NIINPÄ me mietittiin, että lähdetään meren rannalle erakoitumaan jouluksi. Kuulostaa ehkä karulta, että mennään teltta ja retkikeitin kainalossa eräälle suhteellisen lähellä olevalle saarelle. Toi paikka tulee olemaan ihan "loistava" luontokokemus ihmiselle, joka on kattonu elämässään aivan liian paljon Lostia. Meinaan, että kyseisellä pikkusaarella asuu ainoastaan pieni kalastajayhteisöllinen ihmisiä. Muuten siellä ei - ole - ketään! Saaren keskiosa on tiheää metsää ja rannat on valkoisia ja autioita (Lost!!!!!). Kun joulu ei kerran tunnu joululta niin vedetään tää homma sitten kunnolla överiksi ;)
Ei vaan, odotan ihan hirveellä innolla tuota reissua, koska toi paikka on ollut mun must-see listalla aikasen kauan ja kaverilta oon kuullut niiiin paljon sen ainutlaatuisuudesta ja kauneudesta jajaja... Aiotaan leiriytyä biitsille jouluksi, kiskaista vilkkuvat poronsarvet päähän, laulaa joululauluja aaltojen kohinan tahtiin ja maistella punaviiniä. Ah, veikkaan että siitä tulee hienoa! Vaikka varmasti myös eriskummallisin joulu ikinä, koska...
a) yleensä en vietä jouluani teltassa
b) yleensä jouluna EI ole shortsikeli
c) yleensä viiden kilometrin säteellä on enemmän ihmisiä, kuin sun seuralaiset (juu, jopa Suomessa)
d) yleensä en syö jouluateriakseni kasarinuudeleita tomaattikastikkeella höystettynä tilkalla punaviiniä
e) en yleensä käytä jouluisin vilkkuvia poronsarvia
Jos nyt jotain pitää sanoa, niin oon toisaalta nauttinu, ettei joululahjoista ole tarvinnut ottaa mitään stressiä. Tuun olemaan raivoissani, jos joku kaveri möläyttää ostavansa mulle lahjan, koska ei huvita ryömiä tonne väkipaljouteen metsästämään viimetinkalahjoja. Toisaalta voisin ostaa Jannille ja Steffille jotain oikein typerää... kuten lapsien poliisileikkisetin tai rantapallon, jolla on tiikerin naama. Se vois toimia. Ne olis varmasti oikein otettuja.
Tänään siis juostiin Steffin kanssa ympäri Temucoa kaikenlaisten retkeilytarvikkeiden perässä. Me oltiin ihan hirveitä :D Olisitte nähneet sen hullunkiillon jolla väijyttiin camping-osastolla kun innostuttiin kaikesta uskomattomasta pikkusälästä mitä siellä oli. Mä olin aivan leikeissä kaasulla toimivasta pöytälampusta ja Steffi hipelsi kokoontaitettavaa vesikanisteria ja kirkkaanpunaista piknik-settiä hetken jos toisenkin. Pakko myöntää, että muutama sellainen juttu löydettiin, etten ois ikinä uskonut sellaisia olevan olemassakaan - saati, että olisin osannut kaivata niitä.
Loppuviimein löydettiin sopivalla hinta-koko-laatu -suhteella varustettu teltta (mä sain kunnian tiedustella nappisilmäiseltä myyjältä, josko hän voisi tarkistaa onko teltta VARMASTI vedenpitävä). En kertonut sitä Steffille kaupassa, mutta kamoon TURKOOSI-hopeinen teltta, awwww <3 !! Lisäksi ostettiin retkikeitin kaasupulloineen - ja ihmeteltiin, miten onnellinen ihminen voi olla ostaessaan elämänsä ensimmäisen kaasukeittimen :D Yks ostos testattiin jo, nimittäin muoviset minivesipyssyt. Paketissa luvattiin, että "ampuu jopa viiden metrin päähän!". No hei pakkohan toi oli kokeilla. Armoa ei annettu kun neljä vesipyssyllistä pöhköä hyppi ympäriinsä saksalaistypyjen asunnossa vesipyssyt kourassa... ja joo, se tosiaan ampuu tehokkaasti sinne viiden metrin päähän. Mä koin tän karvaasti kun Steffi pamautti mua keskelle naamaa :D
Tässä muutama ei-mun-ottama maisemakuva paikasta, jonne meen viettämään joulua, joka ei tule tuntumaan joululta:
Pidetään peukkuja, ettei jostain ilmesty jotain hirmumyrskyä, joka estäis meidän pääsyn saarelle! Muutoin, Isla Mocha, here we come! Tonne asti ei tontutkaan jaksa tulla vakoilemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti