Chileläinen infous teki siellä jälleen tepposet meille kun tutkailtiin infotaulua lähtöpisteessä. Karttaan oli keltaisella merkitty ympyrän muotoinen reitti: "Ruta Piedra El Aquila, 4,3 km - 2 hrs". Totuus oli kuitenkin se, että tonne näköalapaikalle oli se 4,3 km ja takaisin saman verran :D Oli aika ilahduttavaa saada se selville siinä vaiheessa, kun pimeän tuloon oli vajaat puolitoista tuntia ja moottoripyörälle oli matkaa sellaset 7km. Tulipa kuntoiltua kun ravattiin pienoisella vauhdilla alas sieltä :D

Mutta lähdetäänpä alusta liikkeelle. Upeissa chileläisissä maalaismaisemissa huristeltiin kohti määränpäätä ja oli enemmän kuin kerran pysähdyttävä henkäilemään ja valokuvaamaan ympäröivää kauneutta. "Matalammalla" luonto oli tottakai vehreämpää ja ainakin mun silmään kauniimpaa, mutta toisaalta korkealta bongattavat lumiset tulivuoret sykähdyttää aina! Hyvät naiset ja herrat, campo chileno:

Tää lehmäkuva tulee varmaan olemaan mun ikiaikanen lemppari! Naurattaa vieläkin aina kun katon tätä. Tilannehuumoria mutta toi lehmä oli vaan niin loistava kun se vahtas mua siinä leuat juhaen :D Mietittiin Adrianin kanssa, että se varmaan nauraa meille sisäisesti, että "hähähähäh turistit, hähähähäh...."



Tää ylläoleva kuva onkin sitten jo otettu meidän eeppisen rengasrikon jälkeen. Kaikki tiet oli jonkunlaisen aidan ympäröimiä ja siksi tieltä poistuminen oli vähän hankalaa. Me kun ei haluttu jotain vihaista äijänkäppyrää lätkimään meitä luudalla, että "menkää pois minun mailta!" Alla olevan pikkupossut oli jotain ihan mielettömän söpöä! Yks mun henk.koht. lemppariasioista koko kyseisellä keskellä-ei-mitään -turistikierroksella .

Seuraavissa kuvissa sen sijaan maatalon (se, josta mentiin pyytämään apua) koira (yksi niistä). Tämä yksilö oli ihan hurjan kaunis (katsokaa silmiä!) ja superpehmeä. Niin ja kiltti. Se olis kovasti lähtenyt meidän mukaan bussiinkin :D Varsinkin Adrian tuli tän kaunottaren kanssa erittäin hyvin toimeen, kuten kuvastakin voi päätellä. Muutenkin talon väki oli kyllä aivan ihanaa ja auttavaista. Saatiin kokea chileläistä vieraanvaraisuutta ja auttavaisuutta siis oikeassa paikassa! 

Kun väsyttiin kävelemään ympäriinsä niin hypättiin yhden piikkilanka-aidan yli ja pidettiin pieni piknik kuvassa näkyvän puron rannalla. Jos Chilessä ois krokotiileja niin toi olis just semmonen paikka missä ne hengailis :D Siinä oli kyllä ihan ihmisenkin mukava nautiskella auringosta ja hyvästä seurasta.

Kun neljän tunnin odottelu oli sitten ohi niin hypättiin moottoripyörän kanssa (tää hypätä ei ehkä moton kohdalla kyllä oo ihan totta...) bussiin ja matka jatkui. Alla meidän "bussipysäkki" ja toisessa kuvassa voitte nähdä Adrianin sydänkäpysen köytettynä bussin tankoihin :D Epäilytti kyllä melko lailla, että miten ihmeessä matkustaa bussissa moottoripyörän kanssa?!? Niin ja mut voitte nähdä kans mutta en ymmärrä miks mun naama näyttää jotenki litistetyltä! Ja kyllä, bussissa oli muitakin vaikkei tossa kuvassa siltä näytäkään, hah hah...

