22.3.2011 - Pako Chileen!

Nyt kiukuttaa, väsyttää ja kaikki on ihan tyhmää. Siispä lähden takaisin Chileen... nojatuolimatkaillen.

Jotenkin kummassa se vaan menee niin, että kun Chilessä ketutti oikein perinpohjaisesti niin teki mieli pakata laukut ja lentää Suomeen ja tällä hetkellä oon jo toinen jalka ovenraossa pakomatkalla takaisin! Onhan se toisaalta kiva henkinen pakoreitti, että voi heittäytyä lapsellisen myrttysuiseksi ja tuntea olonsa edes vähän paremmaksi jos ajattelee, että mulle on olemassa toinenkin maa.

Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa ja sitä rataa. Mulla kun nyt ei oikein ole muuta odotettavaa kuin että pääsen huomenna taas puurtamaan kandin pariin NIIN kuvittelen, että oisin muka lähdössä matkalle. Valitsin kohteeksi yhden "must-see" -kohteista, jonne en ikinä ehtinyt. (Vielä joskus ehdin, enköstä vain?) Ladies and Gentlemen - San Pedro de Atacama, Chile.

Mikäli joku on nukkunut maantiedon tunnilla, niin Atacama on maailman kuivin aavikko, joka sijaitsee Chilen pohjoisosassa. Siellä on kuulemma alueita, joilla ei ole satanut 400 vuoteen! Mun konsultoimani kaverit sanoi kaikki, että se on todella erilainen, mutta myös hyvin kaunis. Keväisin siellä on kuulemma aika, jolloin koko aavikko kukkii. Tai no ei varmaan ne alueet, jotka ei oo nähny mitään nestemäistä satoihin vuosiin, mutta muuten. Tämmöiselle pikku maantiedehullulle Atacama oli SE JUTTU, mutta kuten on huomattua, suunnitelmat muuttuu. Vieläkin oon tosin surullinen, ettei tavattu Atacaman kanssa :( Nyyhkistä!

San Pedro de Atacama on itsellään pieni kaupunki, mutta sieltä on helppo lähteä retkille tonne aavikolle. Muun muassa kuumille lähteille, geysereille tai Valle de la Lunalle. Valle de la Muerte, eli kuolemanlaakso, siellä on muistaakseni myös. Sitten tietenkin se yksi pääasioista... SANDBOARDING!

Voin nähdä itseni viipottamassa laudalla alas noita valtavia dyynejä yhä uudestaan ja uudestaan, jauu! Veikkaan että oisin tosta vielä enemmän haltioissani kuin itse lumilautailusta, en osaa sanoa miksi. Semmoinen aavistus vain. Koittakaapa mielessänne photoshopata mun naaman ton poitsun feissin päälle ja leijonanharjatukan liehumaan kypärän alta - kyllä! Se olen minäääää! Mielikuvamatkailu on näköjään sittenkin aika siistiä. Heti tulee parempi olo!

Sitten sellanen juttu, että minkämoisella aavikolla on LAGUUNEJA?? Eikö se pointti just ole se vedettömyys!

'

...toisaalta, jos siellä on flamingoja niin menköön! Katon kaikkea sormien läpi, jos vaan saan vaihtailla flamingoja :D Pingviinit ja noi jakaa söpöimpien eläimien ykköspaikan! Jotenkin ne osaa olla pinkkejä silleen, ettei se mene ällöttävän barbimaiseksi.

Allaoleva kuva on mun mielestä ihan huippu! Arvatkaa mikä leffa siitä tulee mieleen? Mieti, mieti, mieti! No kamoon Autot / Cars! Toi näyttää just siltä ruostuneelta harvahammasautolta, paitsi toi vihertää enemmän. Vaikuelmaa lisää noi taustalla näkyvät talot. Kylä keskellä aavikkoa, ah! Rakastan piirrettyjä. Onneks toi kuva ei oo mun ottama. Oisin taas saanut jonkun hullun leiman otsaani kun hihitellen oisin valokuvannut hylättyä autoa aavikolla :D Miettisivät varmaan, että on neitiin iskenyt pahemman luokan nestehukka.

KATTOKAA NYT !!!! <3 

ps. Yleensä Enrique Iglesiaksen silkkiääni pelastaa synkimmänkin päivän, mutta nyt sitäkin kuunnellessa alkoi kiukuttaa. En harrasta kateutta, mutta kyllä mua vähän harmittaa että moni muu suomalaistyttö pääsee ihailemaan herraa livenä ensi kuussa ja mä joudun tyytymään lehtikuviin. Hmph !!