Tänään siis palattiin Chilen puolelle. On aika opettavaista huomata, kuinka paljon "vaivalloisempaa" se onkin täällä vaihtaa maata kuin Euroopassa! Bussi lähti San Martinista 6.00 aamulla ja sammuttiin välittömästi kun päästiin lämpimään bussiin retkottamaan. Eka stoppi oli Argentiinan rajalla. Passi ja "immigration"-lomake kätösiin ja eikun jonottamaan. Sitten pakkaudutaan uudelleen bussiin vain, että ajetaan parin kilometrin päässä olevalle Chilen rajapyykille, jossa sama toimenpide uudestaan. Niin, ja Chilessä ollaan ihan törkytarkkoja tän säännöksen kanssa ettei juuri mitään saa tuoda maahan, ei eläviä kasveja, eläimiä tai mitään ruokaa. Pitää täyttää ja allekirjoittaa sellainen lomake, jossa vannoo, ettei kanna mitään kiellettyä matkatavaroissaan. Ja juu, ne IHAN OIKEASTI läpivalaisee joka ikisen pussin ja pussukan :D Auta armias, jos salakuljetat omenaa käsilaukussas Chileen niin sakothan siitä napsahtaa! Ja armoa ei anneta!
Tämä kaikki siis, että pystyttäisiin suojelemaan Chilen ainutlaatuista ja herkkää luonnonympäristöä mahdollisilta ulkomaan uhilta. Vaikka tää kuulostaa monen mielestä ehkä liioittelulta niin mulla on antaa yks hyvä esimerkki: Carmenére -rypäle. Alunperin tää viinilajike on kotoisin Ranskasta, mutta tuhohyönteiset hävitti aikoinaan kaikki olemassa olevat puskat. Nykyään Chile on ainoa maa maailmassa, jossa lajiketta vielä on, koska tuo kyseinen tuhohyönteinen ei oo koskaan muuttanut Chileen asti.
Toinen hassu juttu rajalla oli se, että vuoristossa oli satanut lunta ja näkymä oli tällainen:
Ihan kuin olisi palannut Suomeen! Tässä näköjään pääsee ihan vieraantumaan lumesta kun elää vain kevättä ja kesää toisensa perään...
San Martinista menee lauantaisin busseja vain Villaricaan asti, joten meidän piti siellä sitten etsiä toinen bussi. Alkuperäinen suunnitelma oli viettää päivä Villaricassa mutta kun siellä satoi myös kaatamalla niin suunnattiin vain samantien terminaalille ja kohti Temucoa. Saatiin sateessa köpöttelystä tarpeekseen Argentiinan puolella :D Säät ei siis oikein suosinu meitä tällä reissulla ja siksi monet suunnitelmat jäi toteuttamatta kun paikat oli kiinni, liian vetisiä tai ne sisälsi potentiaalisen keuhkokuumeen uhan. Hauska lomahan toi silti oli! Ystävämme Murphy (Murphyn laki) vaan oli tosiaan turhan tarkasti läsnä koko ajan :) Se tuntuu kovasti tykkäävän mun, Jannin ja Steffin seurasta. Naurettiinkin, ettei me olla koskaan kolmestaan - Murphy kulkee aina mukana!
"Hei nyt pihalla ei sada enää!"
"Ei tietenkään sada koska me ollaan lounaalla täällä sisällä mutta odotapas kun Murphy näkee, että me suunnataan ovelle..."
"Ai siis IHAN JOKAINEN paikka on suljettu tänään väestönlaskennan takia? Aivan aivan, kuinkas usein tää tehdään?"
"Jep, kerran neljässä vuodessa..."
Onneksi menopäivä oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin, joten saatiin nautiskella San Martinista sellaisessakin säässä! Tiistaina oltiin siis niin innostuneita, ettei jalat pysyny enää maassa ollenkaan:
Voin kertoa, että satamapoliiseilla oli hauskaa kun kolme blondia hyppi laiturilla hullusti kikattaen :D Saludos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti