19.2.2012 - Loppupuheenvuoro!

"Kyllä rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että Chileen on välillä aivan kamala ikävä! Onneksi uusi kämppä on viihtyisä, kaverit yhtä ihania kuin ennenkin ja opinnot tuntuu kivoilta. Suomen puhuminenkaan ei enää tunnu kummalliselta :)


Chile oli upea kokemus, kiitos siitä. Oon onnellinen, että lähdin sinne. Opin paljon itsestäni, maailmasta, sosiaalisuudesta ja kulttuurista - niin omasta kuin vieraistakin. Lisäksi sain upeita ystäviä ja tuttavuuksia sekä roppakaupalla uusia kokemuksia. Arvokkaat 6 kuukautta kaikenkaikkiaan. Jee, hyvä minä! Tein sen!"


Näin päättyy mun pieni musta kirjani eli Chilen matkapäiväkirjani, jota kuljetin aina mukanani reissuilla. Siitä tuli sellainen normi käsilaukuntäyte huulirasvan, lompakon, avaimien ja puhelimen oheen. Tuo kirjoitus on päivätty 17. helmikuuta eli melkeinpä tasan vuosi sitten viikko kotiinpaluuni jälkeen :) Nyt siitä on vuosi ja seitsemän päivää (no okei, yhdeksän) ja avasin pikku kirjaseni nähdäkseni, mitä silloin mietinkään. Ja vaikka monen mielestä toi pieni kirjoitus on varmaan pullollaan typeriä kliseitä niin joskus nekin löytää oikean paikkansa. Valitettavasti sitä, mitä siellä oppi, on kovin vaikea pukea kunnolla sanoiksi :)

On ihanaa kokea paikka, jossa ajalla ei ole mitään merkitystä koska saarella ei ole kauppoja, ei virastoja, ei busseja ja lehmiäkin on huomattavasti enemmän kuin ihmisiä. (Isla Mocha) Tajuaa, miten keinotekoista tämä kaikki kiire tavallaan on. Mieltä avartaa myös se, jos tajuaa patikointireissulla yhtäkkiä, ettei ole nähnyt itseään peilistä neljään päivään. Tajuaa, miten vähän omalla ulkonäön tarkkailulla voi olla tekemistä hyvän fiiliksen kanssa. (Torres del Paine) On hienoa, kun muusta kulttuurista tuleva ihminen ällistelee sitä että opiskelen yliopistossa ilmaiseksi. En kehdannut enää edes lisätä, että itse asiassa meille annetaan vielä ilmaista rahaakin. Tajuaa, miten monia itsestäänselviä asioita pitäisi osata arvostaa. On hassua, että kämppis pitää sua sekopäänä kun sanot lenkkeileväsi talvisin merenjäällä. Herra kun ei millään voi ymmärtää, että jossain on oikeasti niin kylmä, että merikin jäätyy.

Tiedän, että mun blogihiljaisuuteni on kestänyt lokakuusta asti mutta kun muistelin vuoden takaista paluutani niin tuli semmoinen olo, että blogillekin on saatava joku kunnollinen päätös. Luvassa viimeinen kuvakooste siitä, millaisia asioita on eniten kaivannut tässä vuoden aikana :) On ollut ikävä...

...moottoripyöräreissuja ihanissa maalaismaisemissa, kiemurrellen pitkin pieniä vuoristoteitä. 

...chileläisherkkuja!! Ja niin chileläistä olutta kuin viiniäkin! Ja oikean makuisia tomaatteja.

...ystäviä <3

...katukoiria. Aina oli joku söpöyspallero rapsutuksen ulottuvilla.

...reissuja, joilla näki vaikka mitä ja jaksoi silti innostua lapsellisesti joka asiasta.

...rentoa elämäntyyliä.

...no niitä vuoristoja!!

...sitä tunnetta, että koko maailma on avoinna :)

Asioilla on tapana järjestyä, kaikkeen tottuu ja uudella ympäristöllä voi olla uskomaton vaikutus meikäläisiin! Nää on juttuja, joita oon joutunut nyt uutta vaihtoa suunnitellessani hokemaan itselleni aika tiuhaan. Vaikka pitäisi kai olla jo hirveän kokenut reissailija niin ainahan se jännittää, että mitäs jos en osaakaan mitään eikä kukaan ymmärrä enkä tykkää yhtään. Yleensä mikään noista kolmesta ei toteudu :D Anyways, heitetään nyt tänne loppuun vielä yksi kuva ja viimeinen klisee...

...jätin tassunjälkeni Chileen ja Chile jätti jälkensä minuun. Kiitos kaikille, jotka joskus lueskelitte! Toivottavasti  sain edes pientä hymynassua aikaan! :)