20.8.2010 - One month: WHAT?!

Otsikko kuvaa mun päällimäiset tunnelmat! Tuntuu aivan kertakaikkiaan uskomattomalta, että muka kuukausi sitten tähän aikaan retkotin nukkuen lentokoneessa jossain Atlantin yllä. Takana oli pitkä päivä ja sitä edeltävä erittäin huonosti nukuttu yö, koska pientä lähtöpaniikkia oli ilmassa. Olin kuolemanväsynyt, nälkäinen ja epävarma siitä, mikä minua perillä odottaa. Murehdin matkatavaroideni kohtaloa ja sitä, olenko unohtanut jotain elintärkeää kotiin? Anyway rentous ja innostuneisuus oli aika kaukana mun fiiliksistä silloin. Se kuuluisa "hihihihiiii olen matkalla"-tunne kuoli viimeistään Madridissa kun jouduin siihen ylibuukkaussähläykseen :D

Anyway, nyt kuukautta myöhemmin istun (lämmitetyssä) kämpässäni kirjoittelemassa tätä matkapäiväkirjaa melkoisen erilaisissa tunnelmissa. Matkalaukku pääsi perille asti ja mutkien kautta päädyttiin juuri sinne minne oli tarkoituskin. Kertaakaan en ole katunut tänne lähtöäni, vaikkeivat kaikki päivät ole tietenkään hyviä olleet. Ensimmäinen "turistikuukausi" Chilessä alkaa olla takanapäin ja siihen sisältyy niin perinpohjaista laiskottelua kuin vaiherikkaita kokemuksiakin. Arki alkaa pikkuhiljaa vakiintua, eikä täällä olossa enää ole sitä eksotiikkaa, mitä siinä oli vielä ensimmäisillä viikoilla. Samalla tavoin ne päivät kuluvat täälläkin, vaikka maa ja manner ovatkin eri. Kaupassa täytyy käydä, kokata pitää, tiskivuori kasaantuu samalla tavoin kuin Suomessakin eivätkä vaatteetkaan peseydy itsestään. Myös uusia rutiineja on: jokapäiväinen kamiinan sytyttäminen sekä yhteydenpitoviidakko niin mesen, sähköpostin kuin skypenkin avulla.


Nyt kun olen viettänyt kuukauden "chileläisenä" ja syönyt kotitekoisia empanadaksia, hankkinut päänsäryn piscoa juoden sekä oppinut chilen slangisanoja kuten 'weón' tai 'cachái?' onkin hyvä hetki miettiä, mitä olen ikävöinyt kaikken eniten kotimaastani. (Huom. turhan kliseisyyden välttämiseksi en aio seuraavaksi sanoa, että: "No hei siis tottakai kaikkia teitä kullanmurut!!", vaan pysyn konkreettisissa asioissa ;) )

1. Raikas ilma. Okei, tää savuisuus ja tuoksu kuuluu Chileen mutta silti vasta nyt tietää, mistä puhutaan kun jengi kehuu Suomen ilmanlaatua sanalla mahtava.

2. Popcornit. Pikkumaista tai ei niin mä ihan oikeasti ikävöin suolaisia popcorneja. Kämppiksen mielestä suolaiset popcornit on maailman oudoin ja ällöttävin asia, mä taas olin samaa mieltä sen toffeepoppareista. Siis kamoon joku sokerihuurre, mansikka tai suklaa? Yäyh...

3. Spotify. Niin, sehän ei tosiaan toimi pohjoismaiden ja brittien ulkopuolella. Ihan tosi. Ja kyllä ne suomalaiset insinöörit jotain osaa, kun ovat osanneet tehdä ohjelmasta sellaisen, että se tunnistaa milloin ET ole joissain näistä maista. Tosin, jos multa kysytään niin tää insinööriosaamisen taidonnäyte on kyllä melko turha ainakin mun näkökulmasta... ;)

4. Kauppaitsenäisyys. Huomasitteko? Keksin just uuden sanan! Kyseisellä sanahirviöllä meinaan sitä, ettei juustoja ja lihaa yms. tarvis ostaa aina palvelutiskeistä. Suomessa kun oon tottunu vaan kätevästi nappaamaan kaiken mukaani ja sillon tällön ärsyttää mennä sönköttämään, että kuinkas monta kanankoipea haluaisin tai miten iso möhkäle goudaa pitäis pistää pakettiin. Niin, että tällanenkin asia voi siis tosiaan juippia jos se on vastoin omia tottumuksia :D

5. Helppous. Totuushan on se, että elämä on omalla äidinkielellä, omassa kotimaassa niin helppoa että sen ottaa itsestäänselvyytenä. Ihan oikeasti meillä on Suomessa monet asiat niin hyvin, että meillä on aikaa valittaa turhasta aivan liikaa kun pitäis sen sijaan keskittyä arvostamaan sitä, mitä saadaan. Niin, ja jos joku vielä niuhottaa, että kelassa saa jonottaa kauan niin näkisittepä Chilen Civil Registration Officen jonot... hahhaa huhhuijaa... sen nähdessä ei oo ihan varma kuuluisko alkaa itkeä vai nauraa hysteerisesti! En vieläkään tiedä, mut ainaki nipistin itteeni vähintään kerran sitä katsellessa. Eikä ollu muuten unta.

Mutta lopetetaanpa tähän, ettei ala kuulostaa siltä, että tahdon marista :D Chile ei ole Suomi eikä toisinpäin ja hyvä näin. Chilessä on myös paljon sellaista, mitä toisin enemmän kuin mielelläni mukanani Suomeen. Ihmisten perusluonteessa on suuri ero, mutta se ei ole niin suuri, että se häiritsisi. Enemmänkin tunnen, että chileläiset ovat juuri sen tyyppistä kansaa johon itselläni on helppoa samaistua ja tutustua.


Kiitän suuresti tästä kuukaudesta ja jo etukäteen niistä tulevista. Kaikki on kuitenkin mennyt todella sujuvasti ja ilman suurempia takapakkeja. Kämppä löytyi, ruokaa olen saanut ja opinnot ovat aluillaan. Ja se tärkein - hyviä tyyppejä on löytynyt! Varsinkin siitä olen iloinen, että olen tutustunut oikeasti paikallisiin ihmisiin ja heidän kauttaan päässyt paljon nopeammin sinuiksi tämän kaupungin, kulttuurin ja tapojen kanssa. Jengi on myös kertonut mulle, mitä espanjan sanoja EI kannata käyttää Chilessä ellei halua saada kanssakeskustelijoitaan hihittelemään (kaksimielisyyksiä joo).

Seuraavan kuukauden aikana pääsen toivottavasti vielä enemmän kiinni kieleen ja ennen kaikkea saan rohkeutta avata suuvärkkini (Suomessahan lähinnä sen kiinni pitäminen on ongelma... heh heh...). Nyt kun Temuco on tullut tutuksi, niin seuraavaksi olisi mukavaa reissata jonnekin lähiympäristöön kokemaan Chileä laajemmin. Katsotaan mitä tapahtuu! Itteeni ainakin jännittää, hähä!

Alle linkitin teille videon (biisin), joka saa tällä hetkellä kylmät väreet vilistämään pitkin mun selkärankaa jokaisella kuuntelukerralla. Kyseessä ei oo Chileläinen bändi, mutta espanjaksi ne laulelee kuitenkin. Kuulin kyseisen viisun ekan kerran Colleton radiosta tullessani keskustasta ja illan hämärtyessä tunnelma vaan jotenki kolahti muhun :D Lälly biisihän tää on, mutta oishan se elämä tylsää ilman pientä söpöilyä aina aika ajoin!

ENJOY! :)