22.7.2011 - Viimeinen kuulutus

Arvatkaa, missä mä olin vuosi sitten? Niin.

Siitä on jo vuosi, kun tämä pössö heräsi ensimmäistä kertaa elämässään Chilen auringon alta. Nukuin lentojen jälkeen 13 tuntia putkeen ja silti väsytti. Olin kolmen peiton alla, kaikki vaatteet päällä ja paleli. Sää oli harmain ikinä ja mietin, että tätäkö tämä Chile nyt sitten on. Ai niin, ja näytin aivan hirveältä koska mun matkalaukku ei siis saapunut enkä kanna mukanani varameikkejä :D Iloksihan se siitä sitten muuttui. Tuntuu katkeransuloisen kaukaiselta. En tiedä johtuuko kasvavasta, levottomasta matkakuumeestani vaiko tästä vuosipäivästä, niin oon viime viikkoina haikaillut elämääni chileläisenä paljon. Ah, kai se on niin, että aina tuo kaukainen maa tulee olemaan mun sydämessä ;)

Tarkoitukseni on siis jollain kattavammalla valokuvapainotteisella jutskukkelilla koota yhteen mietteeni noista upeista kuukausista sekä sitä seuranneista, jotka on täällä kotisuomessa sujuneet aika vaihtelevissa tunnelmissa. Sen jälkeen on mun aikani jättää jäähyväiset tälle blogille. Näin siksi, että tämä on Chilen matkapäivyri ja itse reissu sekä sen jälkimainingit on nyt koettu ja eletty. Kaikella on aikansa... paitsi seuraavalla biisillä. Oon varma, että mummo-Tiina rokkaa sitä vielä kiikkutuolissakin.

18.7.2011 - Mums

Kun viiden päivän työputken ja viimeisen aamuvuoron jälkeen raahasin itseni kirpparille hakemaan pois meidän kamppeet vain kuullakseni, että ne ovat nyt Pietarsaaressa, ei ollut itkupotkuraivari kaukana. Onneksi mulla on tapana aina valita se nauraminen. Lähinnä kyllä kiukutti :D Kun seuraavassa risteyksessä joku juippi (kyllä, olen tarpeeksi vanha kutsumaan muita juipeiksi) meinasi kolauttaa autollaan mun vanhan romurakkaani päälle niin mietin, että jospa oisin jäänyt töihin vaikka lakaisemaan. Siellä varaston nurkassa olisi ainakin turvallisempaa.

MUTTA. Kun radiosta soi Pariisin Kevään Pikku Huopalahti, mun oli hyräiltävä (lue: hakattava rattia ja eläydyttävä) mukana ja pikkuhiljaa mieliala lähti nousuun. Lähdettiin kaverin kanssa purkamaan tätä Pietarsaariepisodia hyvän ruuan ääreen. Hyvän ruuan sijaan saatiin... tajunnanräjäyttävää nannaruokaa! Oh! Ikinä ei ole minkään sortin hampurilainen ollut tuollainen makuelämys aijai. Joten, Vaasassa vierailevat attention: Palosaaren Kings and queens on varsin suosittelemisen arvoinen. Mums. Kaiken tämän jälkeen sain vielä ystäväiseni herkkupannukakkua ;) Elämän pelastavat NE pienet jutut.

Nyt kun herkuttelun päälle nukuin viiden (aivan!) tunnin päikkärit niin on jo varsin virkeä ja elämäniloinen olo :D



Nyt kuunnelkaa toi ja antakaa hymyn nousta nassulle!

15.7.2011 - Kesähaaveilua

Eilen kun lenkkeilin meren rannalla ja katselin nättejä puuhuviloita mulle tuli hirveän romanttinen kesäfiilis. Mietin, kuinka kiva ois asua meren rannalla tollaisessa vanhassa puuhuvilassa, jonka pihassa kasvaa villejä päivänkakkaroita. Sitten sippailisin puukaiteisella terassilla valkoviiniä ja söisin mansikkakakkua (eli mansikat kakun päältä). Jos ollaan kuitenkin ihan realistisia hohto katoais varmasti viimeistään siinä vaiheessa kun makaisin sängyssä ja kuuntelisin kun lattialaudat narisee ja kaislikosta kuuluu outoa pulputusta :D

Kun on viettänyt koko kesän kaupungissa tuntuis ihanalta lähteä, vaikka vähän pitemmäksikin aikaa (mun 'pitemmäksi aikaa' = viikko) landelle mökkeilemään tms. Sais vaan antaa aivojen levätä ja nauttia ;) Ohjelmassa on kuitenkin kaikkea muuta kuten töitä, häät, töitä, matkajärjestelyjä, töitä ja viimeinkin sitten se itse reissu. Seuraava ohjelmanumero oiskin varmaan alkaa hioa mun reissuni yksityiskohtia. Itteeni nyt ei niin haittaa mut veikkaan, että ystävät ja perhe tykkää jos sanon "lähteväni johonki, emmää oike vielä tiiä mihin, x määräksi päiviä" :D Matkaopaspino odotteleekin tossa jo kärsimättömänä, joten jospa vaan hautaan nää romanttiset merenrantahuvila/lande unelmani ja keskityn konkreettiseen. Aika nam ohjelmanumero nimittäin sekin.

12.7.2011 - L

niin kuin lomafiilis! Ahhhhh vapaapäivä muuttuu lomapäiväksi kun pääsee vähän irti arkiympyröistä. Kotiseutumatkailuaaaaaaaaaaaaaaaa! Oon todennut, että kolme vuotta Vaasassa asuneena oon aika nolo :D Kävin taidemuseossa ekan kerran viime keväänä, parhailla biitseillä en vielä koskaan ja ravintolalaivakin on käymättä. Mitä olennaisempaa mä oon muka tehnyt koko kesän? Ai niin töitä mutta silti... Toisin sanoen itse Vaasan tarjoamat herkut on osin kokematta lähiympäristöjä ja saaristoa mainitsemattakaan.

No nyt ei käyty itse Vaasassa missään vaan suunnattiin sen ulkopuolelle Raippaluotoon ja Björköbyhyn. Kaunista landea ja merimaisemia. Meren ääni ja tuoksu yhdistettynä lämpimään auringonpaisteeseen rentouttaa tämän naisen ennätysajassa. Ah. Nam. Mmm. Ja muut mielihyvää kuvaavat muminakirjainyhdistelmät.

Whiiii!

Tunnelmaltaan jonnekin menneisyyteen jämähtänyt mutta ihana Björköby.

Suomalaisten ikioma maailmanperintökohde: Merenkurkun saaristo.

Raippaluoto. Tuo silta on vaan jotenkin niiin.... valtava. Joka kerta.

Pupuuuu! Tai mikälie kesäpoika olikaan...

Björköby. Myös alla olevassa kuvassa.

Päivän "Miksi, Oi Miksi?" -fiiliksen aiheuttaja. Kamoon, se on miesnukke. Ei mitään dragqueenmeikkejä!

Suosittelen käymään, mikäli meri ympäristönä kiinnostaa ja haluaa vain rentoutua. Jos sen sijaan haluaa siemailla söpöjä sateenvarjodrinksuja ja kipitellä piikkikoroissa, not. Päivä oli aivan upea! Nyt jaksaa taas huomenna lomailla lisää ;) Niin, ja kiitos seuralaisille! Tiedän, että herrasväki lukee tämän kuitenkin :)

11.7.2011 - Halvat huvit

Tänään on ollut yleinen kiukkupäivä. Oikeastaan oli eilenkin. Ja toissapäivänä. Anyway, oli pakko hörähtää spontaaniin nauruun kun luin jutun tosta Volgaan uponneesta laivasta. Kamala onnettomuus ei naurattanut vaan Venäjän presidentin kommentti asiaan :D


"Meillä on liikenteessä kohtuuton määrä vanhoja ruostuneita purkkeja", Medvedev sanoi.


Naurattaako ketään muuta? Oon nimittäin saattanu tulla mökkihöperöksi. Meinaan, että mitenhän Suomessa suu pantaisiin jos joku pressa tai pääministeri haukkuisi suomalaisia laivoja ruostuneiksi purkeiksi :D Olisi varmaan, hyi olkoon sentään, aivan kohtuuttoman epäkorrektia kieltä poliittiselta julkisuuden henkilöltä. Mut Medvedevhän laukoo näköjään mitä tahtoo, hihi. 


Toisen naurukohtauksen sain selatessani MOL.fi:ssä ja katsoin, että Vaasaan haetaan BAILAAJIA. Kyllä, siinä luki juuri noin :D Oispa siinäkin yks CV-merkintä hohhoi...


