sunnuntai 21. marraskuuta 2010

21.11.2010 - Por favor

Päätä särkee - syynä on vieraiden kielten yliannostus. Englanti tai Chilen espanja ei enää aiheuta tätä olotilaa mulle MUTTA tuntitolkulla Saksaa ja Mapudungunia - OH YES!! Kyllä muuten jomottaa ja tuntuu, ettei enää puhu omaa äidinkieltäänkään...

Kaveri rehas mut mukaansa mennessään tekemään saksalaisten luo Mapudungunin (Mapuchekieli) läksyjä. Olihan se vähän tylsää kuunnella kun neljä saksalaista puhuu saksaksi mapudungunista, kun kumpikaan kieli ei itellä oo hirveenä hallussa :D Niinpä mä keskityin talossa asusteleviin neljään kissanpentuun, jotka taas keskitty hyvin tehokkaasti syömään mun paidannappeja, tennareita ja farkkuja - söpöä. On muuten aika pelottavaa, että mä oon alkanut konstekstitasolla ymmärtämään saksaa - eli jos yhdistän hataran hallitsemani saksan sanaston ja muun ulkokielellisen kommunikaation ymmärtämisen pystyn tosi usein tajuamaan, mistä hemmot puhuu. Tää on sikäli aika riipaisevaa, koska en oo ikinä opetellut edes saksan alkeita. Tätä se sakemannien kanssa hengaus teettää!!

Anyway, päivän jutskukkeliin, joka on kohteliaisuus täällä Chilessä. Suomessahan ihmiset on kylmiä mutta yleensä hyvin kohteliaita toisiaan kohtaan ja tää vaikutelma on ainoastaan voimistunut täällä. Chileläiset on näennäisesti superkohteliasta kansaa - poskipusun yhteydessä kysytään vointia, joka paikkaan on tervetullut ja viesteissä viljellään kohteliaisuuksia. Tosiasiassa "como estas?" -kysymykseen ei kuulu vastata muutakuin "bien = no että hyvää kuuluu" ja suurin osa kohteliaisuuksista on tottumuksena tulevia, sinänsä merkityksettömiä sanoja. Vaikka tykkäänkin chileläisestä jengistä niin on pakko myöntää, että muutama tapa ärsyttää ja kummastuttaa näiden kohteliaisuusseikkojen suhteen:

1) Jonottaminen - Omasta paikastaan kannattaa pitää kiinni kynsin hampain, sillä jonotuskulttuuri ei täällä todellakaan oo yhtä kohteliasta kuin Suomessa. Jos vaan seisoskelet söpösti paikallas niin saat äkkiä huomata, että nelihenkinen lapsiperhe tilaa hampurilaisia sun vuorolla tai jäit justiin bussista koska et rynninyt härän voimalla sisään heti kun ovet aukesivat. Tähänkin kuitenkin tottuu mutta ei se ainainen paikan puolustaminen mukavalta tunnu edelleenkään. Yleensä jos kuitenkin tuijotat tarpeeksi myrkyllisesti tai saat merkitsevän yskäkohtauksen niin ihmiset kyllä kysyy, että "vai olitko sä sittenkin ensin tässä?" Silloin pitää kaivaa esiin herttaisin mahdollinen hymy ja purjehtia kysyjän ohitse, että "JOO, mä olin tässä ENSIN".

2) Kieliongelmat - Ite oon saanut ihan mahtavan kärsivällistä kohtelua silloinkin kun vielä sönkötin ihan käsittämättömiä lauseita ruosteisella euroopan aksentillani. Välillä silti vieläkin törmää siihen, että jos ulkomaalaisen näköinen heppu kysyy, että "anteeks mitä?" niin reaktio ei oo ihan sitä mitä toivoit. Mulla ainakin nykyään on monesti kyse vain siitä, etten sattunut kuulemaan mitä ihminen sanoi mutta kaikki automaattisesti olettaa, että toi ei vaan puhu kieltä eikä edes vaivaudu yrittämään uudelleen. 

Hauskin tilanne oli ehkä se kun yritin ostaa marketista pantillista pulloa. En ymmärtänyt mitä kassaneiti sanoi ja  kun en toisenkaan kerran jälkeen käsittänyt niin hän vain huiskaisi kättään ja puisteli päätään. Hetken päästä kassakoneen kanssa oli kuitenkin jokin ongelma ja hän kutsui paikalle teknikon selittäen tälle, että "toi asiakas ei vaan honaa" (ymmärsin tottakai kaiken mitä kassaneiti selitti). Sitten teknikko alkoi puhua mulle sairaan hitaalla englannilla: "Tämä - pullo - on - lasia..." Mä vastasin espanjaksi, että joo tiedän mutta voitko nyt selittää, että mikä on ongelma sen kanssa. Hetken setä tuijotti mua suu auki ja kysyi (englanniksi): "Puhutko - sinä - espanjaa?" Vastasin espanjaksi edelleen, että no miltä näyttää :D Sitten herra selitti uudelleen ongelman (joka oli, että pullosta piti maksaa pantti) ja sanoin, että nou problem - ja sillä siisti! Helposta asiasta siis tehtiin vaikea pienellä välinpitämättömyydellä :D 

3) Nariseminen - Jotku inhoaa sitä, että suomalaiset tulee nalkuttamaan ovelle, jos pidät liian kovaa meteliä tai muuten vaan meno naapurissa tökkii. Nykyään likimain rakastan tätä tapaa. Välillä tuntuu siltä, että chileläiset on vaan kateellisia jos naapurissa on bileet ja heillä ei - ja sitten soitetaan keskellä yötä vuokraisännälle, että naapurissa on bileet!! Niin kuin se vuokraisäntä voisi asialle mitään omasta kodistaan käsin - muutakuin vasta aamulla soittaessaan, että metelöitte liikaa VIIME YÖNÄ. Miksi ei voi tulla koputtamaan ovelle, että voitteko pliis olla hiljaa kun meitsi haluaa nukkua? Kun vuokraisäntä soittaa raivoissaan seuraavana aamuna, että oli liian kovat bileet niin alkaa ärsyttää se seikka, ettei sulla ollut hajuakaan sen häiritsevän naapureita. Kukaan ei voita mitään. Mun mielestä tää on välillä jopa tosi ilkeä tapa, koska soittajat tietää kyllä, että hommaavat vaikeuksia asukkaille. Mur. 

Niin ja ihan kaiken selvyyden vuoksi - minullahan ei ole ollut vuokraisäntien kanssa mitään ongelmia :D

4) Blondiasenne - Enkä tarkota tällä nyt sitä, että joku on blondi ja siksi saa olla tyhmä. Pointtina on chileläisien suhtautuminen "gringoihin" eli meihin ulkomaalaisiin, jotka selkeesti näytetään erilaisilta. Tätäkään ongelmaa ei oo hirveesti esiintyny mutta muutaman kerran oon saanut hyvin myrkyllisiä katseita chileläisiltä naisilta punertavan gringatukkani ja vihreiden silmieni takia. Lisäksi oon muutaman kerran kuullu chileläisien puhuvan musta tai kavereistani aika kettumaisia kommentteja koska nää Einsteinit olettaa, ettei me tietenkään osata NIIDEN kieltä koska ei olla TÄÄLTÄ. Mua tää ei sinänsä jurpi hirveesti - lähinnä yleensä naurattaa - koska tapana ei ole ottaa itseäni liian vakavasti. 

Niin ja myrkkykommentit tulee aina naisilta. Miehiltä sen sijaan tulee kaikkea muuten vaan julkasukelvotonta, jota itsenäinen eurooppalainen nainen ei millään osaa ottaa kohteliaisuutena. Lisäksi jotkut chileläiset tuntuu ajattelevan, että ollaan jotain eläimiä, joita saa vapaasti valokuvata kuten eläintarhassa konsanaan. EI NÄIN. 

Kaikkeen kuitenkin tottuu. Yleisesti ottaen chileläisten asenne ulkomaalaisia kohtaan on kuitenkin innostunut ja  utelias. Lisäksi tän maan kansalaiset on ihailtavan avoimia ja yleensä aitoja. Näin ollen pienistä kipeistä paikoista huolimatta ihastun aina uudelleen ja uudelleen tän jengin elämänasenteeseen. Suomalaiset vois haudata sen peruspessimisminsä jonnekin hyvin syvälle maan uumeniin, por favor!

Loppuun parin chileläisen artistin biisit. Ihan vain koska tykkään tunnelmasta ja oon viimeinkin onnistunu löytämään näitä aitoja chileläisiä popbiisejä. Enjoy!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti