19.2.2012 - Loppupuheenvuoro!

"Kyllä rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että Chileen on välillä aivan kamala ikävä! Onneksi uusi kämppä on viihtyisä, kaverit yhtä ihania kuin ennenkin ja opinnot tuntuu kivoilta. Suomen puhuminenkaan ei enää tunnu kummalliselta :)


Chile oli upea kokemus, kiitos siitä. Oon onnellinen, että lähdin sinne. Opin paljon itsestäni, maailmasta, sosiaalisuudesta ja kulttuurista - niin omasta kuin vieraistakin. Lisäksi sain upeita ystäviä ja tuttavuuksia sekä roppakaupalla uusia kokemuksia. Arvokkaat 6 kuukautta kaikenkaikkiaan. Jee, hyvä minä! Tein sen!"


Näin päättyy mun pieni musta kirjani eli Chilen matkapäiväkirjani, jota kuljetin aina mukanani reissuilla. Siitä tuli sellainen normi käsilaukuntäyte huulirasvan, lompakon, avaimien ja puhelimen oheen. Tuo kirjoitus on päivätty 17. helmikuuta eli melkeinpä tasan vuosi sitten viikko kotiinpaluuni jälkeen :) Nyt siitä on vuosi ja seitsemän päivää (no okei, yhdeksän) ja avasin pikku kirjaseni nähdäkseni, mitä silloin mietinkään. Ja vaikka monen mielestä toi pieni kirjoitus on varmaan pullollaan typeriä kliseitä niin joskus nekin löytää oikean paikkansa. Valitettavasti sitä, mitä siellä oppi, on kovin vaikea pukea kunnolla sanoiksi :)

On ihanaa kokea paikka, jossa ajalla ei ole mitään merkitystä koska saarella ei ole kauppoja, ei virastoja, ei busseja ja lehmiäkin on huomattavasti enemmän kuin ihmisiä. (Isla Mocha) Tajuaa, miten keinotekoista tämä kaikki kiire tavallaan on. Mieltä avartaa myös se, jos tajuaa patikointireissulla yhtäkkiä, ettei ole nähnyt itseään peilistä neljään päivään. Tajuaa, miten vähän omalla ulkonäön tarkkailulla voi olla tekemistä hyvän fiiliksen kanssa. (Torres del Paine) On hienoa, kun muusta kulttuurista tuleva ihminen ällistelee sitä että opiskelen yliopistossa ilmaiseksi. En kehdannut enää edes lisätä, että itse asiassa meille annetaan vielä ilmaista rahaakin. Tajuaa, miten monia itsestäänselviä asioita pitäisi osata arvostaa. On hassua, että kämppis pitää sua sekopäänä kun sanot lenkkeileväsi talvisin merenjäällä. Herra kun ei millään voi ymmärtää, että jossain on oikeasti niin kylmä, että merikin jäätyy.

Tiedän, että mun blogihiljaisuuteni on kestänyt lokakuusta asti mutta kun muistelin vuoden takaista paluutani niin tuli semmoinen olo, että blogillekin on saatava joku kunnollinen päätös. Luvassa viimeinen kuvakooste siitä, millaisia asioita on eniten kaivannut tässä vuoden aikana :) On ollut ikävä...

...moottoripyöräreissuja ihanissa maalaismaisemissa, kiemurrellen pitkin pieniä vuoristoteitä. 

...chileläisherkkuja!! Ja niin chileläistä olutta kuin viiniäkin! Ja oikean makuisia tomaatteja.

...ystäviä <3

...katukoiria. Aina oli joku söpöyspallero rapsutuksen ulottuvilla.

...reissuja, joilla näki vaikka mitä ja jaksoi silti innostua lapsellisesti joka asiasta.

...rentoa elämäntyyliä.

...no niitä vuoristoja!!

...sitä tunnetta, että koko maailma on avoinna :)

Asioilla on tapana järjestyä, kaikkeen tottuu ja uudella ympäristöllä voi olla uskomaton vaikutus meikäläisiin! Nää on juttuja, joita oon joutunut nyt uutta vaihtoa suunnitellessani hokemaan itselleni aika tiuhaan. Vaikka pitäisi kai olla jo hirveän kokenut reissailija niin ainahan se jännittää, että mitäs jos en osaakaan mitään eikä kukaan ymmärrä enkä tykkää yhtään. Yleensä mikään noista kolmesta ei toteudu :D Anyways, heitetään nyt tänne loppuun vielä yksi kuva ja viimeinen klisee...

...jätin tassunjälkeni Chileen ja Chile jätti jälkensä minuun. Kiitos kaikille, jotka joskus lueskelitte! Toivottavasti  sain edes pientä hymynassua aikaan! :)

30.10.2011 - Vacation is a state of mind

Pitkittyneestä hiljaisuudesta huolimatta mulla on ollut suuria vaikeuksia kääntää aivot loma-asentoon. Nyt on viimeinen ilta latailla akkuja (ja ennaltaehkäistä tän typerän flunssan paheneminen). Huomenna sit alkaa rumba, joka loppunee joskus joulukuun alulla sitten. Anyway suurelta osin mun lomani on mennyt mukavissa merkeissä ja erityisesti erääseen karvaherraan tutustuessa. Onneksi se ei vielä osaa kerjätä - meinaan, et katsokaapa tota nassua ja laskekaa todennäköisyys onnistua :D

4.10.2011 - Tyyni hetki Vaasassa

Tällaisten symmetriakuvien ystävänä Vaasa ei ole kovin otollinen paikka asustella - täällä kun ei juuri koskaan ole niin tyyntä, että vedenpinta heijastaisi yhtään mitään selvästi :D Tänään kun tällainen harvinainen hetki koitti niin hyppelin riemusta kiljuen kuvailemaan! Ei haitannut vaikka olin juuri pumpannut peppuni kipeäksi salilla enkä ehtinyt edes suihkuun :D Lisäksi kameran kanssa kyykiessäni tumpsautin valkoisen tennarini johonkin mutakuoppaan... väri hieman muuttui! Mutta kaikki hienon kuvan vuoksi ;)

En malta odottaa sitä, että saan huomenna viskata aivoni hetkeksi narikkaan! Pitkästä aikaa pääsen moikkailemaan perhettä ja tekemään pientä kotimaanmatkailua :) Oli luksusta ahtaa laukku niin täyteen kun tahtoi - sitä kun ei tarvitse tällä kertaa kantaa selässään koko reissua ;) ! Kaiken tämän päälle pääsen vielä tsekkaamaan uuden karvavauvamme torstaina awwwwwwww! Joku on niiiin söpönöpö. Joo lässytän. Kuinkahan ihmeen pieni se oikein on?

Loppuun vielä kuukuva (love it!) sekä toinen herkkupala. Sitten morjensta vain reissustapaluuseen asti!

29.9.2011 - No se S-sana!

Jälleen ;) Luoja millaisia viikkoja on takana! Luentotyöryhmätehtäväkokouslounasluentokirjastoläppärimoodleluento ja ehkä nukkuminen, jos siitä tolla hurjalla määrällä kierroksia tulee mitään :D Jospa nyt saisin taas hengittää hetken, jooko? Ensi viikolla ainakin saan kun lähden minilomalle tuonne pohjoiseen ja tuliaisinamme aiomme tuoda pikkuisen, uuden perheenjäsenen.

Täällä Vaasassa syksy on jo ainakin varsin pitkällä ja mikäs siinä, sopii mulle kunhan toi sade vähän hellittäis välillä. Koska oon eilen ja tänään kirjottanu varmaan 10 sivua eri kielistä akateemista matskua mulla on nyt vähän sanat loppu. Kuviahan mulla on onneksi aina. Päämallina toimii kauneista kaunein kampuksemme! Klikkaamalla saa taas isommaksi. Saatte nyt tehdä armotonta vertailua näiden mun kuvieni ja edellisien ammatilaiskuvien välillä ;)

15.9.2011 - Syysrakkaus, missä olet?

Voin ihan itsekkäästi myöntää, että yritän tällä postauksella parantaa omaa masentunutta mielialaani :D Mähän nautin syksyistä yleensä niin paljon! Ilma on raikas, puut on värikkäitä, kaikki alkaa alusta ja illat alkaa pimetä tunnelmallisesti. Ahh! Silloin hypitään kumppareilla lätäköissä (salaa, aina kun kukaan ei näe), ylikäytetään höyryäviä juomia, käperrytään vilttiin vahtaamaan romanttisia leffoja (teen tätä vain syksyisin), poltetaan jäätävä määrä kynttilöitä ja syödään - paljon, koska syksynrakastajakin voi aina käyttää tekosyynä talvivarastoon syömistä, ei se saisi olla mikään nallekarhujen etuoikeus!

Noh, nyt mua ei kuitenkaan ole oikein napannut. Että nih! Niinpä yritän nyt kaikin keinoin kääntää mieleni taas sille normaalille syysasetukselle. Luulin, että olisin ihan himoinnoissani kun missasin viime syksynkin kokonaan syystä että olin Chilessä. Päätin käyttää perushoitoani, kuvainspiroitumista.

Toi kurpitsakuva on tribuutti sille muumijaksolle, kuka muistaa? Siinä on se jättikurpitsa, josta kaiverrettiin maja ja muumimamma sitten kokkaili sisällöstä sitä sun tätä. En vieläkään tiedä miltä kurpitsa oikeasti maistuu, mutta sen jakson jälkeen himotti i-ihan kaik-ki kurpitsasta tehty :D

Pieni syysekskursiokin olisi vielä edessä. Eiköhän tämä syksy tästä vielä hymyksi muutu ;)

14.9.2011 - Viikon kilpailu...

...on tällä kertaa tietovisa! Arvatkaa mitä tein vuosi sitten? Dappadaidaadaa...

...palloilin ympäri ihanaa kevätkesäistä Valparaisoa sekä Viña del Maria! Arvatkaa mitä teen nyt? Luen Pohjois-Amerikan kulttuurihistoriaa tenttiin. Ja testin viimeinen kysymys: Arvatkaa kumpi innostaisi tällä hetkellä enemmän? Mrhm.

13.9.2011 - Matkamusaa

Siinä vaiheessa, kun kanssamatkaajat käänsivat nokat kohti Suomea soitin ja korvanapit olivat kova sana. Tuo kyseinen, jo hieman risa soitin on nähnyt kanssani maailmaa uskomattoman paljon. Se on ollut Bulgariassa, Mallorcalla, kiertänyt ympäri Suomen, uinut järvessä Chilessä ja nyt myös rundannut keski-Eurooppaa junalla. En tiedä mitään sen ihanampaa hetkessäelämisfiilistä, kuin istua junassa (tai ehkä Chilessä bussissa) ja tuijotella ohikiitäviä maisemia samalla kun musiikki korvissa hiljentää kaikki ympäröivät äänet. "Elän musiikkivideossa" -fiilis ;)

Joka reissulla on omat biisinsä ja ne tuovat vielä pitkänkin ajan päästä elävästi mieleen hyviä hetkiä eri paikoista. Musiikki ja tuoksut ovat mulle niitä reissujen muistijälkijuttuja. No valokuvat tietty myös. Tässä mun Belgia-Ranska-Itävalta-Saksa -soittolistani suosikit.











Tuo viimeinen tosin tuli mukaan vasta Saksassa, ei se mitään. Koukutti silti. Enkä tiedä muuta kuin että jotain se maailman pelastamisesta laulaa :D Ei ihan riittänyt mun itseopittu Saksani tuon ymmärtämiseen.