31.7.2010 - "Huomenna vaihtuu elokuuksi"

Tänään kun tutkaili facebookin etusivua niin huomas, että joku muukin oli kuunnellut Scandinavian Music Groupin biisiä Tällaisena kesäyönä ja samaistunu erityisesti kohtaan, jossa sanotaan "nyt on jo pimeää, huomenna vaihtuu elokuuksi"! Elokuuksi vaihtuu täälläkin, vaikkei kesäyöstä voi puhua ;) villakangastakki ja kaulahuivi oli kova sana tänäänkin, vaikka aurinko paistoi. Ylhäällä kuitenkin maisema Temucosta, kun on pimeää ja elokuu koittaa.

Ihmettelen jälleen, kuinka onnelliseksi hyvä ruoka ja kahvi voi pienen ihmisen tehdä! Tänään kun sattui olemaan ensimmäinen "huono päivä" täällä. Tarkotan tolla siis sitä, että olin ite kohtuullisen pahalla tuulella ja kaikki ärsytti. Keskittymiskyky ei ollu parhaimmillaan ja sitten vasta kiukuttikin, kun ei millään jaksanut ymmärtää, että mitähän ihmettä tuokin myyjä mahtoi kysyä, argh! Teki mieli olla lapsellinen ja tuittuilla, että puhukaapa mulle välistä suomea.

Noh, söin lounassalaatin, ei auttanut. Shoppailin, ei auttanut. Tsiigailin kun lapset hyppi pomppulinnassa, njet... Juuri kun olin valmis lähtemään hostelliin murjottamaan, päätin vielä napata kahvin mukaani.

Jonossa ärsyyntymykseen alkoi kasaantua myös sisuuntumista. Niinpä seisoinkin siinä pian päättäväisen tuimana tilatakseni suuuuuuuren kahvin ja empanadaksia(mitenköhän tuokin sana suomeksi taipuu, eh?!) täydellisesti chileksi. Tällä kertaa myyjä oli oikein hyvä tyyppi ja huomasin jälleen, miten paljon asiakkaan päivää voikaan parantaa kun työntekijä viitsii hymyillä ja olla kohteliaan mukava. (Ja suomalaisen päivää, kun se osaa tilata ruokaa espanjaksi mokaamatta kertaakaan). Pian tarjottimellani koreili "moccachino graaaande y 6 empanadas". Ja siis... mulla ei sanat riitä kuvaamaan sitä nollasta kymppiin tunnetta, joka valtas mun kehon maistaessani ensimmäistä empanadasta. Hyvää on vaan yksinkertaisesti liian laimea sana. Löysin siis oman suosikkini suolaisista chileläisistä pikkunaposteltavista, this IS love!

Las empanadas muy sabrosas!

Päivä oli siis pelastettu, kiitos ruoka (jälleen kerran)! Shoppausreissullani törmäsin ehkä mielenkiintosimpaan sovituskoppiin, jossa oon ikinä ollut. Tässä jäi Monkin psykedeeliset kopit kyllä kakkoseksi. Koppi oli siis pyöreä ja siinä oli pehmustetut seinät :D Aina puhutaan "pehmustetuista huoneista" mutta tää oli eka kerta kun koin sellasen ite, haha. Kaiken kukkuraksi nää pehmeet seinät oli vielä materiaaliltaan kirkuvanpunasta nahkaa. Kiäh kiäh. Harmi etten tajunnu ottaa kuvaa! Lisäksi löysin maailman söpöimmän suihkuverhon, joten varautukaa siihen, että palatessani mun matkalaukusta saattaa löytyä jotain niinkin epäeksoottista kuin suihkuverho.

Loppukevennykseksi kuva tän kadun varrella olevasta true kummitustalosta. Naurettavinta siinä on vielä se, että hökkeli seisoo valtavan ostoskeskuksen varjossa, hmm? Mutta anyway, silläkin hetkellä kun napsaisin tätä kuvaa odotin joka hetki, että ikkunan ohi vilahtaa joku vaalea hahmo tai portti aukeaa natisten itsestään. Olinkin vähän pettyny ku en nähny edes niitä Ghost Huntersista tuttuja valkosia valopalloja(pölyhiukkasia). Well, watch and see! Ehkä te löydätte niitä tästä fotosta.

30.7.2010

Oon nyt viettäny hieman yli viikon täällä ja seurannu kiinnostuneena uutta kulttuuria ympärilläni. Kielestä sen verran, että sillä on yllättävän vähän tekemistä eurooppalaisen espanjan kanssa :D Paikalliset sanookin puhuvansa Chilen espanjaa (Chilean) sen sijaan että puhuisivat espanjaa (Spanish). Yks chileläinen tuttu sanoikin, että espanjalaisten on turha tulla tänne valittamaan niiden puhetavasta: "Kamoon! Te veitte meidän luonnonvarat, tulitte kertomaan meille miten elää, miten rakentaa kaupunkeja, mitä syödä, mitä musiikkia kuunnella - ja nyt te vielä yritätte kertoa miten meidän kuuluis puhua!" Ihan hyvä pointti kyllä, ainakin mun mielestä. On pitäny luopua muutaman kerran suomalaisesta ylpeydestään, kun ei kerta kaikkiaan osaa maan kieltä. Mutta en ole täällä osatakseni, olen täällä oppiakseni ;)

Pues, oon siis löytäny itestäni pienen kulttuurintutkijan. Ehkä asioihin kiinnittää vaan enemmän huomiota kun on aikaa ja rauhaa tarkkailla. Tässä siis pieni lista asioista, jotka on kiinnittäny mun huomion(huvittanu mua, hämmästyttäny tai miellyttäny):

1. Lapset - Suomalaiset lapsukaiset on varsinaisia viilipyttyjä näiden nappisilmien rinnalla! (Maaku, sulla menis millisekunnissa hermot chileläisiin lapsiin :D) Kaikkein hassuinta siinä on se, ettei vanhemmat kiellä niitä olemasta vilkkaita vaan ne saa leikkiä ja juoksennella vapaasti. Näin esim. kun isä ja lapsi pelas kaupas SISÄLLÄ käytävässä jalkapalloa :D Jotenkin en osaa kuvitella tota tapahtuvaksi Suomessa?!

2. Ystävyyssuhteet - Mun oli aluksi vaikea erottaa, ketkä on pariskuntia ja ketkä vain ystäviä, koska puhuessaan ystävätkin pitelee toisiaan käsistä.

3. Tervehtiminen - Suomalainen neiti oli hieman kummissaan, kun yliopistollakin kaiken maailman karvapartaiset professorisedät tuli muiskuttelemaan poskelle. Toisin sanoen, tällä tervehditään moiskauttamalla poskipusu ilmaan kasvojen vasemmalle puolelle. Jos kyseessä on tutumpi tapaus, voidaan mahdollisesti vielä ottaa hartioista kiinni ja halata. Ihana tapa kun siihen tottuu, mutta aluksi varsin hämmentävä. Suomalaistenkin pitäis harrastaa tällasta! :)

4. Supermarketin sedät - Näyttää lääkäreiltä! Miks ihmeessä supermarketin myyjillä pitää olla pitkät valkoiset takit? Aina tulee jotenkin syyllinen olo, jos seisoo herkkuhyllyllä ja semmonen setä ilmestyy taakse seisoskelemaan.

5. Kahvi - Jauhekahvia, plääh! Jos esim. ravintolassa tilaa kahvia ne saattaa ihan hyvin tuoda kuumaa vettä ja purkin, josta saa ite annostella jauhekahvin määrän. Siis mitäh? Onneksi "kunnon" kahviloita on paljon...

