26.8.2010 - Rainy days

Eilen vietettiin kulturelli ilta muutaman kaverin kanssa. Mentiin ensin elokuviin katsomaan chileläinen elokuva Mitos y leyendas(Myths and legends), joka oli mulle ainakin positiivinen yllätys. Tekstejä ei tietenkään ollut, koska näyttelijät puhuivat espanjaa, joten osa dialogista meni multa aivan täysin ohi! Muuten elokuvan seuraaminen onnistui kuitenkin hyvin ja parille vitsille tuli jopa naurettua, kun ymmärsin, mitä hahmot sanoivat. Jee!

Leffan jälkeen jatkettiin kulttuuri-iltaa La Vidassa eli sellaisessa pubi-ravintolassa. Siellä oli esiintymässä joku chileläinen folk-rockia soittava tyttöbändi, jonka soitantaa oli ihan mukava kuunnella vaikka äänentoisto olikin surkein ikinä. Tykkäsin La Vidasta todella paljon ja sinne tulee varmasti mentyä uudelleenkin. Eikä vähiten siksi, että kyseisessä puljussa söin eilen elämäni parhaita ranskalaisia. Mmmmm slurps! En osaa sanoa, millä yrtillä ne oli maustettu mutta aivan uskomaton makuelämys se oli. Alla (surkea) kuva kyseisistä herkkupaloista. Voin kertoa, etteivät ne kauaa päässet haisemaan tuossa lautasella kun neljä nälkäistä leffakävijää iski haarukkansa ruokaan :D

Tässä yksi kuva La Vidasta. Takaa voi bongata myös bändin jos oikein tarkkaan katsoo.

Kuvat ovat noin surkeita, koska ne on otettu kamerakännykällä. Oon ollut nyt todella laiska valokuvaamaan saati kantamaan masiinaa mukanani. Kyseisellä reissulla ja yhdellä tämänpäiväisellä otti todella paljon päähän, että jätin Canonini lepäämään kämpilleni ja päätinkin olla tästä lähin aktiivisempi kuvaamisen suhteen. Parhaat tilanteet tulevat aina yllättäen. Ja sitten ketuttaa - jonkin verran.

Tänään kävelin erään kaverin luota kauppaan ja vesisateessa kävellessäni päästin kulttuurintutkijani jälleen vilkuilemaan ympärilleen ihan omaksi huvikseni. Yleensä sanotaan, että naiset rakastavat huomiota. Varsinkin sitä, joka ansaitaan omalla ulkoisella olemuksella. Jostain syystä en kuitenkaan juuri ilahtunut kun kaiken maailman kuorma-autot ja katumaasturit tööttäilivät minulle kävellessäni ison tien viertä kauppaan (väistellen autojen kävelytielle heittämiä pieniä tsunameja...). Ihan siistiä, että mun gringatukka herättää miesten huomion mutta kamoon - vesisade ja lätäköissä käveleminen tuskin tekee kenestäkään kovin hehkeän näköistä! Ellei ne sit sekottanu mua cockerspanieliin märässä tukassani... Siinä tapauksessa ymmärrän. Cockerit on vallan söpöjä otuksia.

Kyseisellä tiellä kävelijöiden polku menee kaistojen keskellä eräänlaisena "puistosaarekkeena". Oli hauskaa huomata, miten erilainen elämä leveän tien eri puolilla vallitsi. Vasemmalle katsoessa silmien eteen levittäytyi lukemattomien lähiötalojen verkosto ja joka ikinen talo oli kopio naapuristaan. Eihän sieltä löydä edes omaansa, kun on sata metriä täsmälleen samanlaisia taloja vierivieressä! Oikealla sen sijaan oli mapuche-asumuksia, jonka pystyi päättelemään muureihin maalatuista espanjankielisistä teksteistä. Jostain syystä mapuchet tykkäävät aina mainostaa, missä asuvat. Kyseiset asumukset olivat kuin toisesta universumista räikeine väreineen, sottaisine kadunkulmineen ja joka puolella rehottavine puutarhoineen. Siinä sitä kontrastia, jota näkee paljon täällä Chilessä!

Olin jälleen harmissani, ettei kamera ollut laukussani, sillä sateen takia kadut tulvivat ja autot kiskoivat menemään kuin parhaimmatkin jokilaivat! Suomessa tuon kaltainen tulva olisi ollut hesarin kannessa, täällä sille kohautetaan hartioita ja todetaan, että ihan normaaliahan tuo. Joillekin kaduille ei ollut mitään asiaa kävellen, koska ne olivat muuttuneet kanaaleiksi ja lasten leikkipaikkakin muistutti enemmänkin vesipuistoa. Alla muutamia, jälleen kännyllä napsittuja, kuvia kyseisestä näkymästä.

Kameran hengatessa kotona, en näin ollen päässyt tallentamaan myöskään chileläisiä kastematoja ystäväni Hennan iloksi. Veikkaan, että neiti olisi päästänyt kiljahduksen jos toisenkin, kun olisin esitellyt nämä lillukat hänelle vaikkakin vain kuvien muodossa ;) Buahahahhah!

Aurinkoisempia päiviä odotellessa(lakko jatkuu...)!