Mun pitäis nyt taas saada joku tolkku tähän hommaan :) Joko keksiä joku hieno, kaiken kokoava loppubloggaus tai sit tiputella pienempää juttua siihen asti kun se loppuhuipennus tulee vastaan (tai kunnes Google analytics näyttää ettei mulla ole enää yhtään lukijaa). Onhan tässä tapahtunut vaikka mitä: olen väsännyt kandia, tänään olin EU:n neuvottelusimulaatiossa edustaen Saksaa (kuuluu erääseen kurssiin, HUOM, yllättäen edustin Saksaa HAH HAH), sain työpaikan jne jne. Mutta miksi ihmeessä omaa kulttuuriaan ei osaa tarkastella uteliaan 7-vuotiaan näkökulmasta ja löytää joka päivälle jotain hassua kulttuurijuttua kerrottavaksi? Kai sitä ajattelee, ettei se ole tarpeeksi kiinnostavaa. Ja noh, se on suuri harmi!
En mä "elämä on seikkailua" -asennettani ole sentään romukoppaan heittänyt vaan viikko sittenkin hipsaistiin kaverin kanssa merenjäälle termospullo ja evässämpylät repussa. Oli ihanaa viettää kaunis sunnuntai-iltapäivä hölmöillen merenjäällä, samalta se miniretkeily tuntuu omassa maassakin!
Yritän ratkaista tän dilemmani jotenkin mutta NYT niin omakseni kuin teidänkin oloksenne: Carrie, tanssiva koira Chilestä!
ps. Tämä koiraneitihän siis inspiroi mulle mun kandiaiheen :D Nyt siis kirjoittelen eläinjulkkiksista, jotka on nostettu kansallismaskoteiksi. Aina kun kirjat alkaa puuduttaa niin katon tän videon ja alkaa hymyilyttää! Onko hellyttävämpää nähty? Katsokaa nyt miten se heiluttaa häntäänsäkin kokoajan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti