11.8.2010 - UFRO

Aina sanotaan, että ihmisten pitäisi kokeilla asioita. Jokainen uusi kokemus on kuin laittaisi rahaa omaan henkiseen pankkiinsa. Noh, jottei nyt ihan liian runollisiksi mennä niin tässä lista asioista, joita itse tein ensimmäistä kertaa elämässäni eilen (ja tuutte huomaamaan, ettei näissä ole mitääään poeettista saati ihmeellistä):

a) istuin espanjankielisellä luennolla yliopistossa
b) tein ruokaa kaasuhellalla
c) poltin sormeni sytyttäessäni kamiinaa
d) maistoin chirimoya-jogurttia (mikä ihme on chirimoya ja miltä se näyttää??)
e) lausuin sanan väärin ja sain aikaiseksi kaksimielisyyden kun tarkoituksena oli sanoa "keittiö"

Lykkäsin viikon ajan joka päivä tota kaasuhellan kokeilua, koska olin yksinkertaisesti varma, että räjäytän koko huushollin tai, vähemmän radikaalisti, käräytän kulmakarvani veks. Loppuviimeinhän hella oli helppo käyttää ja oikeasti todella kätevä (lue: nopea sähköhellaan verrattuna). Alla kuva, toi sininen liekki on yks niistä typeristä asioista, joissa ei oo mitään jännää mutta niitä pitää vahdata silti koko ajan :D


UFRO = Universidad de la Frontera eli mun uusi opinahjoni seuraavan puolen vuoden ajan. Asun todella lähellä yliopistoa, joten tästä kävelee viidessä minuutissa möllöttämään luennoille.

Kumma kyllä ensimmäiset luennot ei jännittäny juuri ollenkaan. Olin varma, etten ymmärrä yhtään mitään ja yllätys olikin suuri, kun kykenin seuraamaan luennoitsijan puhetta suhteellisen helposti. Tämäkin tosin vaihtelee puhujan mukaan, sillä seuraavan luennon pitävä herra jutteli kummallisella mongerrusaksentilla ja piti käyttää aivan kaikki energia pelkkään ymmärtämiseen. Kyseinen mies sai muutenkin mun jakamattoman ärsyyntymykseni alkaessaan tivata multa vaikka mitä sanoessani olevani ulkomaalainen (kysymyksistä en luonnollisestikaan ymmärtänyt mitään saati sitten osannut vastata niihin). Inhoan yli kaiken sitä, jos opettaja alkaa tentata joltakulta "yleisöstään" jotain ja voitte vain kuvitella miten miellyttävältä se tuntui 20 vieraan ihmisen joukossa nököttäessa ja vielä vieraalla kielellä, jota ei osaa kunnolla! Ajattelin sillä hetkellä kyllä hyvin äkäisesti, että herra saisi pitää turpansa tukossa ja keskittyä luennointiin :D

Tuleva työmäärä hieman hirvittää, sillä chileläiset todellakin raatavat itsensä ruvelle opintopisteitä tavoitellessaan. Tuntui, että kaikki kurssit sisälsivät huimasti kaikkea ja onkin nyt vain asennoiduttava siihen, etten tule pääsemään kouluvelvoitteistani yhtä helposti kuin olen aina Suomessa päässyt! Entä mitä kertoo maiden erosta se, että Suomessa syksyssä suoritetaan 30 op ja täällä 16 op on maksimirajoilla? Joko me suomalaiset saamme pisteitä helpommin ja kurssimme on kevyempiä tai vaihtoehtoisesti chileläiset ovat laiskoja ;) Koska jälkimmäisestä tuskin on kyse opiskelijoita seurattuani, täytyy vain todeta, ettei Chilen opintopisteiden muuttaminen suoraan Suomen pisteiksi taida olla aivan reilua...

AI NIIN! Ja erinäisien käänteiden jälkeen musta tuli siis sosiologian opiskelija :D Täällä kurssit on kyllä aika erilaisia kuin se korkealentoinen johdatuskurssi, jolla itse aikoinaan istuskelin Vaasassa. Odotan oppivani sosiologian kautta paljon myös Chilestä maana ja yhteiskuntana. We'll see! Koko ajan olen odottanut koska aina-yhtä-valloittavat valloittavat sosiologian klassikot hyppäävät esiin ja tsadaa - tänäänhän Weberit ja Durkheimit sitten lyötiin pöytään :D! Vanha ystävämme Lockekin kuulemma piipahtaa muutamalla luennolla, long time no see!

Joka tapauksessa, aina kun pieni koulustressin poikanen on alkanut kytemään olen verestänyt muistojani käsiteanalyysin ihanuuksista sekä Helon dian mittaisista sitaateista, joita selittävät kommentit olivat jotakuinkin kaukana sanasta "valaiseva". Monesta liemestä on siis selvitty, joten eiköhän tästäkin :)

Niinjoo ja yliopiston "pulpetit" tuo mieleen vauvojen syöttötuolit :D Siihen väliin ei ihan joka iikka saa itseään edes tungettua!! Kiitos insinöörit tästäkin taidonnäytteestänne ;)

Loppukevennys: Löytyyköhän Chileläisen sateenkaarenkin päästä aarre?