8.3.2011 - Musta on tullu kaupunkilainen!

Viime viikonloppuna vierailin armaassa pääkaupungissamme Helsingissä. Ihan sepustelua taustoittaakseni on mainittava, että oon aika Helsinkikielteinen ihminen. Inhoan sitä, että Suomi on vuosi vuodelta Helsinkikeskeisempi. Lisäksi pienestä kaupungista kotoisin olevalle se ihmismassa on vaan hieman hämmentävää.    Kaikkea on niin paljon - en tarvi kymmentä supermarkettia kilometrin säteelle, että saan ostokseni tehtyä. Yksi riittää. Se kaikkein kovin koetuskivi on kuitenkin aivan joka kerta julkiset liikennevälineet. En ole koskaan tottunut, oppinut tai joutunut käyttämään niitä. Hyi. Jostain syystä vaan oon aina inhonnut niitä yli kaiken ja iloinnut mielessäni siitä, ettei Vaasassa ole pakko käytää citybusseja ellei välttämättä halua. Ei ollut paniikkikohtaus kaukana kun aikoinaan jouduin busseilla pari pysäkinväliä kaverini tupareihin YKSIN, HELSINGISSÄ.

Noh, en olettanut oman Helsinkikuvani muuttuneen mihinkään suuntaan vaihtoni aikana mutta kas kummaa, yllättäen koinkin kaupungin hyvin toisenlaiseksi kuin ennen. Edelleenkin se on vain yksi kaupunki muiden joukossa eikä mikään THE kaupunki MUTTA juttu oli se, että mun julkisten liikennevälineiden pelko oli tipotiessään :D Jälleen yksi Chilessä opittu asia! Menin lähijunalla yksin kaverini luo eikä siinä ollut mitään ongelmaa, myös metro tuntui kotoisalta (tosin Santiagon metro oli silti jotenkin kivempi). Jee, olen kehittynyt!

Toinen seikka oli se, että Helsinki tuntui väljältä :D Chilen kaupungeissa kaduilla tungeksi aina paljon enemmän ihmisiä ja nyt tuntui, että eihän täällä edes hirveästi ole tätä jengiä. Hmm. Muistaa vain, että jos Chilessä käveli keskustassa ruuhka-aikana oli pakko tuijottaa jalkoihin, ettei astunut kenenkään päälle tai toisin päin. Kokoajan sai keskittyä siihen, ettei törmäile päin ihmisiä tai kojuja tai katumyyjiä. Huh.

Ruuhka-aikaa Santiago de Chilessä. Yllä metro ja alla bussit.

Tärkeintähän tossa on se, että tuli taas varmempi olo. Tietää pärjäävänsä isonkin kaupungin liikennejärjestelmissä kun on nyt saanut harjoitusta useissakin isoissa cityissä. Lisäksi on kivaa, kun pääsee siihen vaiheeseen kaupunkilaisuudessa, ettei muihin kaduillakulkijoihin enää kiinnitä niin paljon huomiota, että ihmismassa häiritsisi. Temucossa ja Chilessä pääsin siihen pisteeseen, joten näköjään se pelaa sitten täälläkin.

Kaupunkihätäilyn vastapainoksi ihanaa musiikkia - ei tosin Chilestä mutta Etelä-Amerikkalainen toi BLONDI (??!!) kuitenkin on. Toinen on espanjalainen bändi. Toi kieli on vaan niin rentouttavan kuuloista laulettuna.





Ai niin ja huomasitteko päivämäärästä, että siitä on pian kuukausi kun tulin takaisin! MITÄ IHMETTÄ ?! Aika juoksee taas jotenkin niin uskomattoman nopeasti, että huhhuijaa...