Seuraavaksi loikkaan seuraavan päivän kuvasaldoon, koska illalla ei tehty mitään kovin jännittävää tai kuvavyöryn arvoista :D Uusi rengas, hostellihuone, ruoka, viini, töllö, nukkuminen. Sen verran sanon hostellista, että Adrian meinas tikahtua joka kerta kun tuli vessasta :D Mä ihmettelin vaan, että käytetäänköhän me samaa pesuhuonetta koska mun mielestä siinä ei ollut mitään niin hauskaa muutakun, että se oli ihana värinen (vihreä). Mentiin sit loppuviimein yhdessä vessaan selvittämään tää näkökantaero, koska Adrian sano, että joka kerta kun se avaa hanan niin suihku menee päälle toisessa päässä huonetta enkä mä ollu huomannu mitään tällasta :D Noh, menihän se mutta sitä hanaa piti avata aika miehisellä voimalla. Halvat huvit siis jo tuossa vaiheessa iltaa, väsymys teki tehtävänsä...

Tohon jätettiin moto odottelemaan meitä ja patikoitiin alla näkyvälle infopisteelle.  Ilmeisesti siellä ois voinu yöpyäkin koska vessaa etsiessäni löysin pienen keittiön ja kaks sänkyä. 

Seuraavaksi tulee sitten kuvavyöry itse Nahuelbuta National Parkista! Annan suurimmaksi osaksi kuvien puhua puolestaan koska niitä on sen verran paljon, muuutta pakko kai sitä on aina jotain löpistä väliin.

Sneeze -forest! Tollasta metsää oli reitin varrella ihan valtavasti ja ekaa kertaa oli pakko pysähtyä ihmettelemään koska se oli ihan niinkuin jostain satuleffasta. Puut oli aikalailla kuolleita mutta tota kellertävänvaaleaa naavaa roikkui joka puolella! Ihan niinkuin hattarametsä tai niinkun mä sanoin - "ihan ku joku olis aivastanu täällä oiken rajusti!" Tosta kommentista tuli siis nimi sneeze -forest, haha.

Noiden Araucarioiden koko oli vaan jotain käsittämätöntä! Oli jännä tunne taputella puuta, joka on seissyt siinä monta tuhatta vuotta. Harvoin sitä pääsee hipelöimään mitään noin vanhaa. Valitettavasti niiden kokoa on varsin vaikea tallentaa mitenkään kameraan niin, että oikeat mittasuhteet välittyis. Alla Araucaria Millenia, joka oli ihan kummallinen sisältä: ontto ja musta!

Patikointiretki oli täydellinen luontoelämys. Meidän lisäksi ei nähty yhtäkään ihmistä eikä minkäänlaisia sivistyksen ääniä kuulunu tonne. Täytetiin vesipullot kirkkaissa lähteissä, joista lähtevät purot solisi alaspäin eikä loppua näkynyt. On muuten kumma, kuinka erilaiselta tuollainen aito lähdevesi maistuu. Ihan niinkun sen puhtauden voisi jotenkin maistaa :D Menomatkalla ei pidetty mitään kiirettä vaan pysähdeltiin ihmettelemään aina aika-ajoin koska ympärillä oli niin paljon nähtävää. Araucariat on aika viihdyttäviä puita - ne kasvaa aivan miten sattuu (vaikka vaakasuoraan jos niitä huvittaa) ja ne on kaikki ihan erinäköisiä!

LUNTA! Ja jos on lunta on pakko olla myös lumisotaa. Hähä! Mitä ylemmäs kivuttiin niin sitä viileämmäksi ilmakin muuttui. Vipalla kilometrillä hengitys alkoi huuruta ja tiesi, että nyt ollaan melko korkealla vaikkei metsän läpi maisemia nähnytkään. 

Tässä kohtaa Adrian lähti apinoimaan tonne puunrungolle ja mä olin varma, että se tippuu ja saan viedä sen kolmena palana takas Temucoon. 