6. Kahvi II - Sokeria, sokeria ja sokeria... ai MITÄ? Etkö ota sokeria sun kahviin??

7. Hengaus - Viedään täällä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ihmiset mailailee ja skypettää ostarien penkeillä ja kahvilan pöydissä, miksi sitä nyt kotona tollaisia turhuuksia tekemään!

8. Teinijengit - Ei oo lähellekään niin pelottavia kuin Vaasassa. Ne notkuu ihan rauhallisesti ostarin pääsisäänkäynnillä, eikä kilju tai teineile läheskään yhtä äänekkäästi kuin suomalaiset toverinsa. Isojenkin jengien ohi uskaltaa siis kävellä ihan rauhallisin mielin ;D

Kuten voitte huomata niin mun kulttuurintutkimus ei oo mitään kovin tieteellisesti pätevää kamaa. Lisää tulee varmasti aina aika ajoin koska mun mielestä tällasten asioiden merkille laittaminen on vaan ääärimmäisen kiinnostavaa ;)







Piristykseksenne laitan tähän loppuun kuvan, joka ilahduttanee ainakin muita kahvinrakastajia! Espresso Moccachino Grande, nam ja slurps sekä muut mielihyvää kuvastavat onomatopoeettiset sanat!

Eipä sitten muuta kun, että meitsin mielestä tollaset isot moccachinot vois Suomessakin maksaa euron!

29.7.2010 - The Alku

Hellou kaikenkarvaiset ystäväni! Oon pahoillani, että oon tällainen laiskiainen ja sain vasta nyt aikaiseksi tehdä tän. Toivottavasti ette jo menettäny toivoanne muhun ;)

Anyway en osaa sanoa, kuinka paljon tai vähän mulla tulee seuraavana parina viikkona ennen koulun alkua olemaan tekemistä, joten ainakin aluksi nää jutut tulee hieman takautuvasti. First things first: matka. Noh, se oli pitkä! Vaikka kuinka rakastaa matkustamista, niin jossain vaiheessa kahden vuorokauden lentokenttäelämä, odottaminen ja taulujen kyylääminen alkaa maistua hieman puulta. Siinä vaiheessa lähinnä odotin, että pääsisin seuraavalle lennolle nukkumaan. Totuus on tylsä ;)

Matkaa ei muuten kyllä voinut tylsäksi kutsua. Madridiin asti kaikki meni niinkuin pitääkin, mutta sitten... hmph! En ole koskaan eksynyt lentokentällä, kadottanut matkatavaroitani tai joutunut ylibuukatulle lennolle - ja nyt olen sitten tehnyt kerralla kaikki kolme asiaa! Pieni paniikin poikanen heräsi siinä vaiheessa, kun nenän edestä evättiin pääsy varaamalleen lennolle. Niinpä loppuviimein lentelin siis Liman kautta Santiago de Chileen ja sieltä jatkolennolla tänne Temucoon. Ihan siistiä, että nyt voi sanoa käyneensä Perussa, vaikka ainoa kosketus kyseiseen maahan olikin lähinnä lentokentän Peru-aiheinen lahjatavarakauppa, joka myi kaikkea mahdollista krääsää puuhelmistä intiaaniponchoihin. Laukku löysi tiensä perille vasta perjantaina, mutta ehjänä kuitenkin. Siispä finally, matkan saldo: junailua, 3 lentokoneen vaihtoa ja 4 lentokenttää. (ja ehkä noin miljoona lentokoneateriaa, eiku...)




Tässä kuvassa tallentelen öisen Madridin tunnelmia(taustalla näkyy sen koneen siipi, jossa mun olisi PITÄNYT olla). Joku voi varmaan erottaa mun hahmon kun yritän letti pörröllään kuvata ikkunasta ulos. Alla toinen tunnelmapala Madrid-Barajasin lentokentältä, ihan kivan näkönen mesta eiköstäjoo?



Hei niin ja kuvat pitäis saada klikkaamalla näkymään isompana! Kiittimoi ja pian lisssääää...