Huomenna edessä kotiseutumatkailua jälleen, ah ihanaa! 

7.7.2011 - Voi pojat, siis lokinpojat

Taisinkin mainita viime raapustelun kuvatekstissä, että lokit teki keväällä pesän mun terassin yläpuolelle. Tai no ei se terassi ole, mutta eipä nyt viilata pilkkua. Äipän kommentti, oot aivan liian rauhallinen opiskelija jos linnutkin tekee pesän sun oven ulkopuolelle :D

No nyt niitten roikaleiden poikaset on jo niin isoja, että käppäilevät tuolla ympäriinsä. Ne näyttää semmoisilta kummallisilta liian isoilta harmailta untuvapalloilta. Pointti on nyt kuitenkin se, että eilen näin yhden makoilemassa kynnysmatolla. Tiedätte sen semmoisen muovipiikkimaton, jonka tarkotus on karstata kaikki kurat kengänpohjista mukaan? Esimerkiksi kissat ei koskaan astu sille ja meillä ainakin koira vältti sitä myös viimeiseen asti - epämukavalta tuntuu siis. Niinpä vähän ihmettelin kun tää lokkibaby makoili siinä ihan vapaasta tahdostaan. Mietin, että vaihtoehdot tälle ovat seuraavat: Lokkivauva on...

a) masokisti
b) typerä
c) mun hengenheimolainen, joka kokee kynnysmaton eräänlaisena lokkien piikkimattona. Fiksu rääpäle siis.

Tänään kun näin, että kaks poikasta hyppi vinkuen keskellä tietä niin aloin vahvasti kallistua vaihtoehdon b kohdalle...

5.7.2011 - Yksi annos keskittymiskykyä, kiitos!

Otsikko kertokoon, miltä musta on tuntunut ton Saksan reissun jälkeen. Laiskottaa mutta oon samalla ihan törkylevoton, joten mistään ei oikein tuu mitään :D Nyt on kuitenkin reissut reissattu, juhannukset juhlittu ja ystävän polttaritkin ovat takanapäin. Pitäisi siis keskittyä hetkeksi keräämään voimia, pitämään itsestä huolta ja ennen kaikkea - tienaamaan. Hahah. Oon siis luvannut itselleni ottaa vastaan kaikki mahd lisävuorot sun muut ellei ole mitään elintärkeää oikeasti tiedossa. Näin mennään tämä heinäkuu ja sitten... tittididiiiii.

Kuukausi huipentuu ystävisen häihin, jonka jälkeen pakkaan rinkkani ja lähden eurooppaan. Jauuu, ja välttääkseni Chilestä paluun jälkeisen rahapulan toistumisen aion nyt tienailla silleensä, etten ihan olisi nollilla kun palaan sitten takaisin Vaasaan opiskelujen merkeissä. Plus, että kiva kustantaa ittensä reissuun ja syödä sit pastaa tomaattikastikkeella harva se päivä :D Kamoon! Budjettimatkailu ja köyhistely ovat kaksi eri asiaa.

Tässä kuitenkin pientä muistelua edellisistä sätkyilyviikoista:

Juhannusruusu.

Kotiseutumatkailua med Iskä.

Lokkiystävillä on pesä mun terassin yläpuolella. Nyt vauvat on siinä iässä, että palloilevat jo pesän ulkopuolella ja arvaa hermostuttaako tulla kotiin kun arvon vanhemmat purkaa suojeluviettinsä muhun :D

Reidet sanoo vieläkin hallelujaa ton jäljiltä. Mutta hauskaa oli!

Hippitiinu viilettää kotiseutumaisemassa.

Very posh polttarilounas.

Kotiseutumaisema Signs -leffan innoittamilla peltokuvioilla :D

Viiden vuoden putki katkes. En onnistunut välttelemään ukkosmyrskyä. 

Polttarimalja! Kippis!

Kesäyö, palju, ystävät ja saunasiideri = perfection.

Että semmoista. Nyt meen mäyhäämään tortilloja ja nautin ajatuksesta, että huomenna on mun ainoa vapaapäivä tällä viikolla. Suomeksi, nukun niin pitkään kun lystään. Buahah. Sen jälkeen keskitytään olennaiseen.... ehkä. Jos otsikon mukainen tilaus menee perille.