Uusin versio reissujee:stä! Tälle viikolla ohjelmaan pamahti sitten Argentiinan matka! En valita, vaikkei mulla ole hajuakaan missä välissä teen yhden suurehkon koulujutun Suomen päähän. Aion nyt olla niin raju etten vain yksinkertaisesti välitä :D
Huomenna aamulla siis kurvaillaan kohti Chilen rajaa ja Andien välistä Argentiinan puolelle tiirailemaan, mistä vinkkelistä siellä tutkaillaan maailman menoa. Oon ihan innoissani pelkästään jo bussimatkasta, koska oletan maisemien olevan aika muikeita ja kiinnostaa nähdä miten ne Andit ylitetään - jonkun vanhan joenpohjan kautta vai kamalia serpentiiniteitä pitkin. Kohteena on siis San Martin de Los Andes, joka on vain kivenheiton päässä Chilen rajasta mutta meille se kelpaa varsin hyvin kunhan maa vaihtuu :D Matkaseuralaiset kun tarvii kahden päivän poissaolon maasta, että saavat Chileen uuden turistiviisumin. Kohde on luultavasti Argentiinalaisversio Pucónista. Tai tää on ainakin ennakko-oletus, saa nähdä mikä totuus sitten on. Kehnoa säätä on ainakin luvattu, joten... :D Onneksi meillä on roima annos iloista mieltä ja tyhjänpäivästä naurua takataskuissa! Ei vain voi mennä vikaan.
Tänään vietettiin 6 tuntia lippujenhakumatkalla, jonka piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kestää noin yhden tunnin. Tää on taas tätä Chileä. Aikataulutus ei vaan kannata, ellei halua harmistua, panikoitua tai turhautua. Lähdetiin keskustaan klo 11:30 ja saatiin heti alkuun todeta, että ainoa bussifirma, joka myy lippuja San Martiniin sijaitsee Rodoviariolla eli Temucon pääbussiasemalla. Ja siis sehän on tottakai hurmaavasti kaupungin ulkopuolella. Lounastettiin (pakko sanoa, että mä tilasin pitsan, joka oli enemmänkin lätty tomaattikastikkeella :D nauroin ääneen ku näin sen, en oo ikipäivänä nähny noin pientä pitsaa!!) ja sen jälkeen metsästettiin collectivo bussiasemalle.
Arvatkaa kullanmuruset, oliko firman lippuluukulla ilmoitus, että "palaamme tunnin kuluttua". Ei siinä muu auttanut kuin mennä pötköttelemään aurinkoon ja toivoa, ettei kyseessä ole "chileläinen tunti". San Martiniin menee päivässä hurjat yksi bussivuoro, joten ei ollut paljon valinnanvaraa kun viimein pääsimme toimistoon asti. Herra Lipunmyyjä pyysi kaikilta passit/henkilökortit, koska täällä bussilippua käyttäessä ja ostaessa pitää todistaa henkilöllisyys. Mun naurulla ei ollut rajaa kun paluumatkalla tarkastelin lippuja ja totesin, että siinä mun kansallisuus oli "Islandesa" (islantilainen), Jannin "Firlandesa" (yrittää kai olla suomalainen, finlandesa) ja Steffin "Thailandesa". Tolle viimeselle naurettiin aivan vedet silmissä ja loppumatka pukkailtiin Jannin kanssa Steffille käteen 10 peson kolikoita ja pyydettiin jalkahierontaa :D "Eikö se näin mee siellä sun maassa???" Ja siis Steffi on se maailman eurooppalaisimman näköinen blondi sinisillä silmillä :D
Lisäksi onnistuttiin päätymään bussiin, joka kiersi kaikki Temucon kaukaisimmat kolkat ennen paluuta yliopistolle (tasan yksi tunti). Puolimatkassa bussiin astui chileläinen poika, joka valitsi kaikista tyhjistä paikoista sen, joka oli Jeaninen vieressä. (Minä ja Steffi kiherretään lapsellisesti) Ja tottakai jo valmiiksi puolihysteerisinä naurusta heitettiin kaikkea mahdollista läppää englanniksi :D "Kivat kengät!" "No ainakin se tuoksuu tosi hyvältä..." "Harmi, kun on noi lasit päässä niin on vaikee arvioida, mihin se katsoo! Nyt se ainakin tsiigailee Jannin sääriä, grauuu!" Loppumatkasta kun Jeanine ihmetteli ääneen, että ollaanko nyt VARMASTI oikeassa bussissa niin saatiin kyseiseltä herralta vastaus englanniksi :D Miten on mahdollista, että tottakai kun me hervottomina heitetään tyhmää juttua niin paikalle osuu sit juuri se harvinaisuus, joka ymmärtää englantia? Eipä hävettänyt toki, eikä naurattanut. Toivottavasti herra ees ymmärsi ottaa kaiken kohteliaisuutena! Ei tuo ainakaan vihaiseltakaan vaikuttanut. Steffin ratkaisu ongelmaan on, että opetellaan kaikki Suomea - sitä ei KUKAAN täällä ainakaan ymmärrä!
Bussiretkeilyn jälkeen juotiin kahvia kampuksen nurmikolla ja satuttiin tapaamaan ranskalainen tyttö, joka tekee täällä opinnäytetyötään. Se tuli meiltä kysymään, että ootteko ulkomaalaisia, kun tunnisti meidän puhuvan englantia. Sen jälkeen kun oltiin vaihdettu kuulumisia ja yks Ufron katukoirista oli varastanut mun cappucinon niin lähdettiin valmentautumaan huomista varten. Mä tapasin "tandem-kaverini" eli chileläisen tytön, jonka kanssa tavataan kerran viikkossa sillä periaatteella, että mulle opetetaan espanjaa ja mä opetan neidille enkkua. Nyt onkin pää ihan täpötäynnä espanjaa, huh.
Mutta se näistä höpöttelyistä, palaillaan kunhan oon jälleen Chilen kamaralla! Chaoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti