30.7.2010

Oon nyt viettäny hieman yli viikon täällä ja seurannu kiinnostuneena uutta kulttuuria ympärilläni. Kielestä sen verran, että sillä on yllättävän vähän tekemistä eurooppalaisen espanjan kanssa :D Paikalliset sanookin puhuvansa Chilen espanjaa (Chilean) sen sijaan että puhuisivat espanjaa (Spanish). Yks chileläinen tuttu sanoikin, että espanjalaisten on turha tulla tänne valittamaan niiden puhetavasta: "Kamoon! Te veitte meidän luonnonvarat, tulitte kertomaan meille miten elää, miten rakentaa kaupunkeja, mitä syödä, mitä musiikkia kuunnella - ja nyt te vielä yritätte kertoa miten meidän kuuluis puhua!" Ihan hyvä pointti kyllä, ainakin mun mielestä. On pitäny luopua muutaman kerran suomalaisesta ylpeydestään, kun ei kerta kaikkiaan osaa maan kieltä. Mutta en ole täällä osatakseni, olen täällä oppiakseni ;)

Pues, oon siis löytäny itestäni pienen kulttuurintutkijan. Ehkä asioihin kiinnittää vaan enemmän huomiota kun on aikaa ja rauhaa tarkkailla. Tässä siis pieni lista asioista, jotka on kiinnittäny mun huomion(huvittanu mua, hämmästyttäny tai miellyttäny):

1. Lapset - Suomalaiset lapsukaiset on varsinaisia viilipyttyjä näiden nappisilmien rinnalla! (Maaku, sulla menis millisekunnissa hermot chileläisiin lapsiin :D) Kaikkein hassuinta siinä on se, ettei vanhemmat kiellä niitä olemasta vilkkaita vaan ne saa leikkiä ja juoksennella vapaasti. Näin esim. kun isä ja lapsi pelas kaupas SISÄLLÄ käytävässä jalkapalloa :D Jotenkin en osaa kuvitella tota tapahtuvaksi Suomessa?!

2. Ystävyyssuhteet - Mun oli aluksi vaikea erottaa, ketkä on pariskuntia ja ketkä vain ystäviä, koska puhuessaan ystävätkin pitelee toisiaan käsistä.

3. Tervehtiminen - Suomalainen neiti oli hieman kummissaan, kun yliopistollakin kaiken maailman karvapartaiset professorisedät tuli muiskuttelemaan poskelle. Toisin sanoen, tällä tervehditään moiskauttamalla poskipusu ilmaan kasvojen vasemmalle puolelle. Jos kyseessä on tutumpi tapaus, voidaan mahdollisesti vielä ottaa hartioista kiinni ja halata. Ihana tapa kun siihen tottuu, mutta aluksi varsin hämmentävä. Suomalaistenkin pitäis harrastaa tällasta! :)

4. Supermarketin sedät - Näyttää lääkäreiltä! Miks ihmeessä supermarketin myyjillä pitää olla pitkät valkoiset takit? Aina tulee jotenkin syyllinen olo, jos seisoo herkkuhyllyllä ja semmonen setä ilmestyy taakse seisoskelemaan.

5. Kahvi - Jauhekahvia, plääh! Jos esim. ravintolassa tilaa kahvia ne saattaa ihan hyvin tuoda kuumaa vettä ja purkin, josta saa ite annostella jauhekahvin määrän. Siis mitäh? Onneksi "kunnon" kahviloita on paljon...

6. Kahvi II - Sokeria, sokeria ja sokeria... ai MITÄ? Etkö ota sokeria sun kahviin??

7. Hengaus - Viedään täällä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ihmiset mailailee ja skypettää ostarien penkeillä ja kahvilan pöydissä, miksi sitä nyt kotona tollaisia turhuuksia tekemään!

8. Teinijengit - Ei oo lähellekään niin pelottavia kuin Vaasassa. Ne notkuu ihan rauhallisesti ostarin pääsisäänkäynnillä, eikä kilju tai teineile läheskään yhtä äänekkäästi kuin suomalaiset toverinsa. Isojenkin jengien ohi uskaltaa siis kävellä ihan rauhallisin mielin ;D

Kuten voitte huomata niin mun kulttuurintutkimus ei oo mitään kovin tieteellisesti pätevää kamaa. Lisää tulee varmasti aina aika ajoin koska mun mielestä tällasten asioiden merkille laittaminen on vaan ääärimmäisen kiinnostavaa ;)







Piristykseksenne laitan tähän loppuun kuvan, joka ilahduttanee ainakin muita kahvinrakastajia! Espresso Moccachino Grande, nam ja slurps sekä muut mielihyvää kuvastavat onomatopoeettiset sanat!

Eipä sitten muuta kun, että meitsin mielestä tollaset isot moccachinot vois Suomessakin maksaa euron!