Vihdoin ja viimein polku alkoi muuttua kallioksi ja puut väistyä. Tässä kuvassa on menossa viimeinen rutistus ennen huippua. Tunsi vaan kuinka adrenaliini virtas suonissa kun kipusi ylöspäin ja tiesi, että pian pian PIAN ollaan perillä!

 Oli aika pysähdyttävä tunne seisoa parin tunnin kiipeämisen jälkeen kalliolla, josta näkyi kymmentäkunta lumihuippuista tulivuorta horisontissa! Meillä oli hieman erimielisyyttä siitä, montako tulivuorta sieltä loppuviimein näkyi mutta MONTA. Tästä bongailupaikasta siirryttiin hieman toiselle sivustalle vuorta ja siellä kyyhötti Piedra El Aquila!

Piedra El Áquila! Tässä menossa Adrianin "jeee!"-hetki kun se valloitti huipun :D Wohoo -huudot vaan kaikui kun herra riemuitsi, että päästiin viimeinkin perille. No okei, myönnetään, kyllä mäkin muutaman jihaan päästin suustani eli se sen verran hieno hetki, ah. Ja ne maisemat... Niin sanoinkuvaamattoman upeita ja samalla valokuvaajalle superturhauttavia koska jokaikinen näistä kuvista on vaan surkea kopio siitä, mitä siellä nähtiin. Ja tuskin panoramakuvallakaan sais esiin sitä efektiä, että kun kääntyy ympäri niin näkee mereltä vuoristolle. Nam!

Tässä voi ehkä saada jotain kuvaa mittasuhteista koska mä olen toi pieni tilliäinen oikeassa alakulmassa (heiluttamassa  kilometrin levyinen hymy naamallani). Nuo takana näkyvät (huom. kuvassa mun mittaiset) Araucariat on monen kilometrin päässä vastapäisellä cerrolla ja silti ne on saman pituisia kuin minä. Tosin mä nyt en tunnetusti olekaan mikään jättiläinen!

Noissa kuvissa tosiaan näkyy molemmat suunnat: meri (pilvien peitossa valitettavasti) ja tulivuorijono mun taustalla. Heitin mun takana näkyvää Araucariaa tomaatilla, koska Adrian väitti, etten varmasti osuis siihen ja meillä sattu olemaan ylimääränen tomaatti mukana :D "Hmm, läsäytit sit just tomaatin kohti 1500-vuotiasta puuta, vähän kunnioitusta hei..." Ja blah, osuinpas!

Harvoin pääsee nassuttamaan leipää noin hienolle paikalle! Oli kyllä kaiken sen kiipeämisen ja apinoimisen arvoista :) Ja muutenkin reissu oli kaikkine rengasrikkoineen ja pölyisine hiekkateineen oikein hauska. 

Päästiin tosiaan valoisalla ajalla metsiköstä pois ja motolle mutta suurin osa paluumatkasta Angoliin tapahtui täydessä pimeydessä. Muutenkaan se ei ollut mikään rentouttava kokemus koska mun piti kokoajan yrittää pysyä "omalla istuimellani" valumatta Adrianin päälle ja herran piti koko matka melkenpä jarruttaa koska alamäet oli niin hurjia. Loppumatka Angolista Temucoon sen sijaan meni sen kummemmitta kommelluksitta, vaikka hieman kylmän puoleinen olikin. Temucossa mun tassut oli niin kohmeessa etten saanut ite edes kypärää auki :D Mutta jälleen kerran moton kyyti oli mun mielestä rentouttavaa, kun kuuntelin samalla vielä musiikkia. Aijai...

Mutta siinä kuvitukset Nahuelbuta- reissusta. Palaamme varmaan museojutuilla seuraavaksi. Viikonloppuna on pakko saada tehdä jotain rentouttavaa koska nyt on jotenki taas niin kireä olo. Huoh, miten pelkkä oleminen voikin olla tällee stressaavaa!