Moni on tituleerannut tätä merenrantakaupunkia "Chilen kauneimmaksi kaupungiksi". Tämän vuoksi odotukset olivat melko korkealla bussimme kurvatessa Valdivian bussiasemalle. Noh, olihan se nätti mutta henkilökohtaisesti pettymys oli silti aika suuri. Ainakaan vielä en ollenkaan ymmärrä tätä kauneushehkutusta, miksi ihmeessä se on niin spesiaali?
Yksi seikka, joka saattaa selittää tämän näkemyseron on se, että musta tuntui välillä kuin olisin ollut järvi-Suomessa. Kaunista, kyllä, mutta aivan liian tuttua ollakseen mulle mitenkään erikoista tai eksoottista. Katsokaa vaikka!
Muuta yleiskuvaa Valdiviasta:
Ensimmäisenä suunnistettiin lounaalle ja pakkohan meidän oli ruokajuomaksi tilata kuuluisaa Kunstmannin olutta, jonka tehdas on Valdiviassa ;) Seuraavaksi vaellettiin hurmaavassa satamassa, jossa myytiin vaikka minkälaista merenelävää ja sillipurkkia. Lisäksi nähtiin merileijonia! Ei mitään sutjakoita herrasmiehiä niin kuin ne, joita näkee temppuilemassa eläintarhoissa. Nää oli kunnon karvaisia roikaleita, jotka painoi jopa 400 kiloa!
 |
| Pitihän sitä yksi häröilykuvakin olla mukana. |
Saavuttuamme saarelle, tsekattiin ensin kirkko ja sitten syötiin Once (aterian nimi täällä) eräässä pikkukahvilassa. Tytöt sai Kucheninsa ja mä Empanadakseni. Everybody was happy!
 |
| En oo ennen nähny kananpojan juoksevan sisällä ravintolassa! |
 |
| Näin onnellinen Steffi oli kuchenistaan! Saksalainen mikä saksalainen... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti