Meidan paivat Pariisissa oli yhta vuoristorataa - valilla oli hyvia hetkia (kuten illanvietto kirkolla, josta nakyi koko oinen Pariisi) ja sen jalkeen huonoja (varastettu passi). Yleisesti ottaen Pariisi oli pienoinen pettymys meille kaikille. Varsinkin ensimmaiset mielikuvat tasta ns. "lumoavasta kaupungista" olivat melko karmeita. Naista mainittakoon muun muassa pissan haju kaduilla (varsinkin portaikoissa). Tokkivat ja tuuppivat ranskalaiset. Pariisin metrosta puhumattakaan. Se oli pienoinen shokki ihmiselle joka on tottunut suht siisteihin metroihin - ei hiiriin, homeisiin seiniin tai likaveteen juoksemassa siella sun taalla.
Seuraavaksi esittelen perus turistirysat, jotka juostiin hervotonta vauhtia lapi. Kaikissa oli niin valtavasti ihmisia, ettei uniikista kokemuksesta oikein voinut puhua. Ei viimein menty minnekaan nahtavyyteen sisalle, koska niiden jonojen pituus oli vain jotain niin uskomatonta.
Sitten meidan turistikohteiden ulkopuolelta loytyneet lempparit: Seine seka sen rannalla oleva feikkibiitsi.
No nyt on Pariisi nahty. Enka usko, etta tarvitsee valttamatta tulla uudelleen. Ymmarran tavallaan, miksi se viehattaa joitakin ihmisia. Sitten tulee se mutta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti