Kun viiden päivän työputken ja viimeisen aamuvuoron jälkeen raahasin itseni kirpparille hakemaan pois meidän kamppeet vain kuullakseni, että ne ovat nyt Pietarsaaressa, ei ollut itkupotkuraivari kaukana. Onneksi mulla on tapana aina valita se nauraminen. Lähinnä kyllä kiukutti :D Kun seuraavassa risteyksessä joku juippi (kyllä, olen tarpeeksi vanha kutsumaan muita juipeiksi) meinasi kolauttaa autollaan mun vanhan romurakkaani päälle niin mietin, että jospa oisin jäänyt töihin vaikka lakaisemaan. Siellä varaston nurkassa olisi ainakin turvallisempaa.
MUTTA. Kun radiosta soi Pariisin Kevään Pikku Huopalahti, mun oli hyräiltävä (lue: hakattava rattia ja eläydyttävä) mukana ja pikkuhiljaa mieliala lähti nousuun. Lähdettiin kaverin kanssa purkamaan tätä Pietarsaariepisodia hyvän ruuan ääreen. Hyvän ruuan sijaan saatiin... tajunnanräjäyttävää nannaruokaa! Oh! Ikinä ei ole minkään sortin hampurilainen ollut tuollainen makuelämys aijai. Joten, Vaasassa vierailevat attention: Palosaaren Kings and queens on varsin suosittelemisen arvoinen. Mums. Kaiken tämän jälkeen sain vielä ystäväiseni herkkupannukakkua ;) Elämän pelastavat NE pienet jutut.
Nyt kun herkuttelun päälle nukuin viiden (aivan!) tunnin päikkärit niin on jo varsin virkeä ja elämäniloinen olo :D
Nyt kuunnelkaa toi ja antakaa hymyn nousta nassulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti