Arvatkaa, missä mä olin vuosi sitten? Niin.
Siitä on jo vuosi, kun tämä pössö heräsi ensimmäistä kertaa elämässään Chilen auringon alta. Nukuin lentojen jälkeen 13 tuntia putkeen ja silti väsytti. Olin kolmen peiton alla, kaikki vaatteet päällä ja paleli. Sää oli harmain ikinä ja mietin, että tätäkö tämä Chile nyt sitten on. Ai niin, ja näytin aivan hirveältä koska mun matkalaukku ei siis saapunut enkä kanna mukanani varameikkejä :D Iloksihan se siitä sitten muuttui. Tuntuu katkeransuloisen kaukaiselta. En tiedä johtuuko kasvavasta, levottomasta matkakuumeestani vaiko tästä vuosipäivästä, niin oon viime viikkoina haikaillut elämääni chileläisenä paljon. Ah, kai se on niin, että aina tuo kaukainen maa tulee olemaan mun sydämessä ;)
Tarkoitukseni on siis jollain kattavammalla valokuvapainotteisella jutskukkelilla koota yhteen mietteeni noista upeista kuukausista sekä sitä seuranneista, jotka on täällä kotisuomessa sujuneet aika vaihtelevissa tunnelmissa. Sen jälkeen on mun aikani jättää jäähyväiset tälle blogille. Näin siksi, että tämä on Chilen matkapäivyri ja itse reissu sekä sen jälkimainingit on nyt koettu ja eletty. Kaikella on aikansa... paitsi seuraavalla biisillä. Oon varma, että mummo-Tiina rokkaa sitä vielä kiikkutuolissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti