3.10.2010 - Pucón: City made of wood

On sunnuntai, sää on pilvinen ja ulkona on taas niin paljon savua, että kaasunaamari ois kiva. JOTEN mitäs muutakaan mulla ois ollut tänään aikaa tehdä kuin selata läpi reissukuvat perjantailta ja valita julkaistavat ;) Here we go!

Pucón on siis pieni kaupunki noin 100 km Temucosta Andeja kohti. Se on yks Chilen suosituista turistikohteista, kaikki rikkaat ihmiset (cuicas) tulee sinne viettämään lomiaan ja tämän vuoksi se on monien mielestä aika kallis kohde. Hehkutusta oon siitä kuullut enemmän kuin tarpeeksi, ja kuvien perusteella ymmärsin sen vain puoliksi. Nyt nähtyäni sen omin silmin tajuan aivan täysin! Jälleen aivan erilainen chileläinen kaupunki ja varsin viehättävä sellainen. Jotenkin se vaikutti sellaiselta paikalta johon ei kovin äkkiä kyllästy ja ympärillä sijaitsevat tulivuoret ja luonnonpuistot sekä retket, joita on laidasta laitaan, saivat ainakin minut vakuuttuneeksi siitä, että myös tämä neiti tahtoo lomailla täällä. 

Bussista napattu kuva. Chileläistä maalaismaisemaa, joka muistutti välillä Englannin rehevää nummea lampaineen kaikkineen!

Nimi 'Pucón' on Mapudungunia (Mapuchekieli) ja tarkoittaa "sisäänkäyntiä vuoristoon" (entrance of the cordillera). Kaupungin yleiskuvaa hallitsee vuoristo, joten nimi osuu aivan täysnappiin. Siellä, missä vuoristo ei rajaa tilaa, suurensuuri järvi nimeltään Villarica (Lago Villarica) tekee sen. Toinen Pucónille tyypillinen, joka kuvassa esiintyvä seikka, on taustalla kohoava tulivuori Villarica (Volcán Villarica). Jälleen kerran todettakoon, että espanjankieliset on NIIN laiskoja keksimään nimiä paikoille/asioille. Näiden lisäksi Pucónin lähellä on vielä kaupunkikin, jonka nimi on - yllätys yllätys - Villarica. Anyway, tulivuori on kertakaikkiaan jotain aivan käsittämätöntä kun sen näkee ensimmäisen kerran. Sitä ei voi vangita kuviin, sanoihin tai videoihin, huh! Bussimatkalla vatsanpohjasta kouraisi joka kerta kun näin kyseisen nyppylän kaukaisuudessa. Tosin, kun perille päästiin niin tämä uljas vuori ujosteli suomalaista turistia kameroineen ja keräsi ympärilleen ainoat pilvet, joita taivaalta löytyi :D

Volcán Villarica koko komeudessaan, kunhan ujostelu vähän hellitti. Se on vaan niin ISO - joka kerta kun se pilkahti esiin.

Sitten otsikossa mainitsemaani piirteeseen: kaikki, KAIKKi on tehty puusta. Ihan for real! Kun sanoin kämppikselle, että koko Pucon tuntu olevan valmistettu puusta niin sekin totes heti, että no niin kyllä on! Mulle tuli sen taloista ja tunnelmasta mieleen Euroopan alppikylät. Jotenkin talot oli samaan tyyliin rakennettu ja kun ympärillä poseerasi vuori toisensa perään - osa lumihuippuisia, osa ei - niin jotenkin tämä mielleyhtymä ei ottanut hellittääkseen! Ei se silti mikään alppikopio ollut vaan huomasi toki olevansa Chilessä. Silti mietin, onko kyseessä sattuma vai onko jompikumpi ottanut toisestaan mallia? Tuomitkaa itse:

Mun ensimmäinen haahuilukohde saapumisen jälkeen oli päästä järven rantaan nauttimaan aalloista ja auringosta. Pucónissa on ainakin kaksi, hyvä ettei kolmekin biitsiä, joista Playa Grande on kuitenkin se "uimarantamaisin". La Pozassa oli lähinnä veneitä ja suuri laituri. 

Yllä olevassa kuvassa on mun superfiilis -poseeraus. Sää oli täydellinen, laavahiekkaranta lämmin ja mieli iloinen! 

Rannan toisessa päässä häämöttivät valtavat vuoristot. Rakastuin niihin välittömästi ja suurimman osan rentoiluhetkistä tuijotin niitä lakkaamatta. Siinä vain tuntee itsensä samaan aikaan valtavan pieneksi ja samalla niin vapaaksi. Kuka muistaa leffan Jurassic Park? Onko siinä jotain tollasia suuria, vehreitä vuoria? Koska heti kun astelin tonne biitsille ja näin ne niin Jurassic Parkin teemamusiikki alkoi soida mun päässä :D Hämmentävää...

Seuraava kuva toiselta rannalta nimeltä La Poza. Täältä ois ollu upeijee näköala tulivuorelle, ellei se mokoma olisi ollut harmaan pilviharson peitossa! 

Noh, luonnollisesti innokasta matkaajaa alkoi pian vaivata hirmuinen nälkä. Sitten vain Pucónin ravintolaviidakkoon etsimään mieleistään paikkaa. Se oli hieman kuin olisi etsinyt tarpeeksi suoraa puuta metsästä, joten astelin vain lähimpään nälän yltyessä liian suureksi. Valintani oli oikein hyvä, sillä paikka oli viihtyisä, tarjoilija kohteliaan mukava ja ruoka edullista sekä hyvää! Tilasin grillattua kanaa herkkusieni(kerma)kastikkeella ja annokseen kuului myös salaatti sekä alkuruoka. Alkupala oli höyryävän tuoretta leipää pebren ja paltan kanssa, oijoijoi... tämän ravintolan palta oli ehkä parasta mitä olen Chilessä maistanut ja pebre nyt on aina mun lemppariani! Olin siis varsin otettu jo tässä vaiheessa, sitten pöytääni tuotiin tällainen...

Oh my miten kaunis (ja maukas) annos! Noi mistälie tehdyt 'kukat' valloitti mut saman tien! Myös vesipullo oli kaunis, ja kyllä, kiinnitän huomiota tällaisiin asioihin. Mun Mallorcaseuralaiset saattaa vielä muistaa 'no es posible'-pullon eräässä ravintolassa? Noh, tää oli saman tyylinen mutta pienempi ja kirkasta lasia. Tällä kertaa EN yrittänyt ottaa pulloa mukaani. Alla kuva pebrestä.

Ravintolan sisustukseksi oli kerätty paljon kaikkea vanhaa kamaa. Yllä näkyvässä lasivitriinissä oli vanhoja lukkoja ja avaimia vaikka millä mitalla ja toisesta kuvasta voi bongata mm. gramofonin, vanhoja kameroita ja vaakoja. Hauskoja yksityiskohtia siis. Harmi, etten muista ravintolan nimeä, jotta voisin suositella sitä muillekin.

Muutenkin kahvilat ja ravintolat olivat todella idyllisiä, sillä myöhemmin testaamani kahvilakin oli oikein mukava. Siellä join taivaallisen minttukahvin (en ole saanut tätä herkkua aikoihin) ja empanadaksen, jonka otin "pikkunälkään" ja se olikin aivan valtava :D Kummasti se kuitenkin katosi lautaselta!

Masu täynnä suuntasin toisaalle - vastapäiseen suuntaan järvestä. Näin kukkulalla metsiköstä pilkistävän suuren patsashahmon sekä valkoisen rakennuksen ja päätin etsiä tien sinne. Loppuviimein löysin mukulakivisen tien ylös vuorelle, jossa sijaitsi luostari nimeltä Santa Clara. Olen hyvä haahuilemaan oikeisiin paikkoihin, sillä yksi Pucónissa muinoin asunut ystäväni ei edes tiennyt, että siellä on luostari :D Kuten aavistelinkin, näköala Santa Claralta oli hieno! Täytyi tosin hieman odottaa, että kuhertelevat teinit väistyivät pilaamasta maisemaa. Ja siis KUKA mene kuhertelemaan luostarille :D :D :D ??? Naureskelin siellä puoliääneen ja sain varmaan hullun leiman otsaani...

Tämän tsekattuani halusin päästä Jeesuskukkulalle. Oikeasta nimestä ei ole hajuakaan, mutta koska tunnusmerkki on tuo suuri, puinen Jeesuspatsas niin tuo nimi passaa meikäläiselle ainakin vallan mainiosti. Se, mitä ei kauemmas nähnyt oli se seikka, että kyseinen osa kukkulaa oli myös hautausmaa. Pakko myöntää, että viimeisen leposijansa saaneilla on eturivin näköalapaikat! Hautausmaan yläpuolella oli portaikko, jota pitkin pääsi näköalanpaikalle/ulkoilmakappelille. Oletan, että paikka toimii välillä myös kappelina, sillä Jeesuspatsaan lisäksi siellä oli penkkejä rivissä. 

Apua miten punainen mun tukka on tossa kuvassa! Aika ostaa hiusväriä... mutta katsokaa mielummin hienoa maisemaa, jota Jeesuspatsas syleilee! Alla näkyy siis Pucón.

Kukkulalla oli lisäksi piknikpöytä ja näköalapaikoille aseteltuja puupenkkejä. Koska päivä oli lämmin ja minua väsytti huonosti nukutun yön jälkeen, vietin tuollaisella näköalapenkillä pienen lepohetken. Mikäs siinä auringossa loikoillessa, omassa rauhassani (tuolla ei ollut turisteja eikä teinipareja, jes) kuunnellen musiikkia. Tai vaihtoehtoisesti hiljaisuutta. Muutenkin Pucónissa oli mielestäni todella rauhallista. Kesällä se onkin sitten tupatentäynnä niin chileläisiä kuin ulkomaisiakin turisteja!

Paluuni Temucoon oli 19.00 joten aikaa oli vielä parisen tuntia. Kiertelin käsityöläistelttoja, pieniä kauppoja ja supermarketin kautta suunnistin takaisin rannalle rentoutumaan. Pidin pienen privaattipiknikin siellä. Perheitä lapsineen ja koirineen, muitakin yksittäisiä auringostanauttijoita sekä teinilaumoja - siinä rannan populaatio.

Muutamia hullujakin joukkoon mahtui. Yksi poika souti menemään suht kovassa aallokossa mutta pian jouduin hieromaan silmiäni todenteolla, kun ohitse kroolasi mies. Mitä?! En edes halunnut ajatella miten kylmää vesi oli :D Toisaalta, onpa sitä itsekin tultu uitua avannossa, joten mikä minä tässä olen arvostelemaan...

Biitsipiknikin jälkeen poikkesin mainitsemalleni herkkukahville ja sen nahkatakkihässäkän kautta bussiasemalle. MUTTA HEI, mikäs mun reissukertomus se olis, ellei siinä olisi kuvia katukoirista ;D ! Yllä kukkalaatikkoon sammunut koira. Tuli ihan joku puliukko mieleen! Alla sen sijaan mun uusi ystävä, jonka toivon tapaavani vielä uudelleenkin. Se höristi tollee söpösti korviaan aina kun kuuli kamerasta tulevan naksahdusäänen. Ihana!! Lisäksi sessu oli ihan superkiltti ja tykkäs musta hirveesti. Se seikka mikä puristi mun sydäntä oli se, että sen takapää oli jotenkin vahingoittunu eikä takajalat toiminu kunnolla :( Raukka raahasi niitä sillee hölmösti perässään kun tuli lähemmäksi mua. Häntä kyllä toimi: viuhtoi aivan hulluna. Koska bussin lähtöön oli vielä aikaa niin juttelin tälle uudelle nappisilmäkaverilleni samalla rapsutellen. Katukoiraksi tämä sesse oli muuten todella siisti - ja pehmoinen kuin mikä!

Kun suuntasin sisään terminaaliin, huikkasin heipat koissulle ja siirryin sisäpihan penkille istumaan. Hetken päästä kulman takaa kääntyi koira raahatan takapäätään mukanaan. Nähdessään minut nappisimmu alkoi heiluttaa häntäänsä niin, että hädin tuskin pysyi pystyssä mutta kiiruhti kohti minua. Sydäntä särki jällee katsoa sen menoa :( Oikein iloisena se kuitenkin tuli nuuhkimaan pussit läpi ja pisti sitten makuulle mun jalkojen viereen häntäänsä vispaten. Vannon, että olisin vohkinut sen mukaani, ellei se tässä tilanteessa olisi ollut mahdotonta! Tuollaisilla koirilla kuuluisi olla koti ja rakastava ihminen huolehtimassa! Voi että sentään :)

Mutta siinä mun Pucónterveiset! Söpöilyyn on aina hyvä lopettaa ;) Saludos a todos! Hasta mañana!