30.9.2010 - Tulivuorimaisemaa tähtäimessä

Tänään se sitten tapahtui: kävin levottomaksi ja huonotuuliseksi. Puhelimestakin oli saldo loppu. Samalla kun latasin puheaikaa kapulaani niin päätin lopullisesti, että huomenna tämä nainen suuntaa Temucon ulkopuolelle. Niinpä marssin hetken mielijohteesta JAC:in palvelutiskille ja ostin bussilipun huomiselle! Here I come, Pucón!

Jotenkin vain kertakaikkiaan meni hermot siihen, että täällä on välillä niin vaikeaa saada ihmisiä kiinni saati, että he eivät viilettäisi joka suuntaan kuin tuuliviirit silloinkin kun heidät viimein löytää. Niinpä päätin olla oman elämäni herra ja lähteä vain :D Helppoa kuin mikä!

Tälläkään kertaa mulla ei oo kovin selkeää kuvaa siitä, mitä aion Pucónissa tehdä, kauanko aion viihtyä tai matkaanko esimerkiksi päiväksi Villaricaan ja sieltä takaisin Temucoon. Haluaisin tehdä jotain rentouttavaa ja valokuvata paljon. Lähellä on kaksikin suurta luonnonpuistoa Huerquehue ja Villarica National Park. Pitää vain ensin ottaa selvää, miten niihin pääsee. Mielummin menisin merkittyjä reittejä itsekseni kuin jonkin ryhmän mukana oppaan johdolla. Noh, katsotaan, eiköhän se Pucónissa selviä - siellä kun  "adventure travel" matkatoimistoja on enemmän kuin supermarketteja.

Kuulostaako epämääräseltä? Noh, älkää huoliko - tuun varmasti nauttimaan! Voi olla, että oon vaan päivän siellä ja tuun illalla pois. Voi olla, että vietän yhden yön tai korkeintaan kaksi. Bon voyage minä!

Ai niin! Tein tänään farkkulöydön! Oon vähän sillä silmällä katsellut farkkuja jo pitempään koska täällä ne on välillä paljon käytännöllisemmät kuin meitsin legginsit ja mekkoset. Nyt sitten löytyi oikein kivat (joihin mun takapuolikin mahtui sisään - eikö eteläamerikkalaisilla naisilla just kuuluis olla iso booty vai mitähäh?) ja vieläpä soppelin hintaisetkin. Pienen mietinnän jälkeen tassuttelin kassalle - ja sain huomata, että ne olivat vain 2/3 siitä hinnasta mitä hintalapussa luki :D En tiedä minkä ulkomaalaisalennuksen sain mutta en pistänyt pahakseni! Noin on joskus käynyt minulle Vaasassakin. Näköjään tää yhtälö toimii: minä + shoppailu = hyvä! Tosin pystyn jo kuvittelemaan vanhempieni ilmeen: "Kun kerran farkut ostit, niin olisit samalla ostanut EHJÄT sellaiset!" :D Ymmärsitte varmaan olennaisen! Mutta minä tykkään ja viihdyn. Jepjep.

Nos vemos kunhan palaan jälleen Temucohoodeille!

29.9.2010 - Koodinimi 'Irinan' seikkailut

Tänään oli tavallinen, luennoton mutta oikein aurinkoinen kevätpäivä täällä Chilessä. En aio yhtyä vaihtarikaveriini, joka sanoi, että tämä luennottomuus on "päivien hukkaamista" kun vain odottaa Temucossa kurssien alkamista. Viimeistään täällä Chilessä olen oppinut, ettei aina kannata keskittyä menemään jonnekin tai haluta kokea jotain. Välilä kannattaa vain keskittyä nauttimaan elämästä. Silloin päivät ovat rennompia, hauskempia, antoisampia ja tuntuvat paljon arvokkaammilta. Ei minulla tänäänkään ollut tylsää vaikken mitään kovin ihmeellistä tehnykään - nautin joka ikisestä hetkestä!

Lojuin sängyssä myöhään. Sen jälkeen suuntasin auringonpaisteessa kauppaan. Taputtelin koiraa lounaan valmistuessa. Lounastin. Juttelin skypessä äipän ja isän kanssa. Lähdin 'paikallisretkelle', jonka tavoitteena oli kuvata mahdollisimman paljon näitä paikallisia kukkivia puita ja pensaita, jotka ovat aivan uskomattomia! Kauniissa säässä oli hauskaa haahuilla hitaasti eteenpäin valokuvaillen asioita. Illastin ostarissa. Kävin käpälöimässä laukkuja Ripley'sillä. Käppäilin hämärtyvässä illassa kotiin. Loppuillasta lähdin kaverin pyynnöstä viinilasilliselle hänen kanssaan. Suunnittelimme tulevaisuuden retkiä. Paransimme maailmaa keskustelemalla. Nyt on jättehyvä fiilis! Hieno päivä, un dia buenoooo :)

Valmistelen tässä "kukkakollaasia" mutta se tuskin valmistuu vielä tänä iltana, sillä materiaalia on jonkin verran ja pari kaunotarta on vielä kuvaamattakin. Toi sydämmellinen kevätkukkaiskuva from Chile on kuitenkin esimakua! Sen sijaan muita tämän päivän hauskoja hetkiä aion jakaa teidän kanssanne teemalla 'elämän pienet ilot'.

Kuvassa komeilee Araucaria (Araucaria araucana, mikälisikäli joku on kiinnostunu tarkemmasta nimityksestä). Kyseessä on Chilen kansallispuu! Kuvassa näkyvä yksilökin on hyvin luultavasti ikivanha, koska tämä eriskummallisen näköinen puu kasvaa uskomattoman hitaasti. Tätä havupuuta kutsutaan välillä myös 'eläväksi fossiiliksi' koska laji eli jo samaan aikaan dinosaurusten kanssa. Näitä puita ei siis löydä ihan mistä tahansa vaan esimerkiksi tämä lajike on aivan spesiaali Chilessä (et siis löydä mistään muualta). Veikkaan, että on olemassa muutama laki, jotka uhkaa miljoonan peson sakoilla tai kymmenen vuoden vankilatuomiolla, mikäli tollasen esihistoriallisen puun menee ääliöimään kumoon? Miettikääpä kun auto lähtis käsistä ja törmäisit tommosen kumoon - siinä sit miettisit, että ajoin just 1000 vuotta maan tasalle, hmm...

Yllä on mahdollisimman perinteinen (Temucolainen?) chileläinen omakotitalo. Klikatkaa isommaksi ja bongatkaa seuraavat yksityiskohdat: Chilen lippu liehumassa, olemattoman pienelle pihallekin väkerretty puutarha (tässä tapauksessa puut ja pari puskaa), metalliaita ja -portti talon ympärillä, roskapussiteline tien vieressä sekä koira lymyämässä pihalla (portin tolpan vieressä, se vaalea olio).

Tässä vaiheessa ollaan jo Avenida Alemanialla. Tossa kyseisessä kohdassa on kyllä erilaista puuta ja pensasta niin paljon, ettei silmä jaksa enää erottaa niitä toisistaan. Ja kuten voitte huomata, musta on tullu jo niin hyvä paparazzi, että paparazzaan ittenikin kuvaan - aivan huomaamattani! Hahahhahahaa!!

Ylin on kuva Universidad Catolicasta. Kiva torni vai mitä? Keskimmäisen kuvan kadunnimi huvitti mua suuresti. Kuka muistaa mikä päivä toi oli? No se just! Onkohan meillä katua, jonka nimi ois 6. Joulukuuta? Tuskinpa! Vaikka ei sen puoleen, tuskin toi on käytännössä kovin toimiva nimi:
"Missä asut?" 
"Noh, 4 B 12 18 de Septiembre." 
"Niin mitähhh?????"
Saa varmaan tavuttaa kerran jos toisenkin.

Alin oli kiva ton tornilta näyttävän puunlatvan takia. Puu on ite asiassa Museo Regiónalin pihalla, jonne ajattelin mennä pian vierailemaan. Etualalla poseeraavat kaikki avenida alemanian pubi-baarit, joissa me vaihtarit aina luuhataan juomassa bisseä. Collectivokuskia siteeraten: "Tähän aikaan illasta kaikki kyytiin tulevat ulkomaalaiset menee Beermaniaan tai Boca de Lobosiin!". Mutiseppa siinä sitten, että nojoo niin mäkin heh heh heh...

Tässä vaiheessa päivää maha kurni ja menin syömään pebre completon eli hot dogin, joka on höystetty pebrellä. Tätä on tarjolla vain nyt, kun itsenäisyyspäivä on lähellä ja pitihän sitä saada maistaa. Doggi's:ssa sain myös päivän naurut. Siellä kysytään aina nimi tilauksen yhteydessä ja sitten kun ruoka on valmis niin ne huikkaa sua nimeltä. Noh, yleensä oon ollu "Dina" tai vaan "Tina". Tällä kertaa sain kuitenkin ihan uuden persoonallisuuden - piti hieman pidätellä naurua kun tarjoilija alko huudella "Irinaa". Tajusin kyllä heti, että toi on varmaan minä mutta - Irina? Uus koodinimi :D Yks kaveri, joka on nimeltään Sven sai tuolla kerran uuden nimen "Jack". Miten lähellä Sven ja Jack on toisiaan? Entä Tiina ja Irina?

Koska ilma oli kaunis ja olin lähellä calle Franciaa, päätin käydä tsekkaamassa ne hoodit, joissa vietin ihkaensimmäiset Chileviikkoni :) Nyt sain paparazzattua myös kuvan tosta mun "chileläisestä unelmatalosta" ja hyvältä se näytti vieläkin! Jotenkin toi epäsymmetrisyys ja modernius vaan vetoaa muhun... ahhhh!

Lisäksi kävin kurkkimassa, miltä kummitustalo näyttää näin keväällä! Joku varmaan muistaakin sen, ehkä? No anyway, siinä se nökötti vieläkin. Ei näyttänyt vihertävine ruusupensaineen aivan yhtä pelottavalta mutta en mä sinne suostuis edelleenkään astumaan, en sitten pikkuvarpaallanikaan!

BOOOOOOOOOOO!!! Ai mitä, eikö pelottanu?

Arvatkaa mikä toi rakennus on tuolla takana, josta noi valokeilat lähtee? Casino! Temucon casino! Ja mä olin siellä eilen kämppiksen kanssa snobbailemassa :D Tai ainaki itestä tuntu snobbailulta seisoa blackjack -pöydän vieressä kapea viinilasillinen pisco souria kätösissä. Ihan niinku tajuaisin siitä pelistä jotain! Kokemuksena se oli ihan hauskaa, mun ensimmäinen kertani kasinossa ja kämppis, joka käy tuolla useinkin, oli kuin kala vedessä, joten mikäs siinä. Käveltiin ympäriinsä, juotiin vähän ja pelattiin halpoja rahapelejä koneella. Voitettiin sen verran, että voitiin ostaa toiset drinkit ja sitten lähdetiin kotiin. Bakan! Kaikki oli kyllä NIIN kimaltavaa, loistelevaa, välkkyvää ja tyylikästä. Vähän niinku Las Vegasissa, siis siinä telkkusarjassa. En kehdannu kysyä kämppiseltä, että onkohan täällä yhtä hyvä kameravalvonta :D

Noi valokeilat on vaan niin hienot. Näet ne aina - ihan sama missä osassa Temucoa oot. Ekan kerran kun ne sinkoili menemään pilvien seassa niin piti hetken miettiä, että viraako päässä, saapuiko ufot Chileen vai onko tää joku JUTTU? 

Kuten huomaatte normaalistakin päivästä voi vääntää päiväkirjaan paljon asiaa ja kuvia. Enjoy!

27.9.2010 - Opi Chilen espanjaa: alkeiskurssi, avoin kaikille!

Äsken tapahtui YLLÄTTÄVÄ käänne eli toisin sanoen ollaan taas lakossa. Ei siis luentoja eikä myöskään koetta huomenna. Kiitos siitä, että nää kokeet peruuntuu aina edellisiltana :D Sääennusteen mukaan huomenna saadaan kuitenkin sadetta, ihan ettei vain päästäis mitään kehittävää tekemään! Kuulemma torstaina on seuraava asamblea (kokous, jossa äänestetään lakon jatkumisesta), joten toisin sanoen tää viikko lomaillaan. Voisin siis alkaa kehitellä jotain ohjelmaa täksi viikoksi... Ainakin toi yks vaihtarikaveri oli raivoissaan kuultuaan jo aiemmin lakosta, joten ehkä saisin sen huijattua mun kanssa matkustelemaan jonnekin.

Välttääksemme tilanteen, jossa kukaan ei opi mitään, aion nyt oman koulunkäyntini puutteessa opettaa teitä, rakkaat kultamuruseni. Tänään opitte elintärkeitä chilen espanjan sanoja, joita täällä kutsumme nimellä chilenismos. Joka iikka silmät sepposenselälleen, korvat hörölle ja äänihuulet valmiiksi ääntämään espanjaa, än-yy-tee-NYT!

1. Bakan! = Cool! Siistiä! Koleeta! Übermageeta! Ja tätä ei voi sanoa muutakun innostuneella äänenpainolla tai oot ihan flaite... (kts. kohta 5.)

2. Cachaí? = U know? Got it? Honasiks? Tätä käytetään ihan törkypaljon täällä. Vähän samaan tapaan kuin jotkut amerikkalaiset ylikäyttää tota 'u know' -fraasia. Sama merkitys, sama konteksti - cachaí?

3. Weón = Dude! Älä käytä tätä kaverin kanssa, jonka just tapasit tai joka ei omista huumorintajua. Voit käyttää sanaa positiivisessa merkityksessä "oye weón!" (läpsäise kaveria tuttavallisesti olalle) tai negatiivisesti sihisemällä "que weón..." inhokkiluokkatoverisi selän takana. Lähes kaikki pojat käyttää kavereistaan nimitystä weón mutta naisista sitä ei kuulemma saa käyttää... me tuittupäiset eurooppalaistyttöset käytetään sitä silti joskus ihan vitsillä :D

4. Weá = Ei weónia ilman weáa! Weá on niinkun esineversio weónista. Se tarkoittaa jotain asiaa siis sen sijaan, että kohdistuisi henkilöön. Esimerkiksi, jos joku pännii (kuten esim. lakko) voi sanoa, että "que es esta weá?!" eli "mitä tää (piip) nyt on?!"

5. Flaite = Jos joku on epäilyttävä, epäsiisti tai uncool voit sanoa, että se on flaite. Tää on myös aika kontekstisidonnainen sana. Unos chichos flaites meinaa just niitä huppupäisiä kundeja, jotka hiipii talojen nurkilla saaden sut pelkäämään, että ne varastaa sun upouuden käsilaukun.

Tässä vaiheessa, kun olette tottakai oppineet ja sisäistäneet kaikki nämä viisi sanaa, voitte nauttia väliaikakahvin tai tehdä kymmenen x-hyppyä. Ja sitten jatketaan...

6. Caña = Joskus, kun lähtee ulos baariin tai discoon tällainen olotila voi yllättää seuraavana päivänä jos piscoa on nautittu muutama lasillinen liikaa. Yleensä lausetta "tengo caña..." (minulla on darra) korostetaan näyttämällä käsiliikettä otsan kohdalla tyyliin 'pääni on halkemaisillaan'. Varsin hyödyllinen sana siis, yksi ensimmäisistä, joita mulle opetettiin (johtuikohan siitä, että olin suomalainen?).


7. Chela = Lyhenne, slangisana cervezasta, joka siis tarkoittaa olutta. Muistakaa siis, että Chilessä sanotaan "una chela por favor!" (Ja sitten saat etees litran pöntön olutta...)


8. Carrete = Tän selittämiseksi tarvitaan yksi suomenkielinen sana: BILEET.


9. Pololo/polola = Poikakaveri ja tyttökaveri. (Henk. koht. mielipide tästä sanasta on, että se kuulostaa edelleen typerältä joka kerta kun kuulen sen 'pololololololoololl... eiku' - en tykkää. Se on vähän niinkuin joskus kirjoittaessa nopeasti sanaa 'ananas' eikä pysykään mukana montako anananana -kirjainyhdistelmää tulikaan kirjoitettua...)


10. Que onda? = Kuis huiskii? Miten menee? Tai aikuismaisemmin mitä kuuluu? Toisin sanoen Chilen vastine espanjan "que pasa?"- lauseelle.

NONIIN! Nyt osaatte kaiken ja ootte loistavia. Voitte huoletta varata lentoliput Chileen ja olla cooleja, koska osaatte paikallisen slangin. Jos joku väittää, että tarvii osata enemmän espanjaa niin älkää uskoko! Kukas sitä muuta tarvis kuin "miten menee kamu?" (que onda weón?) kavereiden hankkimiseen, "kamoon yks olut!" (una chela, cachaí?) ettei jano yllätä ja kaiken lisäksi osaat selittää seuraavana päivänä miksi päätä särkee (caña y carrete, bakan weón!).

Itse käytän noita chilenismoja hyvin vähän, koska ne ei tällä tönkköespanjalla tunnu kovin luonnollisilta. Aina välillä kyllä huudahtelen 'bakan!' koska monet jutut on mun mielestä niin siistejä, että se tulee ihan automaattisesti. Muuten mun espanjankielen kehityksestä voi sanoa sen verran, että nyt oon alkanu saada "hei sun espanja on NIIN hyvää!" -palautetta joka suunnasta ja pystyn keskustelemaan kämppikseni Jorgen kanssa ilman sanakirjaa. Lisäksi viime viikonloppuna vitsailin ekan kerran espanjaksi, joka kertoo siitä, että aletaan olla hyvällä mallilla. Ironia tai sarkasmi ei tosin täällä toimi samalla tavoin kuin Euroopassa, joten kannattaa pitää varansa ellei halua luoda itestään kuvaa kummallisena hyypiönä.

Lisäksi oon oppinut laskemaan saksaksi viiteen, kiroilemaan, kutsumaan toista muruksi ja sanomaan oman nimeni. Hiiohoi mikä kielikylpy tää onkaan! :) Ruotsi on tosin päässyt pölyyntymään entistäkin pahemmin...

Nyt kaikki vain treenaamaan chilenismoja, jotta voitte sit lieventää mun kulttuurishokkia kunhan palaan! Alla kuva sosiaalisen kanssakäymisen tilanteesta viime viikonloppuna eräässä baarissa Avenida Alemanialla. Bakan! Ja meillä kaikilla oli niiiiin mukaavaaaa...

26.9.2010 - Funny things

Tiinan kielikoulu tarjoaa tänään seuraavan lauseen: Hoy tengo ganas de hacer nada = Tänään minua ei huvita tehdä mitään.

Oon siis ollut laiska, tylsä ja uninen koko päivän. Oon katsonut Suomen Dance-ohjelman viime viikon klipit kaikki (aivan loistavia, pari yllätti ihan tosissaan jättepositiivisesti!). Oon nassuttanut juustoa. Oon juonut kahvia. Mutta ennen kaikkea oon varonut tekemästä mitään järkevää. Ihanat sunnuntait!

Lisäksi kävelin tänään jälleen vanhaan kuoppaan. Jos jätetään metaforat sikseen niin tein siis puolivalmista kanakeittoa, josta tuli enemmänkin kanalientä. Miksi ihmeessä näissä pusseissa aina käsketään laittamaan litra vettä, jolloin lopputulos on kattilallinen maustettua vettä ja pohjalla killuu yksi herne ja kolme kappaletta riisinjyviä? Huvittavinta tässä on kuitenkin se, että oon tehny tän saman kämmäyksen vaikka kuinka monta kertaa :D Sen siitä saa kun alkaa kokkaamaan unihuuruissa ennen päivän ensimmäistä kahvia! Että niih!

Tää laiskuus ei oo silti kokonaan mun syytä vaan osan siitä voi vierittää vaikkapa harmaalle ja sateiselle säälle tai vaihtoehtoisesti kämpän kylmyydelle, joka on aina hyvä tekosyy kyhnöttää kolmen viltin alla nenää myöten. Koska mun täytyis tänään kuitenkin for real saada jotain aikaan (lukea sosiologiaa ja tehdä tutkimusmenetelmät I -verkkokurssia Suomen päähän) päätin noin 23 minuuttia sitten herättää itseni lopullisesti tästä sunnuntaiunesta.

Tässä eväät: Jazz, joka pelastaa sunnuntain kuin sunnuntain, ja hauskat kuvat.

Kun tota kuuntelee niin ei voi ottaa elämää liian vakavasti vaan tekee mieli hymyillä typerän onnellisesti ja jammailla eteenpäin! Loistokamaa siis. Kiitos, Tuomo Prättälä.

Tässä sitten sekalainen kuvasaldo. En tiedä onko näissä muiden mielestä mitään hauskaa, hellyttävää tai hienoa mutta toivotaan, että on.

ANDIT! Paluumatkalla, kun kurvasin Santiagon kautta grillibileiden merkeissä, pääsin viimeinkin tallentamaan nämä savusumussa möllöttävät vuoret, jotka ihan oikeasti tekevät vaikutuksen livenä aina kun niiden näkee pilkahtavan rakennusten seasta.

Eltsu tää on omistettu sulle ja sun ex-uralle biologina ;) Aina vain noi latinankieliset nimet tuo sut mieleen! Siinä siis sulle uusi kasvi vanhojen luetteloon! Hihaheh...

Äijä ei ainakaan yrittäny piilotella fanitustaan. Siitä en sitten tiedä ihaileeko setä Jennifer -nimistä vaimoaan, Jennifer Lopezin latinokurveja vaiko naapurintyttömäistä Jennifer Anistonia?

Tässä kuvassa ei itsessään ole sitten mitään hauskaa, mutta tuolla vasemmalla sivulla voitte nähdä mustan hahmon kaiteen vieressä. Kyseinen mummo seisoi kaiteen vieressä yksikseen ja huusi kokoajan vihaisena kovaan ääneen :D Parasta oli, että kun tunnin päästä kävelin uudelleen ohi tämä tarmokas (?) isoäiti purki vieläkin angstiaan merelle päin. Olis tehnyt mieli jäädä salakuuntelemaan, mikä mummun oli saanut noin kiukkuiseksi. Kuvan koirakaveria ei huuto paljon häirinnyt, mutta kultapieni, miksi sinun piti kiivetä kaikki nuo portaat tänne ylös nukkumaan?


Cerro Santa Lucian kyltissä sanotaan: "Pileta no apta para bañarse". Eli allas ei sovellu kylpemiseen. MIKSI ihan totta KUKAAN haluaisi kylpeä tuossa? :D Alla oleva kuva ehkä valaisee tätä mun ihmetystä vielä paremmin. Siinähän koitat kiskoa jotain käsipohjaa menemään ku (likaista) vettä on just ja just peittämään isovarpaan. Onnea yritykselle! Eiku sehän olikin kiellettyä...

Keskuspuiston koirilla oli herkkä hetki menossa! Uijui!

Lohikäärmeennahkapuu! Ai miten niin sellaisia ei oo olemassa, kato nyt...

Melko varmasti yks maailman onnistuneimmista turistikuvista! Olin ihan innoissani että hei nyt saan tosi kivan kuvan ja nauroin itekseni vaikka kuinka kauan kun totesin zoomanneeni itteni lähes kokonaan pois. Jatkoa näille "kokeilen jännittäviä tapoja asetella ihmishahmoa kuvissa"-tekeleille, joista yks esiintykin jo Viña del Mar -postauksessa.

Tää koissujäbä on selvästi sisäistäny faktan, että moottoripyörän avulla saa misuja.

Onks Luis Miguel kotona, mullois vähän asiaa? Ja toi koirankoppi oli siis vaan ihan randomisti kadulla yhden hissin vieressä. Luis Miguel, mokomakin roikale, ei kuitenkaan näyttäytynyt minään päivänä. Ehkä se oli lomalla, kun on talo noin tyhjänä?

Manu = iskä! Terveisiä Rapa Nui -museosta!

Viimeisenä mun hassu muikuiluilme Valparaison partyissä. Muistaakseni yks kaveri yritti tossa just näyttää mulle miten cuecaa tanssitaan - ja voitte nähdä kuinka oppimishaluinen mun ilme on :D Käytännön harjoituksissakin lähinnä nauroin kokoajan. Hauskaa se oli kuitenkin, varsinkin kun tällä kaverillakaan ei oo tapana ottaa itteensä liian vakavasti :)!

25.9.2010 - Graffitinäyttely

Luulitteko jo pääsevänne eroon mun taannoisesta matkasta? EHEEEEI! Turha toivo ;)

Kerroinkin jo ihastuneeni Valparaisossa sikäläiseen graffitikulttuuriin ja koska kuvasin niitä ahkerasti niin päätin nyt esitellä muillekin omat lempparini! Nää ei oo "paremmuusjärjestyksessä" vaan ihan arvalla ja fengshuilla heitetty tähän möllöttämään. Olkaa hyvät:

Jotenkin tää kirahvi vaan on ihan supersöpö! Ehkä syy on noi pusuhuulet ja samanlainen ilme silmissä, joka mulla on aina kun en tajua jotain.

Tää tais olla mun ensimmäinen valokuvaama graffiti Valpossa. Jotenkin toi koko katu ihastutti mutta tää oli ehdottomasti suosikki niistä!

Pelkistetympää työtä mutta ihastuttaa populaarikultuurisilla aihevalinnoillaan. Varsinkin toi Placebo-Radiohead -graffitirykelmä yllätti ensi näkemällä aika tavalla. Universaaleja bändejä selvästi :)

Nämä perhoset näin joka kerta kun tallustelin portaita ylös hostellilleni. Kertakaikkiaan niin kauniita, että voisin käyttää tota argumenttina väittelyssä siitä, voiko graffiti olla taidetta vai onko se aina pelkkää sotkua. Nämä perhoset kun lyö pöytään niin tuskin kukaan voi väittää, että toi jotenki pilais maisemaa, eiköstäjuu?

Kielikaveri sai osakseen mun ihailua värillään (lime, ah) ja hauskalla muodollaan!

Toi nassu tuolla ei sinällään oo mikään mestariteos mutta jotenkin hauska kuitenkin kun keskellä kiviseinää onkin yhtäkkiä tuommoinen. Isoveli joskus piirteli (olikohan ne nöföjä vai mitälie?) tuon tapaisia nassuja vihkojen ja papereiden reunoihin :D

Pinkkipantteri! Jälleen yks populaarikulttuurin hahmo :) Muutenkin toi graffiti on kokonaisuutena hieno! Kannattaa klikata isommaksi, että näkee nuo yksityiskohdat esim. ylhäällä tossa sinisessä osassa.

Tämä kummallinen otus päivysti Museo Cielo Abierton "sisäänkäynnillä". Se väittää, että "valpo no te olvidaremos". Joku tossa lauseessa kuitenkin klikkaa silleen, etten oo ihan satavarma miten sen suomentais oikein. Veikkaan et se on slangityyliin lyhennetty pitemmästä lauseesta tai jotain.

Lentävä öttömönkiäinen! Toinen, joka vei mun sydämen söpöys-argumentillaan! En tosin osaa sanoa mikähän eläin toi luulee olevansa? Kaksisarvinen, virtahepo vai lohikärmes?

Nämä kaksi graffitia oli mun lempparit museon tarjonnasta. Alimmaisessa kuvassa voitte nähdäkin graffitin vieressä olevan laatan, josta selviää tekijä, teoksen nimi ja tekovuosi.

Ylempi graffiti sai peukut osoittamaan ylöspäin koska siinä käytetyt värit on ihanan murrettuja ja toi kuu-aurinko -teema vaan toimii muhun aina. Tollaset graafiset taivaankappaleet on aina mielenkiintosia ja lisäksi diggailen tosta vuoristosta yhdistettynä niihin. Kokonaisena toi graffiti oli aivan valtava mutta toi oli mun lempiosa siitä.

Alempi tuo kummallisuudellaan ja terävillä muodoillaan mun mieleen Picasson Guernican! Sikälimikäli tunnette kyseisen teoksen. Mä oon aina tykänny siitä, koska se on niin erikoinen ja joka katsomiskerralla erilainen, koska löytää uusia yksityiskohtia. Toi on vähän samantyylinen. Aluksi ajattelin, että onpas tylsä :D Mutta kun sitä katseli kauemmin niin se alkoi kiinnostaa.

Huomaatte varmaan, että oon saanu pienoisen kulttuuriyliannostuksen täällä koska kuulostan joltain taideanalytikolta tän reissuni jälkimainigeissa :D

Myhäilevä mies oli niin kiva, että otin sen kanssa yhteiskuvan! Huomatkaa hienosti onnistunut sommittelu, jossa seison "sinisellä puolella" sinisen mekkoni kanssa ;) Lisäksi mun ja herran ilmeet sekä käsikoreografiat mätsää mukavasti.

Tässä ulkoilmamuseossa sai lepuuttaa takalistoaan taiteellisilla penkeillä! Väriä riitti ja saat valinnanvapauden haluatko istahtaa mm. kukan, perhosen tai tetristyylisen kuvion päälle.

Nää viimeiset kuvatukset edustaa myös tätä mosaiikkitaidetta! Mun mielestä toi lyhtypylväs oli ihan superhieno. Mikä loistoidea koristella sekin mosaiikilla. Toinen on katulampun pylväs myös mutta joku on halunnu muuttaa sen oodiksi naisvartalolle. Mikäs siinä, ollaanhan me naiset aika ihania. Silti toi pornografisuus on hiukan hämmentävää. Mutta kai taiteen tarkoitus on hämmentää, eiku?

Toivottavasti nautitte mun graffitivalokuvanäyttelystä! Jos ette, niin ei se mitään, mä nautin paikanpäällä teidänkin puolesta. Buahaha (pahisnauru). Oon tyytyväinen jos sain edes vähän valotettua, mistä puhuin hehkuttaessani Valparaison graffitikatutaidetta. Kiitos ja kumarrus! Chau!