25.5.2011 - Como te extraño mi Chilito lindo!

Auau, mikä hirmuinen Chileikävä iski yhtäkkiä kuvia katsellessa. Oivoi. Kesäisessä iltahämärässä selailin matkakuviani ja jotenkin pitkästä aikaa pääsin uppoutumaan niihin aivan täysin. Muistin ilman kuviakin, miltä upeat vuoristot näyttivät ja miten ne korkeuserot saivat mut kokemaan rakastumisen huumaa joka kerta. Melkein pystyi tuntemaan Chilen paahtavan auringon ja sen, miltä ilma tuoksui. Syvä huokaus.

Aivan sydäntä särkee, kuinka tekis mieli hetkeksi päästä taas katselemaan noita vuorenhuippuja. Ja mä vannon, että Tyyni valtameri tuoksuu erilaiselta kuin tämä, jonka rannalla nyt asun. Samalla on ikävä ihmisiä ja tapaa viettää iltaa sekä juhlia chileläiseen tapaan (joka istuu mulle paremmin kuin suomalainen tapa). Una cheliiitaaa porfa!

Tuntuu niin epätodelliselta, kuinka nämä kaksi maailmaa voi olla niin kaukana toisistaan ja samalla molemmat itelle niin tärkeitä. Samankaltaisia mutta niin erilaisia, että pää menee sekaisin, jos niitä yrittää yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Huokaus, kiitos tuosta ajasta! Onneksi Suomen kesä on kiva ja ihan pian täällä <3 Ja näen muutaman näistäkin kultamuruista pikemmin kuin ehdin kissaa sanoa (nyt vähän huijaan mutta sallittakoon se mulle). Besoooooos! Chileni, ikävä on kova! Suomeni, älä ota tätä henkilökohtaisesti, tämä ei oo väheksymistä.